Potkua persuksille
Otinpas itseäni vihdoin niskasta kiinni ja rupesin maalaamaan ihan tosissani tätä retaletta. Pohjamaaluuttelun viimeistelyyn ei montaa nokantuhausta mennyt, mikä oli ihan kiva juttu tässä vaiheessa projektia...
 |
| Vauhdissa napattu kuvatus pohjustetusta tekeleestä |
Yksinkertaista ja helppoa
Ajattelin, että yksinkertainen lähestymistapa on se paras. Mukamas. Joka tapauksessa, aiemmista sakemannilaitteista poiketen ajattelin pistää värimaiseman vaunun pintaan eri järjestyksessä. Jotenkin tuo edelliskertojen "
Dunkelgelb alle ja loput päälle" tuntui huonommalta kun sitä vertaa viimeisen mallin "
vihreä pohjalle ja käkkyrät sen päälle"-lähestymistapaan.
Ehkä toinen värijärjestys tosiaan oli parempi tai olin vaan
oppinut jotain jossain välissä ihan huomaamattani. Tai sitten Lifecolorin maalit olivat parempia. Kokeilemallahan se selviäisi!
Maalit koneeseen ja koneesta vaunuun
Ykkösrundi
Vallejon Verde Panzer sai mitä suurimman kunnian päästä pohjakerrokseksi. Olin jossain menneisyyden vaiheessa innostunut laimentelemaan tuota vähän enemmän kuin olisi tarvinnut, joten litku oli vähän laihaa. Muutamalla kerroksella ongelmasta päästiin, joten ei suurta vaivaa siitäkään.
 |
| Vihertävä elämys |
|
Kakkosrundi
Jotenkin tuntui luontevimmalta iskeä ruskeat (Vallejon Marron Panzer) raidat seuraavaksi pintaan. Niillä saisi jonkunmoisen kuvionkin aikaan hienoksi aluksi. Tämän päälle olisi näppärä vetää loput raidat, joilla muotoa rikottaisiin vähän räikeämmin.
 |
| Ihan vänkä se näinkin on, mutta vähän köyhähkö |
Kolmosrundi
Itsestäänselväksi lopuksi täytinkin maalisäiliön Dunkelgelbillä, jota Vallejon veikkoset kutsuvat Amarillo Panzeriksi, omista erikoisista syistään. Tämän maalin kanssa oli vähän hämminkiä, kynäruisku sylki ajoittain pieniä osittain kuivuneita maaliklimppejä pihalle. Perkele.
Lopputulos ei siis jäänyt ihan siisteimmäksi, mutta syy on omani. Isoilta osin maalirunnut tuntuvat myös olevan aina parhaimmillaan takaosassa vaunua ja epämääräisimmillään keulassa - mallista riippumatta. Tässä lienee taas selkeä itsetutkiskelun ja vankan lisäharjoittelun paikka.
 |
| Oikea kylki leluitta |
 |
| Vasen kylki niin ikään leluitta |
Pieni osa esim. vasemman kyljen hassuudesta johtuu siitä, että koetin väkisin ampua kuvion pintaan vaikka järkevämpänä olisin pitänyt ruiskunsiivoustauon. Kuten sanoin, omaa kohellustani tämäkin oli. Joka tapauksessa, maalipinnan hassuus tai epätäydellisyys ei ole tässä projektissa huippuoleellista. Senkin lisäksi, että naamiokuviot ovat sellaisia kuin miksi joku ne menee maalaamaan, tämän päälle tulee se pahamaineinen talvikerros. Joten... kyllä se tästä.
Taustalla kuhisee
Ilman tämän ihmeellisempää mainintaa: maalasin minä noita muitakin palasia. Telapyörät tulevat vielä vaatimaan käsinmaalailua, mutta muuten nekin ovat valmiina. Jees.
