Lankulle mars

Kikkailin eilisiltana vähän massiivisen sukellusveneen kanssa ja sain aikaan lähinnä komentotornin etupuolella sijaitsevat lankkuhässäkät. Joku minua merimiehekkäämpi varmaan tietää oikean terminkin, mutta minä kutsun niitä nyt kävelylankkuviritelmiksi. Olivat mitä olivat, nyt ne ovat paikoillaan. Samoin jotkin tötteröt tuolla etukeulassa ja joku köysien kiinnityslenkki. Tuonne ilmeisesti tornin sisään piiloon jäävä juttukin pääsi paikalleen, mutten sitten ehtinyt etenemään yhtään enempää. Ehkä jo tänäiltana pääsen jatkamaan pari askelta eteenpäin.

Varotoimenpiteitä

Päätin, että herkkyytensä takia jätän nuo syvyysvakaimet ihan omaan rauhaansa vielä pitkäksi aikaa. Luulen meinaan, että kun joudun pyörittelemään tuota mallia välillä vähän miten sattuu, ne olisivat aika usein vaarassa kolhiutua ja irrota väkivaltaisesti. Ihan siis kaiken varalta vaan.

Projekti V/14

Himmel!

Iskin vihdoin viimein ahnaat kynteni tyypin XXIII -sukellusveneeseen. Runko oli jo aikalailla kasassa, kun sain sen, joten siitä pari alkukuvaa. Itse ehdin vähän pakkeloida keskirungossa ollutta railoa, jotta pääsisin seuraavaksi rakentamaan jotain. Toinen syy siihen, etten tehnyt mitään tuon kummempaa oli se, etten ollut tajunnut printata rakennusohjeita enkä halunnut lähteä arvailemaan ja tekemään pahimmillaan asioita uusiksi.
Joskus olen ehkä turhankin varovainen.

Melkein kaikki pyörii, kääntyy tai liikkuu. Hilpein oli tuo avautuva torpedoputken ulkoluukku. Olen kovin hämmentynyt, mutta eiköhän tästä jotain kivaa synny.

Miniprojekti III/13 valmistui

Valmiit nappulat

Kukaan ei sitten huomauttanut, että toinen Gargoyle oli tuore ja vastamaalattu eli maalasin sen uudelleen ihan turhaan. Hupsis. Ei se mitään, jos lopputulos oli parempi.

Dire Wolf

Mustekalakaavio toimi minusta näppärästi. Olin laittanut jalat heksapohjaan hassustipäin, mutta kai sen kanssa voi silti pelata vailla ongelmia.

Turkina

Täytyy sanoa, että Turkina on sellainen 'Mech, joka kaipaisi ehkä seuraa 3rdFTC:ssä, mutta ehdottomasti toisenlaisilla käsillä. Vakiona nuo ulokkeet ovat vähän tylsät.

Gargoyle

Ruma tölkki tämäkin on, mutta ehkä fluffisyistä voisin tarvita vielä yhden tai kaksi lisää. Näin jälkikäteen huomaan tietysti, että kun kyseessä on ikivanha miniatyyri, sen siivoaminen on jäänyt näemmä joko kesken tai peräti tekemättä.

Executioner

Sanottiin taustamateriaalissa mitä tahansa, minä en halua edes toista Executioneria rumentamaan joukkojani.

Ryhmäkuva ja efektivertailua

Jälkimmäisessä kuvassa näkyy selvästi, mikä on ruskealla litkutetun ja vanhan, litkuttamattoman nappulan ero. Minusta Cougar näyttää tässä vähän räikeämmältä ja kaikkien muiden vanhojen miniatyyrien ohella hyötyisi tuosta tummasta lisäsävystä huomattavasti.

Löydä poikkeavuus

Tulevaisuuden jatkoprojekti

Tällä menolla pääsen BattleTechin maailmaan ehkä joskus myöhään ensi vuonna, mutta raapustanpa edes tähän talteen, että näin olen suunnitellut. Vanhojen litkuttaminen on ehkä nopeasti hoidettu projekti. Silti en tee sitä seuraavaksi vaan siirryn 40-luvulle ja veden alle.

Lisää litkutusta ja tunnuksia koneisiin

Litkutin loputkin tölkit ja vedin jadepinnat uusiksi niin, että ne pysyisivät kivasti kirkkaina. Tuhersin (ilmiselvästi ruostunein taidoin) Klaanitunnuksen (Stonewall Grey, Jade Green, Steel, Black, Bad Moon Yellow) takaisin Dire Wolfin katolle ja sekä toisen Gargoylen että Executionerin hartiaan.

Pikaliimasin touhutessani Cougar B:n irronneen takaisin torsoon ja mietin, että kaipa nämä purkit on kaikki litkutettava, näyttävät meinaan (mielestäni) paremmilta näin. Maalipinta on vähemmän räikeä ja ehkä vähän "oikeamman" näköinen. Taidan julistaa sen omaksi projektikseen niin tämä ei veny vielä ensi vuodellekin.

