Kolmisakarainen metalli ja jadekorostukset

Endoterästä ja jadea

Tässä välissä maalaisin sarjatyönä loput isoimmista pääosista, jotka olivat kohtuullisen pitkälti samoja kaikissa kolmessa miniatyyrissä. Kai tämän olisi voinut niputtaa edelliseenkin postaukseen, mutta kuivatusaikojeni takia ne jakautuivat nyt näin.

Paljas metalli

Metalliosia varten ohensin tummanharmaata (VMA 71056 Black Grey) ja kävin sillä kaikki oleelliset pinnat läpi. Yleisideani oli se sama, millä olin maalannut näitä jo pari vuotta: aseiden putket tai etulevyt, eri ritilät, sekä ne nivelet jotka näyttivät siltä että ne olisivat paljaita maalista. Perstuntumalla siis, aina vaan.

Ohensin maaliani siinä määrin, että se toimi kuin vähän paksumpana akryylilitkuna. Näin aiemmat harmaasävyinen perusmaalikuvio toi sävyjä tuohon tummempaan pintaan. Turkinan ja Ebon Jaguarin tykeissä efekti toimi kivasti, olisi sittenkin pitänyt ehkä tehdä sama myös Warhawk'lle, mutta sen harmittelu ei tässä välissä heilauttanut lopputulosta.

 

Tämähän rupesi jo näyttämään edistykseltä.

Kuivaharhasin kaikki metallipinnat, joihin pääsin kätevästi käsiksi, vielä kylmänharmaalla. Käytännössä tämä koski oikeastaan vain aseita ja paria takajalkakohtaa.

 

En ruvennut vielä tässä välissä maalaamaan suuaukkoja ja ikkunoita mustiksi. Halusin myös tarkistaa, mitä kukakin oli syönyt, jostain syystä Warhawk primen kanssa ei ollut muistivaikeuksia, mutta Ebon Jaguar ja Turkina olivat molemmat variantteineen heikommin muistissa.

Ryppään korostukset

Jos metalliosat tehtiin fiilispohjalla niin samaa tein jadekorostuksieni kanssa mutta vielä selvemmin:

Tämä oli hyvä osakokonaisuus, seuraavaksi rupeaisin pilaamaan tekosiani uniikeilla tunnisteilla sun muilla.

Kolmisakarainen vihreys

Vihreä naamiokuvio-osuus

Naamiokuvio oli tässä tapauksessa vähän liian suunnitelmalliselta kuulostava termi. Jok' ikisellä Sakaralla tai Sakaran osalla oli omanlaisensa ja joskus -värisensä kuvio. Kunhan halusin vain rikkoa allaolevia muotoja tuherruksillani.

Teipit ensin

Tärväsin yhden illan (noin 40min) teippileikkeihin. Vetäisin leikkuualustalleni pitkän pätkän maskiteippiä ja rupesin viipaloimaan sitä erinäisiksi riekaleiksi ja kolmioiksi. Näissä maskauskuvioissa ei ollut mitään suunnitelmallisuutta tai erikoisempaa tavoitetta, kunnes keksin että Warhawk voisi saada tuommoisen tyylitellyn liekkikuvion ylärunkoonsa.

Puoliso seurasi tätä vierestä samalla omiaan touhuten ja sanoi, että tuo oli niin turhauttavaa jopa sivusta katsottuna, että hän olisi heittänyt aivan kaiken samantien seinään. Minusta tämä oli taas rentouttavaa, kun tuohon piti keskittyä sen verran, että työasiat hävisivät kokonaan mielestä.

Sitten väri

Taas kerran pääsin huomaamaan, ettei minulla yksinkertaisesti ollut Vallejo * Air -sarjan keski- tai vaaleanvihreää maalia, tummempia olisi useampia. Rupesin sitten overbrushaamaan uudelleen, mutta käyttämäni vihreä (VMC 70942 Light Green) oli vähän paksumpaa, joten ohensin sitä muutamalla tipalla ohenninta ennen kuin edes aloitin.

Tämän vihreän päälle kuivaharjasin vielä parilla valkealla tipalla vaalennettua vihreää. Hillopurkin kannella niiden ero oli selvä, mutta miniatyyrin pinnasssa se ei juuri näkynyt.

 

Teipeittä

Näiden maskiteippipätkien löytämiseen ja irroittamiseen meni melkein yhtä kauan kuin niiden leikkelyyn ja asetteluun, tai vihreiden maalaamisiin. Melkoista näpertelyä. Tietysti missasin muutaman ja löysin muutaman kaikista välikuvia katsoessani.

