26.2.2025

Lavetti kasaan

Puinen A-teline

Laukaisuteline oli simppeli vempain, se koostui neljästä palasesta. Nämä palaset olivat olevinaan puisia, omiin silmiini niistä ei juuri erottunut syitä. Päätinpä sitten kokeilla yövuorosedän kehumaa metodia, jota hän oli käyttänyt useamman kerran paljaan polystyreenin puunkaltaistamiseen.

 

Napsin palikat irti valurangasta ja vuolin kököt irti. Kääntöpuolet olivat paljon rumemmat kuin ulkopuolet, vallankin pääpalikassa nro 1 oli melkoisia paukuroita jotka saivat sen näyttämään melkein legopalalta. Sitten vetelin toisella metalliharjaksisella viilanputsausharjallani pitkittäisiä vetoja lankunpätkiä pitkin.

Tässä välissä en pysähtynyt tasoittamaan uurteita litkuliimalla, vaan pistin telineen kasaan. Aloitin jättämällä nivelet auki niin että kulmaa saattoi säätää, mutta eihän tuo pysynyt sellaisenaan edes pystyssä. Liimasin sen sitten yhteen asentoon ja siihen se saisi jäädä.


A-tarvikkeet

Raamin jälkeen pistin kasaan neljä rakettia, joista kaksi oli 280mm sirpalekranaattia ja toiset kaksi olivat 320mm napalmirakettia. Wurfkörper Spreng ja Wurfkörper Flamm alkuperäiskielellä. Tästä näkyi, että vallankin tuo toisiksi alin kaipasi vielä siistimistä.

Heittimenjohtaja

Ehdin pistää yhden viidestä figuurista kasaan, se sattui olemaan heittimenjohtaja, joka oli antamassa laukaisukäskyä samalla rannekellostaan laukaisuaikaa kytäten. Jantterien siivoamiseen tulisi menemään jonkun verran aikaa, maalaaminen stressasi vakavasti jo nyt.


Mielialastani riippuisi, rupeaisinko seuraavaksi kasaamaan neljää muuta ukkoa, vai vääntelisinkö fotoetsipaloja rakettiarkuiksi. Päätökseni riippuisi varmaan aikalailla siitä, minkä verran aikaa minulla oli seuraavan kerran käytettäväksi. Saattaisin myös vain hioa raketit maalausvalmiiksi tai liimalitkuttaa lavetista muovipölyt ja vastaavat pois. Ah, miten jännittäviä aikoja saimmekaan elää!

19.2.2025

Projekti I/25

Dragon Models Schweres Wurfgerät 41

Sain tämän läksiäislahjana kohta 8 vuotta sitten, kun vaihdoin työpaikkaa. Neukkuvaunun olin saanut kasattua jo aikoja sitten, mutta raketinheitin oli jäänyt limboon isompien projektien alta. Vaan nyt minä sen kasaisin.



Kyhäsin joskus kauan, kauan sitten Tamiyan kaksiukkoisen kesäversion (35155, Schweres Wurfgerät 41 "Heulende Kuh") tästä, mutta se oli hauskasti päinvastainen: raketinheittimen runko oli metallia ja taittojalalliset rakettilootat puisia. Sattumalta löysin vielä huonon kuvankin mallistani, jota en jakanut vuoden '12 Nebelwerfer-muistelossani:

Tämä Dragonin setti taas antoi puisen A-ständin, johon metalliset rakettikasetit, Packkiste, aseteltiin. Kaalinpäätkin olivat talvisemmissa releissä ja heitä oli peräti viisi. Onneksi en vieläkään osannut maalata ihmisiä.

Ohjeistus

Tämähän oli helppo keikka: vain neliaskeleinen ohje! Aavistin jotenkin, että tuohon kakkosvaiheeseen saisin tärvättyä helposti parikin tuntia, kun kaikki nuo piti taitella fotoetsipalasista. Maalausohjeet oli annettu sellaisten valmistajien värikoodeilla, joiden tuotteita en muistanut [enää tai koskaan] omistavani tai omistaneeni. Perussettiä siis niiltä osin.



Palikat

Neljä rakettia, kaksi per kokoluokka:

Puinen teline rakettikaseteille. Ideana tämä oli vähän hämmentävä, kiinteäkulmaista epäreilua tulta. Jos halusit ampua lähemmäs tai kauemmas, koko roskaa piti siirtämän. Tuo Tamiyan kuvaama versio oli fiksumpi, koska siinä kulmaa sai säädettyä ainakin jonkun verran ruuvikierrejaloilla tai puulaatikoiden taittojalkoja kääntelemällä.