Joutomailla

Kickstarttasin aikanaan Wasteland 2:sta omalta osaltani sillä minimillä, millä sai Steam-kopion, kun tekele olisi valmis. Tietysti olin perusonnekas ja W2 julkaistiin ensimmäisenä lomapäivänäni, jolloin olin ~2760km:n päässä kotikoneeltani. Ajattelin silti olla edes jotenkuten ajan hermolla ja rutista parin sanan verran muutaman ensimmäisen pelituntini perusteella. Kai tässä joitain lieviä alkuspoilereita voi tulla vastaan, jos joku lukijaparoistani on a) pelaaja ja b) ei ole itse vielä aloittanut. Epäilen aika vahvasti, että sekä A että B olisivat voimassa yhdessäkään tapauksessa.

Pelkään tuota roboskorpparia jo nyt

Hahmonluonti

Tärväsin nelikkoni luomiseen melkein kolme varttia. Valmiita hahmoja olisi voinut käyttää, mutta kuka sellaiseen muka alentuu, ellei ole pakko? Työkaverini olivat vähän huudelleet skilleistä ja siitä, ettei kannata yrittää tehdä turhaan moniosaajia, koska ei siitä ole alussa mitään iloa. Suuret kiitokset siitä, etteivät spoilanneet mitään.

Valintojen maailma on hämmentävä ja juuri mukavasti sellainen, kuin mitä ropeissa oli silloin joskus, ennen "kaiken pitää olla helppoa, selitettyä ja itsestäänselvää"-aikoja. Kyllä, minä olen vanha ja katkera pc-puristi, mistäs arvasitte? Minusta tällainen monipuolinen hahmonluonti on vain hienoa!

Johtajuus

Johtajaksi loin Eugenia Scharnhorstin, joka oli lähinnä fiksu ja osasi ampua pistooleilla, jauhaa kakkaa (smart ass -puhetaito) ja johtaa (siitä saa vieruskavereille bonuksia)

Lähitulituki

Tietysti jonkun on tarjottava lähimaaston iskuvoimaa. Arkunnauloja polttava uskovainen Igor Breznev sai olla haulikkomies, voimakas muskelimasa, hälyjenpurkaja, sekä räjähdemies. Luulenpa, että noiden kanssa lähti vähän lapasesta, mutta en minä noita kaikkia rupea kehittämään samaan tahtiin, ovatpa nyt vaan edes ykköstasolla kaiken varalta.

Laastarilasse

Ranger-ryhmä ei oletettavasti pysy kuosissa kovin pitkään ilman omaa lämäriä. Ruotsin Sven oppi siis sekä lämärin että kenttäkirurgin jalot taidot. Näistä taas pääsin luontevasti siihen, että mies on myös teräaseilla viiltelyn ekspertti, jotta voi tuikata vihollista moralla pernaan tarpeen niin vaatiessa. Plus kaiken varalta piste pistooleihin ja verbaaliseen perseennuolentaan (kiss ass).

Kassakaappi kiikarissa

Mikäli minun kokemuksiini ja oletuksiini oli luottaminen, tiimi tarvitsisi tuekseen vielä yhden tarkkaavaisen epelin pitkäpiippusen aseen kanssa. Kyklooppi-Miguel, stereotyyppisine taustoineen sai siis normaalia (3) korkeammat havainnointiattribuutit, perception-taidon, ne oleelliset pisteet (kiikari)kivääreihin ja sitten ei-taistelupainotteisista taidoista vähän tiirikointia ja kassakaapin murtamista.

Luulenpa, että ainoa tarpeeksi kapea-alaisesti luotu hahmo oli tiimini johtajatar, muut kärsivät ehkä vähän liikaa "tuotakin voi tarvita ja tuota kanssa"-vammastani.

Valintojen raakaan mailmaan

Ykköstehtävä johti heti johonkin aavikon nurkalle. Matkalla meinasi tulla vastaan jotain vihamielistä, mutta onnistuin kiertämään. Radiotornia vahti joku hiippari, jonka onnistuin näsäviisastelemaan ja sain jatkaa rauhassa ilman taistelua, hah! Pian päädyin johonkin luolaan ja kohtasin ensimmäisen viholliseni. Seitsemännellä yrityksellä sain hirvityksen hengiltä ja oman tiimini pidettyä hengissä. Kyllä, seitsemännellä.