 

 

Seuraavaksi paljaita metallipintoja

Kolmisakarainen harmaus

Harmaita raitoja varten

Olin tehnyt näitä aikalailla samalla tavalla jo jokusen kerran. Maalaisin ensin koko miniatyyrin harmaaksi, kuivaharjaisin sen, ja sitten maskaisin haluamani osat vihreitä alueita varten. Katsoin vielä vanhoista postauksistani, miten olin tehnyt tämän viimeksi ja mietin miten sitä voisi tällä kertaa koettaa parantaa.

Kylmänharmaa

Tällä kerralla en halunnut tehdä harmaata kerrosta 100% peittäväksi, vaan annoin mustien alueiden jäädä paneelirajoihin ja synkimpiin varjoihin. Ensimmäisellä kierroksella jätin kaikista kädet koskematta, jotta en löisi nakkisormiani märkään maaliin. Sitten kun olin saanut kaikki yhden kerran pyöräytettyä, maalasin jäljellejääneet kädet harmaiksi heti perään.

Reteä ja suurpiirteinen overbrushing oli siis käyttämäni metodi ja maalina aina vaan VGA 72750 Cold Grey:

Warhawk

Ebon Jaguar

Turkina

Muurikuivaharjaus

Törmäsin joskus syksymmällä kuivaharjauskeskusteluun, missä pöhistiin kuivan ja kostean kuivaharjaussiveltimen tekemän jäljen eroista. Väittivät, että etukäteen kostutetulla siveltimellä tulisi pehmeämpää jälkeä, joten ajattelin testata ihan uteliaisuuttani huonohkolla lattapäisellä kuivaharjauspensselilläni. Tähänkin käytin vakiomaaliani VGA 72749 Stonewall Grey.

Warhawk

Ennen kun tohelsin yhtään tämän pidemmälle, nappasin tietysti vertailukuvan kuivaharjatusta ja kuivaharjaamattomasta pinnasta:

Jalkaväen näkökulmasta Warhawk oli aina hieno ilmestys.

Ebon Jaguar

 

Turkina

Näistä kolmesta vain Warhawkin ER PPC:t olivat mallinnettuna niin, että saatoin jättää ne koskemattomiksi tässä vaiheessa. Sekä Ebon Jaguarin että Turkinan käsissä oli noita lisäpanssariosia, jotka halusin maalata, joten samalla nuo aseiden putket menivät, vaikka maalaisinkin ne myöhemmin tummanharmaiksi.

Seuraavaksi pitäisi keksiä, minkälaiset naamiokuvioraidat näihin tehtäisiin. Ehkä tekisin samanlaisia aaltoviivoja kuin viime kerralla.

Jos olisin fiksumpi, olisin tehnyt kaiken tämän myös Elementaaleilleni, kun niitäkin oli Tähden verran pohjamaalattuna. Olkoot.

Projekti II/25

Lisäsakaroita Jadehaukoille

Pitkän dioraamarävellyksen jälkeen halusin taas jotain yksinkertaisempaa pöydälleni, joten tarkistin Operation:REVIVAL -nappulani. Maalaamattomia oli jäljellä enää kahden Binäärin verran, joten kuorisin kermat päältä 9th Falcon Talon Clusteria varten ja jäljellejäävät erikoisemmat Sakarat pääsisivät erilaisiin vihollisjoukkoihin.

Aina silloin tällöin omituinen insinörtti-inspiraatio iski ja innostuin parantelemaan BattleTechTrackeriäni, jonka pistin jokunen vuosi sitten pystyyn vain pysyäkseni kärryillä Sakaroitteni yksikkönumeroista. Mopo, kuten saattoi ehkä arvata, lähti aika nopeasti käsistä. Tätä kirjoittaessani viritelmässäni oli kahdeksan sheettiä, joista yksi oli omistettu nimenomaan Yhdeksännelle Raatelukynsiryppäälle: kokonaismaalaustilanne valmiiksimaalattujen kannalta, Sakaroiden sijoitukset eri Tähdissä variantteineen, numeroineen ja painoluokkineen sekä eri painoluokkien jakauma, jotta Viisitrinäärinen ryppääni pysyisi nimensä mukaisesti keskimääräisesti yli 75 tonnissa. Tämä tarkoitti sitä, että alkuperäisestä kuviostani putosi Binäärin verran kevyitä/keskiraskaita vehkeitä, kuten kaksi Cougaria ja Fire Mothia kumpaakin.