Viisi ukkelia talvikamoissaan. Edellinen ihmishahmoni taisi olla U-veneen kapteeni, joka oli sentään yksin ja paljon yksinkertaisempi maalattava kuin naamiokuvio. Monitaitoinen porukka oli näemmä kotoisin raskaan 120-millisistä korohoroista.


Fotoetsin määrä oli suurin, mihin olin missään tekeleessäni vielä törmännyt. Tästä tulisi vielä mielenkiintoista.


Jännä nähdä, miten paljon aikaa ja ihmettelyä tähän saataisiin uppoamaan. Ihmiset ne tässä isoin hämminki tulivat varmaan olemaan.

12.2.2025

Valmista: Projekti IX/24

Asesisaruuden nimissä

Kaanonin mukaan Blood Spirit -klaani sai nimensä asesisaruushengestä. Sen kunniaksi nämä päätyivätkin sitten olemaan se kaikkein eristynein ja yksinään mököttävin klaani, kunnes päätyivät sitten tuhotuiksi 3080-luvulla. Näitä kävi.

Geneerinen keskiraskas tähti

En löytänyt puolipikaisesti mitään kivaa tähtirypästä, trinääriä/binääriä tai muutakaan, mihin olisin voinut istuttaa Sakarani. Ne saivat siis olla yleisiä Alfa-galaksin yksilöitä, joko samoista tai peräti eri yksiköistä. Omalla tavallaan tämä oli hauskaa vaihtelua, enkä joutunut stressaamaan turhan tarkkaan omassa BT-puuhastelussani aina aika sivuraiteilla olleen Klaanin yksityiskohdista.

Räimin kaikista kuvat eri heksalevyn sivuista, mutta en ajatellut tunkea niitä kaikkia tähän.

Mist Lynx

25-tonninen kevyt OmniMech, hyppyraketeilla. Täysin energia-aseeton pääkonfiguraatio sisälsi LRM-10 -lavetin, SRM-4 -lavetin sekä ruhtinaalliset kaksi konekivääriä. Kaupan päälle tuli Active Probe -laitteisto. Sisämaailmoissa tämä tunnettiin Koshina, pienenä kuolemana.



Kit Fox

30-tonninen kevyt OmniMech ilman hyppyraketteja, tutuin Jade Falconien riveistä. Pääkonfiguraatio oli aseistettu LB 5-X -automaattikanuunalla, pidemmän kantaman isolla laserilla (ERLLas), pienellä pulssilaserilla (SPLas) sekä Streak SRM-4 -lavetilla. Vapaasyntyiset keksivät nimitellä tätä Ulleriksi.




Stormcrow

55 tonnin keskiraskas Stormcrow oli tuttu edellisestä projektista, joten sen päävariantin aseistus oli tuttu 2x ERLLas, 3x ERMLas. Draconis Combinen avaruussamurait kutsuivat sitä erheellisesti Ryokeniksi.



Ice Ferret

45 tonnin keskisarjan Ice Ferret kantoi pääkonfiguraatiossaan ER PPC:tä ja sen kanssa pientä pitkänmatkan laseria (ERSLas). Toiseen käteen oli asennettu lyömiskaveriksi Streak SRM-2 ja kalustoon kuului myös Active Probe. Jälleen sisämaailmoissa nimi oli jotain outoa, tällä kertaa saimme syyttää Lyyroja nimestä Fenris.




Shadow Cat

Porukan viimeiseksi listattavaksi jäi toinen 45-tonninen keskiraskas Shadow Cat. Sen pääversio oli rakennettu oikean käden Gauss-tykin varaan, jota tuki kaksi laajemman kantaman keskitason laseria, ERMLas. Tässäkin oli kiinni Active Probe, ja takarungossa hyppyraketit. Ainoana koko viisikosta varjokisulle ei oltu keksitty erillistä koodinimeä.






5.2.2025

Blood Spirit Alfa - maasto

Heksojen maasto

Tasamustat pohjat eivät sopineet mihinkään. Jos mutamömmöni olivat vielä hengissä, niitä voisi käyttää yhdistettynä ballastiin. Ihan yksinään en meinannut ballastia käyttää, enkä jättää sitä omaan väriinsä, vaikka se sopisikin aavikkoteemaan. Ehkä harkitsisin jotain samanlaista kuin mitä tein Morgan Kellin Archerille.