Palasin Citadelin pihalle, juttelin kaikkien vastaantulijoiden kanssa, kävin vähän vaihtokauppaa ja jatkoin kohti seuraavaa tehtävää. Matkalla kohti kaakossa sijaitsevaa radiotornia rupesin kuulemaan hätähuutoja radiosta. Ag Centerissä tapahtui jotain todella kummallista ja he tarvitsisivat apua samantien. Toisaalta Highpool oli hyökkäyksen kohteena, hyökkääjillä oli tukenaan ainakin korohoroja. Mietin tuokion, että jos raiderit valtaavat pidemmän matkan takana olevan Highpoolin ja pesivät sinne, sen siivoaminen myöhemmin voisi olla hampaitakirskuttavaa touhua. Marssitin tiimini siis apuhuutoja eetteriin ulvovan Ag Centerin ohi.

Matkalla jäin jumiin kahteen satunnaiskohtaamiseen. Ensimmäisessä oli pari kärpästä ja pikkuelukkaa, jotka myöhemmin paljastuivat pupuiksi. Ajattelin, että nytpä tuli helppoa expiä.
Miten väärässä olinkaan. Puput olivat selvästi Caerbannogin hirviön jälkeläisiä ja vaikka kukaan ei kuollutkaan, puolet tiimini oli maassa vuotamassa kuiviin parin hassun taisteluvuoron jälkeen.
Toisella kerralla vastassa oli kolme raideria, joita säikyin kyllä, mutta ajattelin, että kokeillaan kumminkin kun en halunnut ruveta kauheaan load/save-rumbaan. Nämä pellet sain jotenkin nurin ongelmitta ja ripeästi. Ehkä olin tarpeeksi varovainen heti alkuun, enkä lähtenyt hyökkäämään rinta rottingilla ja pystypäin.

Taistelumme

Highpoolin ulkolaidalla vastaan tuli jokunen muutaman hengen vihollisryhmä. Opin vähitellen, että varovaisuus on ihan jees ja että suojasta (ja katoilla väijymisestä) oli ihan naurettavasti hyötyä. Kipu on kaveri, sanovat ja ovat oikeassa ainakin siinä mielessä, että opinpa olemaan.
Tämä nyt ei silti tarkoita sitä, etten joutunut vetämään kutakuinkin jokaista tappelua useampaan kertaan uusiksi, kun sain selkääni joko tyhmyyttäni tai huonoa onneani.

Muurin alla käyty viimeinen taistelu oli jo etukäteen ahdistavan näköinen. Omilla janttereillani oli noin 30 osumapistettä per naama, viholliset pyörivät tässä vaiheessa pääsääntöisesti 15-20 -tasolla, pahimmilla oli kai 35 ja niiden maahanniittämiseen meni aina aikaa, vaikka nuppiluvut olivat kai aina pahimmillaankin tasan.
Nyt näin lukumäärällisesti ylivoimaisen lauman uhoamassa ja ammusekelemassa muurin harjalle. Katselin osumapisteitä, enkä huolestunut kauheasti lähimpien isoista pisteistä, kun kauempana oli heikompia. Kunnes näin Jackhammerin 75 osumapisteineen ja meinasin lähteä karkuun samantien.
Sanottakoon lyhyesti niin, että noiden kaikkien tiputtamiseen meni aika monta yritystä ja jo kahden jälkeen oli päivänselvää, että Jackhammer oli saatava alas ensimmäisenä ja ns ripeästi, koska muuten se hullu teki tiimistäni jauhelihaa yksinkin.

Voitokas taktiikkani oli pistää kolme muuta hyvään suojaan ja taaemmas, viedä tarkk'ampujani rinteen päälle sopivasti sivuun, kyykkyyn ja losauttaa lähintä päähän ilman varoitusta. Taistelun välittömästi alettua äijä piti juoksuttaa karkuun, koska mies ei yksinkertaisessti ehdi ampua ja liikkua samalla vuorolla. Loppujen lopuksi Miguel ei saanut ampua kovin montaa laukausta, kun joku juoksi aina viereen. Ihan vieressä oleva vihollinen hermostuttaa hahmon ja antaa ihan sairaat miinukset osumisiin. Ärsyttävää, mutta toisaalta ihan mielettömän oikein!

Ei sillä, että olisin koskaan itse yrittänyt ampua (ja mielellään osua) paukkuraudalla liikkuvaan maaliin samalla, kun joku hullu on ihan vieressä ja huitoo minua jollain astalolla, mutta jotenkin olettaisin, että tähtäily olisi siinä vaiheessa ehkä vähän pienemmällä prioriteetilla. Vaan mistäs minä tosiana tietäisin.

Auta sinä minua, niin minä autan sinua

Highpooliin itseensä vihdoin päästyäni rupesin auttamaan jengiä sen, minkä kykenin. Kaikki ei vain voinut onnistua, kiitos olemattomien tai matalien taitopisteiden. Tietysti kolmesta puhetaidosta täällä kaivattiin eniten karskiutta (hard-ass), jota minun tiimistäni ei vielä löytynyt ensinkään. Ei väkisin.