 

En tuijottanut taulukkoa kun valikoin maalattaviani, siitä ei tarvinnut huolestua. Työjonoon nappasin Clan Heavy Battle Star -paketista Turkinan ja Ebon Jaguarin, sekä Clan Fire Star -lootasta Warhawkin.

Osin pohjamaalattu alkutilanne

Olin pohjamaalannut Binäärin edestä eli kaksi lootallista miniatyyrejä, toinen Binääri eli biimeiset kaksi lootaani olivat vielä koskemattomia. Aloitin tämän projektin siis jo 33,333..% pohjatyöstä tehtynä.

Warhawk oli, kuten kehuin, jo pohjamaalattu joskus viime syksynä peukaloita muuten vaan pyöritellessä.

Valmista: Projekti I/25

Schweres Wurfgerät 41 im Vorfrühling - dioraama

Kuten tätä aloittaessani kehuin, sain raketinheitinsetin yhtenä läksiäislahjana viimeksi työpaikkaa vaihtaessani. Vuodesta 2017 oli jo jokunen hengenveto, mutta malli oli nyt valmis suuruudenhulluuden tuomine lisämutkineen.

Näennäisesti yksinkertainen puuraamin, viiden ukon, neljän raketin ja niiden laatikoiden pienoismalli söikin ihan kosmisen määrän aikaa fotoetsitouhujen lisäksi, kun innostuin tekemään maisemapohjan dioraamaa varten. Olihan se näin paljon tyylikkäämpi kuin tasapinnalle aseteltuina irtopaloina.

Kuvasia

Alla taas nivaska ns. parempia kuvia, tai ainakin ne oli nyt otettu oikealla kameralla ja niitä oli käsitelty vähän kroppausta enemmän. Valkoisen taustakankaan kanssa sekä lumi että lumipuvut aiheuttivat vähän hassuja efektejä kun ronkin kuvia Kritalla.

Tuohon "rakettien korventama maa"-efektiin olin tyytyväinen, se onnistui mielestäni oikein hyvin. Vaan kyllä sitäkin säädettiin.

 

Joku saattoi huomata, että näiden kuvien ja edelliviikon kuvien välissä oli jotain pieniä eroja. Tässä kävi niin hauskasti, että olin laittanut dioraamakuvatukseni taas sarjan laatikkoon, kannen siihen kevyesti päälle ja laatikon pöydänkulmalle.

Kissa tai molemmat olivat onnistuneet juoksemaan siitä yli ja uhreina olivat sekä heittimenjohtaja että ammusmiehet. Kaksi päätä ja kolme kättä oli napsahtanut irti. Korjasin ne sitten ja asettelin siirrossaolevan Packkisten ukkojen käsiin mutta se ei istunut enää ihan yhtä hyvin kuin alunperin.

Raketinheitindioraaman säistys

Vallejo-efektejä

Säistys oli tässä tapauksessa aika lavea termi, kun tarkoitus oli peittää koko dioraamapohja ties millä ja saada se näyttämään joltain muulta kuin palalta styroksia. Onneksi noita purtiloita oli jokunen, joten pelkkään yhteen kamaan ei tarvinnut takertua.

Näillä pääsisi hyvään alkuun. Tuo isoin ja uusin purtilo (Vallejo DFX 26811 Brown Mud) oli kenties arvattavasti se, millä valtaosa maastosta peittyisi. Siihen kaveriksi tulisi euromutaa (VWE 73807 European Mud) ja ehkä vähän ruohotuppoista mutaa (VWE 73826 Mud and Grass). Ihan lopuksi lisäisin sinne tänne lumiefektiä (VWE 73820 Snow) parhaani mukaan lopputalvea tai alkukevättä jäljitellen.

Ruskeaa mutaa koko rahalla

Ensimmäinen kerros mutamömmöä oli kohtuullisen pikaisesti levitelty. Lisäsin tuohon säätäjäkaverin nurkkaan ohennettua euromutaa tehdäkseni siitä vähän erilaista maastoa. Aivan noihin kohokuvioiden alareunoihin tökin myös jonkun verran ohennettua mutaruohokamaa, sikäli kun sitä sai levitettyä.