Erikeepperiä ja ballastia

Levittelin valkoista liimaa alustoille, annoin asettua hetken ja rupesin sitten ropistelemaan Woodland Scenicsin ballastia päälle. Sekaan sattui jokunen pieni riekale niiden vihreää kasvillisuutta (Foliage).


Jätin ne kuivumaan joksikin aikaa. 

Öljyvärit maastoon

Käytin maaston päällemaalaamiseen Abteilungin maanruskeaa (ABT093 Earth) ja sen päälle sekä 'Mechien jalkoihin käytin lisäksi reippaasti ohennettua likaisempaa ruskeaa (ABT090 Industrial Earth).

Jätin öljymaalaussessioni jälkeen koko revohkan taas saunaan kuivumaan yön yli, omassa rauhassaan. Öljymaali kiilteli silti vielä useamman päivän vaikka olikin ns. kuiva.





Jotain kökköjä noihin reunoihin jäi, ne minä siivoaisin vielä ennen nappuloiden poispakkaamista. Mitään suurempia muutoksia en näihin enää ollut tekemässä.

29.1.2025

Blood Spirit Alfa - linssit

Tuttu efekti

Näitä oli tehty jo niin monta, että ehkä oli turha taas selittää eri energia-aseiden värejä alusta alkaen. Ohjaamolasit vaativat pientä valmistelupohdintaa, kun en ollut suoralta kädeltä varma, mikä sopisi kellertävän ja punaisen vastapäähän. Vajaataitoisena internauttina vilkaisin väripyörää ja mietin sinisellä taitettua vihreää parhaaksi valinnaksi. 

Tarkkaavaisimmat huomasivat, että maalasin heksalevyt mustalla pohjamaalilla. Näin töhryt eivät kaappaisi silmiä ja huomiota muita maalauksia tehdessä.


Linssitys ja lasitus

Kuten sanottua, vakiojekkuja en lähtisi kirjoittamaan aina samalla tavalla uusiksi. Kuka niitä jaksaisi lukea toistuvasti? Keräsin alle linssi- ja lasiefektit, hyppyraketit kun niitä oli, sekä kirkaslakkakuvan.

Mist Lynx

Usvailveksellä ei ollut energia-aseita, joten siitä maalasin vain ohjaamolasit. Tuo oli pirstottu viiteen pieneen palaan, joten täydellisyys jäi saavuttamatta. Jonkunlaisen efektin minä näihin silti sain, joten jotain edistystä oli huomattavissa.

Hyppyraketit huolestuttivat ehkä eniten koko tässä kirpussa, mutta nehän toimivat mitä mainoimmin!



Kit Fox

Kit Foxin ikkunalasi oli kapea kuin mikä, mistä tietysti tuli ongelmallinen kun sitä koetti edes tuolla pienimmällä 5|0 -pensselillä tuhrata moneen kertaan. Kuten tästä näkyi, keskitorsoon valui yli vihreää ikkunan ylä- ja alapuolille, joten se piti korjata vielä molemmilla väreillä. 

Väkivallan välineet onnistuivat hämmentämään tässä välissä pohjattomasti, kuten kuva näytti. Menin listani ERLLas, SPLas -merkintöjen mukaan ja niiden piti molempien olla oikeassa kädessä, vasemman rööri oli LB-5X -automaattikanuuna. Jotenkin en nyt vain suoraan tunnistanut kahta laserputkea oikeasta kädestä, joten menin vauhdilla vikaan.

Näistä kuvista näkyi, miten olin käynyt korjaamassa ylimenneitä vihreitä. Ei tuosta paljoa erottanut, jollei tiennyt mitä katsoi.


Uusintakierros oli siis luvassa. Murinaa. Tosin samassa voisin miettiä vielä viimeisen kerran, josko tökkäisin jonkun kellertävän sensoripakettilinssin tuonne ohjaamolasin yläpuolelle. Tilan salliessa se voisi olla ihan hauska yksityiskohta.

Stormcrow

Tämä pääkonfiguraatio oli tuttu edellisprojektista, molemmissa käsissä oli isot laserit, keskitason laserit ja kolmas keskellä nenää.