Hyökkääjät olivat onnistuneet paskomaan vesisäiliöjärjestelmän ja lähdin sitten auttamaan jotain tätiä Irrigation-rakennelmassa. Samalla vaivalla saisin pistettyä radiolähettimen taas päälle ja jos saisin tädin tehtävän suoritettua hyvin, hänestä tulisi Highpoolin Ranger-mielinen pormestari. Ei kun siis ihan epäitsekkäästi minä...

Tiimistä yksi piti jättää kontrollihuoneeseen vääntelemään vipuja, joilla ovet auotaan ja suljetaan. Näin siis lämäri jäi vetelmään vivuista ja nauttimaan kesästä samalla kun muut kaivoivat verta nenistään torakankoivilla. Näin mengelöitsijä ei itse kuollut ja sain voimakolmikon tuotua sen yhden tarvitun kerran paikattavaksi ennen kun kävin siivoamassa viimeisen kolmitorakkaisen huoneen.

Tasapeliin päättyneen pormestarinvaalin ensiäänestyksen jälkeen kävin NPC:t läpi ja autoin, minkä kykenin. Lasaretissa oli kuusi potilasta, jotka kirurgini Sven paikkasi menestyksekkäästi (myönnän save/load-rumban). Tietysti nyt oli liian myöhäistä käydä katsomassa, saisinko palavan talon sammutettua kun sain yhden pykälän mekaanista korjausta yhdelle jannuistani. Palon uhri oli katkera ja syyllisti minkä ehti, ikään kuin olisin ihan väkisin jättänyt äijän auttamatta... Siitä huolimatta pormestarinvaali päättyi kannaltani hyvin edukkaasti vain yhdellä soraäänellä.

Valtatyhjiön täytyttyä sain vapauttaa häkistä Vulture's Cryn, josta kai voisi olettaa olevan jonkunlaista iloa spotterina ja leiriytyjänä. Tiedä sitten, mitä muuta hyötyä tuosta on, mutta keitaan hänen soisi löytävän, kun jengini vesileilit näyttävät olevan aikalailla kuivat... Enkä halua lähteä seikkailemaan autiomaahan vailla juomaa.

Mietteitä

Kuten sanoin ja tekstistä ilmenee, en ole ehtinyt vielä kuin raapaista pintaa. Tähän mennessä Wasteland 2 on ollut ihan tarpeeksi haastava Seasoned-tasolla ("normal"), mutta hyvällä tavalla. Tiimini on jyrätty (joko hengiltä tai käytännössä (75% on tajuttomana ja vuotaa kuiviin kun viimeiseltäkin rusikoidaan otsalohkoa sisään)) naurettavan monta kertaa, mutta useimmiten ihan omasta mokasta johtuen.

Nuorna poikana en vääntänyt roolipelejä kauheasti, kun niissä oli pääsääntöisesti teemana fantasiamaailma, joka ei taas ikinä ole itseäni suuremmin kiinnostanut. Siltikin Wasteland 2 tuntuu mukavasti juuri 80-luvun lopun ja 90-luvun alun roolipeliltä, mutta modernisti toteutetulta, alkaen nimenomaan hahmonluonnista ja kädestäpitelyn puutteesta.

Tekstiä on rutosti, keskusteluista vain osa on puhuttu ääneen. Siitäkin minä pidän, lukeminen on nopeampaa. Eri taitoja on iso läjä, pelkkiä puhetaitojakin tosiaan kolmea eri sorttia ja osan oleellisuudesta ei ole mitään käryä. Kaipa niille kaikille olisi käyttöä, mutta kai ne tarpeellisimmat on arvattava itse perstuntumalla. Jos ja kun olen mennyt arvaamaan väärin, joudun vain elämään valintojeni kanssa. Minähän en ainakaan ykköspelikerralla sorru lukemaan mitään minmaxaajien ohjaajia netistä!

Musiikkia kuuntelin tarkemmin jossain välissä ja mietin, että "tämähän on kuin Vault Citystä" ja tietysti oli. Säveltäjä Mark Morgan oli syypäänä vastuussa myös mm. Fallout 2:n musiikeista. Hyväksyn.

Otto ja gargoilit

Dire Wolf

Olin ansiokkaasti jättänyt Dire Wolfin oikean käden uudelleenmaalaamatta. Siispä se tuli korjata heti ensimmäisenä.

Sain sitten hulluhkon idean. Koska Dire Wolf on massiivisuudessaan vähän sellainen Battletechin Königstiger, ajattelin, että kokeillaanpa jonkunlaista mustekalakuvion mukaelmaa. Saa tuomita ja huudella, jos on sellainen olo.

Gargoylet

Näiden rumilusten kanssa vedin satunnaiskuviot pintaan. Toiseen yritin soveltaa vähän tiukempaa raidoitusta (kts. aiempi Mad Dog C).