Tässä vaiheessa päätin, että nyt tuo puinen laukaisulavetti oli liimattava paikalleen. Erikeepperillä se sai luvan pysyä koska muoviliimalla Finnfoamin syövyttäminen pilalle ei oikein inspiroinut enää tässä vaiheessa projektia.

Lunta tupaan

Testailin lumimateriaalia ja se käyttäytyi yllättävän hyvin. Aloitin varovaisesti pienillä kököillä, koska ajattelin sen olevan turvallisempaa.

Olin napsinut aiemmin kuvia sulavasta lumesta, siltä varalta että tarvitsisin niitä joskus. Näissä oli ehkä vähän enemmän kasvillisuutta seassa kuin mitä itse hain.

Toinen kerros mutaa

Lisäsin ruskeaa mutaa eri paikkoihin tehdäkseni tästä vähän monipuolisemman näköisen. Siihen päälle rakensin lisää sulavia lumihangen jäänteitä, vallankin tuohon toiseen kulmaan joka ei jotenkin tuntunut luontevalta kohollaanolevana ja samalla mutalöllöisenä.

Toinen idea tässä oli se, että heittimen kohdalla ja erityisesti heti sen takana ei olisi lunta tai muuta, vaan se olisi enemmänkin rakettimoottorien tulisuihkujen paljaaksi puhaltama. Mitään tosimaailman kokemusta tai omin silmin nähtyä muistijälkeä minulla ei tietenkään ollut siitä, miltä minkään kokoluokan singon tai yhdenkään rakettiaseen takapuolella oli, enkä tainnut kiinnittää huomiota tykkien kilpilinjan etupuolenkaan olemukseen parin iskun jälkeen. Tämäkin teos tehtiin siis ihan täydellä fiilispohjalla.

Olin jättänyt mustan mudan (VWE 73812 Black Mud) pois tästä askartelupaletistani koska se oli sävyltään niin kovin ylivoimaista noiden ruskeiden seassa. Tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin käyttää sitä ohennettuna ja nimenomaan tuossa lieskojen kaltoinkohtelemassa osassa maastoa.

 

Mudaton detaljointi

Mutamömmöpuoli oli nyt aika hyvin kasassa. Ihan valmis se ei vielä ollut, vallankin tuohon heittimen taakse halusin kuralätäkön tai pari. Sitä odotellessa pikaliimasin pari kellertävää syksystä jäänyttä ruohotupsua (NOCH 07132 Grasbüschel Herbst) tuomaan vähän värivaihtelua muuten vallitsevaan ruskeuteen.

Tässä välissä keksin myös, miten parantaa säätäjäkaverin nurkkausta. Maalasin suoremmat palat kiviksi käyttämällä kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey) ja kuivaharjasin niitä kivimuuriharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Nyt tässä tuntui olevan entistä enemmän tolkkua.

Graniittia mukaan

Mietin seuraavana päivänä, että pelkästään harmaat kivenmurikat olivat vähän yksitoikkoinen joskin hyvä lisä. Sotkin kylmänharmaaseen vähän punaista ja keltaokraa. Testasin tätä maalia ekan kuvan alavasempaan palaan ja se näytti toimivalta, joten jatkoin rehun vieressä olleeseen harmaaseen, jonka muutin punertavaksi. Muutaman murikan ja värisävyn jälkeen olin ihan tyytyväinen ja lopetin.

Kuralätäköitä ja sulamisvettä

Kuralätäköitäni varten sekoitin Vallejon kirkkaaseen lakkaan (70510 Gloss Varnish) tipan likaa (VMA 71133 Dirt). Tein sillä jokusen kuralätäkön, vähän sinne sun tänne. Asetuttuaan noistakin selviäisi, miten ne sopivat maastooni.

Kuralätäköiden jälkeen kävin pelkällä kirkaslakalla kaikkien lumikasojen reunustat. Tällä koetin korostaa sitä että lumi oli sulamassa ja tämä oli yksinkertaisesti kuvottava paikka kävellä.

Henkilökunta

Aloitin viisipäisen sakemanniryhmäni säistyksen öljypesemällä heidän takkinsa ja paljaat ihoalueensa ruskealla (ABT080 Brown Wash). Idea oli nostaa esiin erityisesti takkien saumoja sun muita. Olin vähän huolisssani siitä miten tämä toimisi noiden lumihousujen kanssa, joten en ainakaan aloittanut niistä. Täysvalkoisina ne kyllä hyötyisivät suunnattomasti siitä että niiden harvoja kohokohtia (tai tässä tapauksessa päinvastaisia ominaisuuksia) korostettaisiin jotenkin.

