Pilotin ja aseupseerin toimipisteet
Mistäs näitä muualtakaan aloitettaisiin kuin ohjaamoista? Vaikka olen kyhännyt jokusen lennokin tässä vuosien kuluessa, jotenkin se, että ensin kasataan ja maalataan yksi osa kokonaan ja sitten jatketaan loppuvehkeen parissa, oli outo. Meikäläisen taidolla ja lentokoneiden nippelinviilausinnolla kukaan ei huomaisi, vaikka rakentaisin koko rottelon yhdellä kerralla ja maalaisin sen lopuksi muutamassa pöräyksessä sisältä, ylhäältä ja alhaalta.
Silti noudatin taas ohjeita kuin kiltti mallari ja kasailin ohjaamoammeesta sen minkä vähäinen järkeni opasti kasaamaan ensimmäisessä vaiheessa, sekä pilotin ja aseupseerin ACES II -heittoistuimet erikseen.
Liimausten kuivuttua maalasin sen mitä näistä kannatti maalata. Ohjaamokaukaloiden sisävärinä käytin ensimmäistä käteenosunutta harmaata, Vallejon muurinharmaata (VGA 72749 Stonewall Grey). Eri paneelit maalasin ohjetta ja palikoiden muotoja parhaani mukaan seuraten tummanharmaalla (VMA 71056 Black Grey).
Heittoistuimet piti maalata kahdessa osassa, jotten olisi sorkkinut märkää maalia kesken kaiken. Istuinten rungot maalasin tummanharmaiksi, nuo heittoistuinkahvatiesmitkälielaukaisuvivut maalasin keltaokralla (VMA 71033 Yellow Ohcre) ja pehmusteet hiekankeltaisella (VMA 71028 Sand Yellow).
Aiempien osien kuivuessa maalasin valurangoissa killuttelevat instrumenttipaneelipalaset. Ajattelin, että näin en ainakaan heittelisi niitä ympäri pöytiä ja lattioita maalaillessani. Pohjalle sudin samaa vaaleanharmaata kuin muuallekin, niihin pariin kohtaan jotka ohjeet osoittivat, maalasin tummanharmaata. Vähän innokkaampana olisin maskannut tummat alueet turvaan ja kynäruiskuttanut, mutta tämä mittakaava ei huutanut korvaani ihan noin tarkkaa touhua.
Sitten kun maalailuni siihen ehti, kuivaharjasin mustaksi maalaamani paneelit taas vaaleanharmaalla. Tässä taas nähtiin, että kun olit putsannut siveltimen kuivaharjausta varten paperiin silmiäsi miellyttävästi, sitä piti vielä pyyhkiä reilusti kuivemmaksi koska muoviin tarttui enemmän maalia kuin talouspaperiin.
Kun pääsin jatkamaan heittoistuinten kanssa, maalasin loputkin mustat osat ja lisäsin tummanvihreät pehmusteet (VMA 71094 Green Zinc Chromate). Ja sitten kun nämä olivat taas kuivuneet, kuivaharjasin metalliosat teräksellä (VMA 71065 Steel).
Kuivaharjaillessani kävin sörkkimässä myös ohjaamoammeita, keskityin niissä lähinnä polkimiin ja kulmiin, sitten rätvelsin läpi myös ohjaamopaneelit korostaakseni mittaritaulujen reunoja. Ennen maalin kuivumista epäpaletilleni iskin vielä pilotin tähtäinhärpäkkeen projektoripalikan pinnan teräsmaaliin tulevaa varten.
Kun pääsin vihreän kanssa vauhtiin, sotkin sitä tummanharmaaseen ja maalasin kaikki isommat monitoiminäytöt sillä. Fiksumpana olisin pohjustanut nuokin mustalla ts. tummanharmaalla näyttöjen reunoja varten. Seuraavien kahden kanssa sitten.
Myönnettäköön tässä välissä, että jollen olisi innostunut jalokiviefektin maalaamisesta 'Mecheihin ja niiden ohjaamoihin, en olisi koskaan varmaan rohjennut tekemään mitään ylläolevaa ihmeellisempää näihin ns. vakavampiin malleihin. Vaan tässä oltiin ja maalasin kaikkiin MFD-kulmiin vaaleamman vihreän läntin ja vielä valkoiset animeheijastustäplät vastakkaisiin nurkkiin. Ei noitakaan kukaan ikinä näkisi näiden kuvien jälkeen, valmiista mallista.
Asennusaskel ja lisää maalia
Liimasin heittoistuimet ammeisiin, jouduin tarkistamaan ohjeesta toisenkin kerran, että kyllä vain. Ne istuivat noin korkealla - tai vaihtoehtoisesti reunat olivat noin matalalla. Survoin myös pilotin ilotikun töröttämään paikalleen kutakuinkin neutraaliin positioon. Sitten oli mittaripaneelien asennuksen aika. Levyt sopivat paikoilleen oikein nätisti, olin tyytyväinen.
