Viiden illan rakennusoperaatio
Muovin viipalointia, viilausta, koesovittelua ja liiman kanssa puljaamista oli ollut ikävä kun maalailin valmiita muovinpaloja pitkän aikaa. Nyt sain taas näperrellä oikein kunnolla.
[0] aloitus
Rakennusvaihe sai melkoisen potkustartin kun kaikkien pyörien akselit olivat jo suoraan panssariammeeseen mallinnettuja. Sivurunkoon piti vain kiinnittää vetopyörien kalikat, pari jousitukseen liittyvää palaa ja stopperia sekä palautuspyörässä kiinnielävät ketjun tiukkuuden säätöpalat. Valtaosa ajasta meni kalikoiden siivoamiseen ja varovaiseen asetteluun hätääkärsivillä sormillani.
Kuvista jäivät pois kaikki pyörät viilauksineen ja liimauksineen.
[1] kasematti
Sataviismillinen haupitsi ja rynnäkkövaunun kasematti olivat seuraava rakennuskohde. Periaatteessa tykin piti olla käännettävissä ja kallistettavissa, mutta valitsemani haitaripala piti sen aika tiukasti yhdessä asennossa.
Ampujalla oli oma irtoperiskooppinsa, joka oli varmasti kurja huonolla säällä kun katto oli sen verran auki.
Komentajan kupoliin ei tällä kertaa tullut konekivääriä mutta haarakiikarin hän sai. Lataajan kattoluukun olisi voinut rakentaa avonaiseksi, mutta sisätilojen täydellisessä puutteessa en halunnut lähteä siihen.
Ketjupanssarille oli taas tilaa, minulla oli vielä DAK PzKfw IV:stä muistaakseni ketjunpätkiä jäljellä jos haluaisin suoraan lisätä pari tähän.
[2] kansi
Kolmantena iltana pääsin vaunun kannen puolelle. Oletin etukäteen, että tämä olisi supernopeaa ja yksinkertaista. Hah.
Jätin takakannen varatelapyörät liimaamatta kiinni, vaikka ohje niin käskikin.
Moottorin jäähdytyssäleiköt asensin taas ohjeita tiukasti seuraten. Hoksasin vasta myöhemmin, että siihen olisi ollut fotoetsipalat jotka olisivat näyttäneet paljon paremmilta. Omaa tyhmyyttäni en tarkistanut erikseen mitä PE-raamissa oli kun luotin siihen että ne olisi merkattu joko sellaisenaan tai vaihtoehtoisina ohjeisiin. Talteen se jäi, en ruvennut myöhemmin liuottamaan noita paloja enää irti.
Valurangat oli jaoteltu jotenkin jännästi, joten hetkittäin duplikaattipalojen etsimiseen meni enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun :D
[3] runko-osat yhteen
Kun vaunun kansi oli romppeineen valmis, liimasin kasematin kiinni ja sain ylärungon näyttämään jo aika oikealta.
Putken matkatuki ja lamppu olivat ohjeessa jotenkin todella hämärästi merkityt, joten liimasin tukikalikan keskelle etuyläviistopanssaria siihen mihin vähän liian myöhään tajusin ajovalon kuuluvan. En ruvennut liuottamaan tuotakaan irti vaan jätin paikalleen, koska olisin aiheuttanut enemmän tuhoa kuin hienoutta.
Ohjeiden epämääräisyys ja vähän jännät liimauskohdat potkivat tässä pakoputkien kohdallakin nilkoille. Tässä mallissa oli todella vähän tappi-kolotyyppisiä kiinnityspaikkoja vaan suuri osa liimauspisteistä oli mallinnettu jonkunlaisina tasaisina laattoina, mikä teki kohdistamisesta vähän epämääräistä.
Tässä allaolevassa kuvassa minulla oli kahdet pakoputket äänenvaimentimineen ja niiden välissä vetokoukun kiinnityspiste. Sitten kun niiden ympärille lyötiin vielä heppoinen niitinmuotoinen suojalevysetti, sen toinen äärilaita ei yksinkertaisesti sopinut suoraan siihen mihin se piti asentaa. Miten tämä oli mahdollista oli hämmentävää, koska pakoputkien väli tuli tuosta vetokoukusta, ei niitä olisi saanut enää yhtään lähemmäs toisiaan.
[4] viimeistely
Viimeiselle illalle minulle jäi enää pari hassua palasta asenneltavaksi. Pieni mystinen alumiinipala olikin tykin putki joka oli näin tyylikkäämpi kuin suujarrulliset muovivaihtoehdot. Tämä hetki myös vahvisti mokani putken matkatuesta, jonka olin väärinlukenut ohjeesta ja sen ristiinrastiin kulkevista nuolista.
Vihoviimeiset asennettavat palat, pyöriä ja ketjuja lukuunottamatta, olivat nämä panssarilevyjen telineet. Schürzen-helmapanssarit eivät kuuluneet settiin joten kaipa noista voisi ripustaa vaikka naamioverkkoja tai pressuja ilmasuojaa varten.
Superinnokas suomimallari olisi voinut tuunata tätä käyttämällä Topfblenden eli sianpään sijasta kulmikasta asekilpeä ja suujarrullista putkea. Sitten tähän olisi pitänyt mallata jotenkin sementtimöntit ja helmapanssaritelineiden sijasta arpoa kylkiin puupöllit. Vaan minä en ollut sellainen, pysyin ohjeissa.