Kuivatteluajan jälkeen sotkin todella ohutta seepialitkua (ABT002 Sepia) ja kävin ukkojen lumipukuosat läpi. Maalin asetettua hetken aikaa pyyhin enimmät pois ja parin kaverin polvialueelle jätin lisää jälkeä. Eivät nuo maastossa puhtaanvalkoisena pysyneet edes hyvällä säällä.

Kuvat räpsin tietysti heti tuoreeltaan, joten ukot tarvitsivat päivän, pari asettuakseen. En odottanut eron olevan niin mieletön että niistä olisi erikseen pitänyt ottaa kuvia.

Herra A

Rakettien sytyttimien kanssa roplaava häiskä oli selvästi semmoinen, jolla oli kökköisemmät polvet lumihousuissa. Harmi vain ettei hänellä ollut mitään käsiinlaitettavaa.

 

Herra B

Ammuslaatikon kantajista toinen oli pysynyt jotenkuten siistinä.

Herra C

Packkisten painavamman pään saanut oli kontannut mudassa enemmän kuin kaverinsa.

 

Herra D

Säätäjäkaveri oli jotenkin apean näköinen. Ehkä lumihousut olivat märät ja kylmät.

Herra E

Suurherra heittimenjohtaja oli selvä syvältäjohtaja, joka ei turhaan mudassa kontannut. Vasemmasta saappaasta näkyi miten olin koettanut käyttää häntä jalanjälkien tekoon mudassa ja lumessa. Se ei ollut ihan onnistunut mutta kengässä lumikökkö näytti hyvältä.

Liikkuvat palat kiinni

Nyt olin niin pitkällä projektissa, että rupesin liimaamaan äijiä maisemaan. Aloitin heittimenjohtajasta ja laitoin seuraavaksi säätäjäukon lavetin toiselle puolelle. Kolmantena maastoon asetin polvistuvan ukon ja mittailin vähän etäisyyksiä kantajaparivaljakon kanssa. Liimasin heistä yläpään kantajan ensin maastoon, koska hänellä oli hankalampi maasto.

Ensimmäisten pikaliimausten asetuttua hetken aikaa liimasin viimeisen ukon maahan kun säädin samalla kannettavan Packkisten paikkaa. En saanut koskaan noita käsiä ja raamia asettumaan yhteen täydellisesti, joten nytkin ne olivat miten parhaiten asettuivat. Läheltä katsottuna aivan käsittämätön, mutta kauempaa se toimi.

Liimasin myös maahan tuon tyhjän Packkisten ja vapaana kulkevan 280mm sirpalekranaatin toiselle puolelle asettajaa. Pieni vaara kompuroinnista tuossa oli, hyvä ettei maassa ollut vielä banaaninkuorta.

Siinä se sitten rupesi olemaan. Annoin ukkojen liimausten kuivua rauhassa ennen viimeisiä silauksia.

Viimeiset mutalumet

Räpelsin vielä lumikasojen kanssa. Muutamaa niistä korotin lisäpaakuilla ja muutamaa hienosäädin laajentamalla niitä ihan vähän. Niihin kenkiin, jotka olivat lähellä lumikasoja, sörkin lumimassaa sitomaan ukkoja paremmin maastoon.

Samalla idealla sotkin ruskeaa mutaa vähän kaikkien jalkojen juureen ja vähän kengillekin, sikäli kun sattuivat seisomaan sen kohdalla. Enimmäkseen äijät kumminkin olivat tuossa lavetin takana, jossa oli tummempaa mutaa, joten käytin mustaa mutaa sekä heidän maastouttamiseensa että rakettilieskojen polttamien jälkien vahvistamiseen.  Sotkin myös parin jannun polvia mudalla, maastossa toimiminen oli likaista hommaa.

 

 

Näissä kuvissa vasta sörkityt kohdat näkyivät kiiltävämpinä kuin mitä ne olisivat kuivuttuaan. Käytin kaikkien äjien paljaiden ihoalueiden päällä puolihimmeää lakkaa, kuten silloin joskus sukellusveneen kapteenia maalatessani olin lukenut.

Mietin, että olisiko kypärien sietänyt olla puolihimmeitä, teräksisiä kun olivat, mutta jätin tuommoisiksi. Samoin kuin olin lukuisia tunteja aiemmin pohdiskellut yhden tai parin kypärän valkopesua. Joskus piti osata lopettaa :)