Kun liimaukset olivat kuivuneet hetken, liimasin nuo ylemmät kotelot paikoilleen. Niissä oli todennäköisesti vielä jotain korjauspaikkoja jonossa, mutta parempi näin kuin liimamaalisotkun kiroaminen. Kunhan vain huomaisin paikkamaalata ne ennen kuin fiksailu olisi liian ärsyttävää. Tässä välissä käytin tilaisuuden hyväkseni ja peitin kaikki MFD:t Vallejon kirkkaalla lakalla, myöhemmin olisi todennäköisesti liian ahdasta.
Pilotin tähtäinprojektorin teräsmaali oli jo kuivunut, joten töpöttelin siihen päälle Citadelin sinistä (Drakenhof Nightshade). Sen asetuttua hetken aikaa töpötin vähän sen viereen ja ympärille vastaavanlaisesti violettia (Druchii Violet). Ei tuosta mitään iridesenttiä sateenkaarta tullut mutta pikkuefekti siihen kuitenkin muodostui ja se oli nyt jo enemmän kuin mitä olin aiemmin tehnyt. Jos joskus 90-luvun lopulla ostamani Citadelin vihreä litku olisi vielä hengissä, saattaisin käyttää sitäkin vielä tipan verran, mutta suhtauduin tähän kevyen epäilevästi.
No johan nyt, joskus 1996-1998 ostettu vihreä litku oli vielä voimissaan kohta 30-vuotiaana. Tökin vähän sitäkin tuohon projektorille.
Työtilat olivat näin melkein valmiita. Liimasin tuohon takapenkkiläisen boksihärpäkkeen päälle vielä jonkun kahvaviritelmän. Sitten jäljellä olivatkin enää kaasukahva ja pommikaverin riemukepakot (3 kpl) sekä HUD-heijastinlevy. En muuten tiennyt yhtään, mitä kaikkea se niillä teki ja arvaukseni oli "kaiken".
Ohjainasennusten ja niiden maalaamisen jälkeen arvoin rungosta oikeat paikat ohjaamoammeen liimauksille ja maalasin välistä sisätilat vaaleanharmaalla. Kekkasin myös ohjaamokuvia selaillessani, että noissa heittoistuinten vasemmissa laidoissa piti olla vihreät putkilot, tarkistin niiden mallinnuksen olemassaolon ja maalasin sitten vaaleanvihreällä (VMC 70942 Light Green) kun en ollut tajunnut niitä aiemmin.
Hyvin pikaisen ankkahaun perusteella ne olivat hätähappitankkeja. Jäin sitten miettimään näitä kuvia katsoessani, että olisikohan niistä lähtevät putket sitten syytä maalata kuminharmaalla niin olisivat oikeamman näköiset kuin kuivaharjatut metalliset. Ja kukin näitä mietteitä lukenut tiesi jo, että jos mietin ääneen niin olin jo melkein kaivanut kamppeet esiin.
Amme umpeen
Maalasin rungon sisäpuolelta laajat pinnat samalla vaaleanharmaalla kuin ohjaamoammeessakin. Tämän mallin sisäpintoihin ei oltu mallinnettu mitään paneeleja tai muita muotoja, joten en ruvennut vapaalla kädellä maalailemaan tai mallintamaan omiani.
Maalin kuivuttua porasin kylkiin reiät sormiporallani, palikoiden sisäpuolilla oli sopivissa paikoissa pienet merkinnät tuleville rei'ille. Kuivasovittelun perusteella ohjaamopala sopi oivallisesti rungonpuolikkaaseen ja liiman kanssa se asettui hyvin paikalleen. Pienen hetken päästä liimasin toisenkin rungonpuolikkaan kiinni ja puristin niitä tiukasti kiinni. Teippasin ne vielä parista kohdasta yhteen seuraavaa rakentelusessiota odotellessa.
Mietin kovasti, että ohjaamo kaipaisi kyllä öljypesua, mutta en ollut ihan varma siitä, missä välissä sen tekisin. Sen kanssa toinen pääraaputtelua aiheuttava kysymys oli, mitä tekisin pilotin tähtäinvehkeen heijastinlevyn kanssa. Liimaisinko sen erikeepperillä jo nyt kiinni, vai liimaisinko sen vasta öljylitkun ja sen putsaamisen jälkeen niin välittyisin erikoisilta kököiltä? Tämä jälkimmäinen idea kuulosti siistimmältä lopputuloksen kannalta.
Selasin ohjeita ja huomasin, että siinä vaiheessa kun ohjaamon kuomu piti asentaa, siihen liimattiin pari palaa, joista yhteenkään en ollut vielä koskenut. Maalasin ne nyt siis harmaiksi, jotta en unohtaisi tehdä sitä hyvissä ajoin. Päätin plärätessäni myös, että öljylitku tulisi kohdalle sitten kun ohjaamo oli rungossa ja sen kuivuttua liimaisin hudilevyn kiinni. Tällä ehkä välttäisin irtinapsahtamisen irto-ohjaamon kanssa.
