Pohjavihreää

Tämä on sitten taas kuvaköyhä postaus, kun en ole ollut kovin muistavainen tuon askeleiden ikuistelun kanssa viime aikoina Roiskittuani pohjamaalin oleellisiin paikkoihin ja sohellettuani taistelutilan sisäseinät mukavan valkoisiksi tykin peräosineen kaikkineen, löin palat kiinni ja myhäilin.

Ärrinmurrin

En myhäillyt kauaa, sillä keula irvisti vähän. Toki olisin saanut siirrettyä irveen peräosaan, mutta siellä railojen jemmailu on hippasen haastavampaa, joten sai jäädä nenälle. Pläjäytin kittiä onkaloalueelle ja levittelyn & tasoittelun jälkeen jätin kuivumaan hyväksi aikaa omiin oloihinsa.

Tänäiltana otin ja hioin rivoimmat röpelöt mäkeen ja pyyhin pinnat puhtaaksi. Jostain syystä en halunnut pientä pölyä maalipintani alle. Ultrajännittävästi suihkinkin seuraavaksi noin 60% pinnoista German Tank Greenillä. Loput huomenna tai sitten kun ylipäätään ehtii, saa nähdä. Niin ja se mahdollinen korjailu, jos tuohon jäi jotain ärsyttävänkokoisia aukkoja, jotka huomaan perinteisesti vasta maalin kuivuttua.

Ja sitten?

Vihreän pinnan valmistuttua sohin epämääräisen naamiokuvion ruskealla ja dunkelgelbillä pintaan, ehkä yritän taas onneani kansallisuustunnusten sun muiden kanssa. Tai no, yritän, se on jo tiedossa.

Tämän osuuden jälkeen pistän telaroippeet kasaan ja totean, että "se on melkein tässä".

Ylimielisen julistuksen jälkeen onkin oiva aika sotkea lisää eli käydä melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen vesivärien kimppuun. Jos vaikka onnistuisin pykälän verran paremmin tuon talvipinnan kanssa. Mietin jopa hetken, että pitäisikö tälle yrittää ihan pohja tehdä, mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Etukäteen en uskalla edes harkita vakavammin.