Ice Ferret

Vaikuttavinta Ice Ferretissä oli vasemman käden ER PPC, tuo sen päällä majaileva ERSLas oli jotenkin hassunmuotoinen, sen maalaaminen ei tuntunut sujuvalta. Kuvissa se näytti kumminkin kelvolliselta, joten ehkä murehdin turhaan.




Shadow Cat

Varjokatti oli saanut jostain syystä todella kummallisesti muotoillut MPLas-putkilot. Niiden reunojen korjausmaalaaminen mistään ylivuodoista oli vähän ärsyttävää. Ohjaamolasit puolestaan onnistuivat minusta oikein kivasti.


Näihin hyppyrakettien suuttimiin efekti ei taas osunut ollenkaan niin hyvin kuin aiemmin. Ajattelin, että ennen projektin loppuunjulistamista tökkäisin näihin rööreihin ohutta valkoista litkua. Mietin öljylitkua, mutta se olisi ehkä vähän överiksiviety ratkaisu näin pientä käyttöä varten.

Ohennetulla valkoisella tökittynä rakettisuuttimet näyttivät kivemmilta:


Gauss-kiväärin kuumuusefektiyritys tummanharmaalle

Nonni, alkutilanne oli tässä: kaunis ja kulutettu tummanharmaa putkilo gaussikiväärille. Hypoteesini oli, että ruskea, violetti ja sininen akryylilitku eivät tekisi järin huomattavaa jälkeä tälle pinnalle. Kokeilemallahan se selviäisi ja sitten tietäisin, mitä seuraavalle gaussikiväärille tekisin - tai toisessa ääripäässä mitä ei tarvitsisi enää kokeilla uudelleen.


Ensimmäinen kerros. Ruskea litku (Citadel: Agrax Earthshade) pääosalle putkea:

Toinen kerros. Violetti litku (Citadel: Druchii Violet) pienemmälle kärkipätkälle:

Kolmas kerros. Sininen litku (Citadel: Drakenhof Nightshade) viimeiselle noin neljännekselle:

 

Kuivuttuaan koko sotku näytti suunnilleen tältä. Ei huomattavaa muutosta.

Useammassa näkemässäni lähestymistavassa tekijä oli korostanut putken suuaukkoa jollain kirkkaalla metallisella, kuten teräksellä tai kromilla painottaakseen puhtaaksi palanutta pintaa. Jäin harkitsemaan, vaikka tarkoitukseni oli jättää metallipigmentit pois näistä jekuista. Ehkä kylmänharmaa ajaisi enempivähempi saman asian näillä maalivalinnoilla?


Kit Foxin odottamaton putkiremppa

Käytin vähän aikaa yhtenä iltana uudelleenmaalatessani Kit Foxin aseita. Aloitin maalaamalla kaikki suuaukot mustiksi peittääkseni erheeni. LB-5X jäi sellaiseksi ja oli sillä valmis.

Pikkulaserin maalaaminen huolestutti taas vaihteeksi eniten, kuten kuvasta näkyi miten naurettavan pieni pala oli maalattavana. Ei tuo iso lasertykkikään ollut samaa kokoluokkaa kuin kaikissa muissa (se minut varmaan osittain heittikin väärille raiteille). Tässä kuvassa lakkoineen päivineen ne kumminkin näyttivät kelvollisilta.


Heksareunat

Viimeinen kuva paljastikin jo, että maalasin myös heksapohjien reunat tässä välissä. Nyt piti enää keksiä, mitä tekisin näille maastoiksi.




Kuumuusefektikierros 2

Ei simpura, en minä sitä tuohon voinut jättää. Otin yhtenä etätyöaamuna pari minuuttia eri palaverien välissä ja yhdellä niistä maalasin gaussikiväärin kärkiosaan sinisen raidan samalla Drakenhofilla kuin aiemmin.

Seuraavan palaverin jälkeen maalasin siitä runkoa kohti toisen, Drukhii-violetin raidan. Kolmannen aamupalaverini jälkeen lisäsin sen taakse vielä Agrax-ruskeaa ohuen nauhan verran.

Iltapäivällä kahvia keitellessäni tarkistin, miltä tuo näytti ja kyllä siitä nyt jotain väriä erotti. Aika hienovarainen efekti tuosta tuli, mutta se ei ollut huono asia. Kannattiko tähänkin sopivassa valossa ja oikeassa kulmassa erottuvaan hifistelyyn tuhrata näinkin paljon vaivaa? Tietysti kannatti, kun ajatus oli kerran saatu!