Sotasaalisvaunu
Kenties ratkaisuni ei ollut kovin yllättävä. IS-2 olisi siis Wehrmachtin epätoivoisissa kätösissä. Tätä ilmentääkseni maalasin vähän erilaisella vihreällä (VMA 71096 Panzer Olive Green) noiden neukkuraitojen päälle siten, että ne peittyisivät ja näyttäisivät hätäisesti päällesudituilta. Koetin saada jonkunlaisia valumajälkiäkin aikaan sinne tänne efektiä voimistamaan.
Palkkiristeistään sakut tunnistetaan
Tietysti vaunussa piti olla palkkiristejä, jotta omatkin tunnistaisivat sen. Googlettelin kaapattujen neukkuvaunujen kuvia ja kaikissa näissä yhteistä oli se, että palkkiristit olivat välillä ihan naurettavan suuria ja niitä oli enemmän ja omituisemmissa paikoissa kuin normaalisti. Eipä se paljoa tietenkään lämmittäisi, jos oma tunnus olisi kyljessä kun aseveli olikin töräyttänyt panssarinyrkillä jostain hullusta kulmasta.
Tein vapaalla kädellä sekä torniin että runkoon lukuisia mustia plussia. Pyörittelin mallia käsissäni erilaisiin kulmiin ja valikoin paikat niin, että oli rungon ja tornin välinen kulma mitä tahansa niin jostain näkisi aina selvästi vähintään yhden tai kernaasti useammankin palkkiristin.
Kun musta maali oli kuivunut, maalasin pienemmällä pensselillä valkoiset kulmat kaikkiin. Jatkoin näissäkin kiireen ja ehkä hutiloinninkin mielikuvaa tekemällä erinäisiä valkoisia valumajälkiä ja epätasaisuuksia. Näitä ei oltu tehty saalisvaunuun millään sapluunalla.
 |
| Add caption |
Entäs ystävämme Luftwaffe?
Muuten hyvä, mutta ilmasta tuo ei ehkä erottuisi kovin hyvin, jos pilotilla oli kiire tai ehkä liian vähän tietoa asioista. Tuohon maailman aikaan se ei ehkä ollut kovin kaukana todellisuudesta. Päätin siis kokeilla pienoismallilipun tekemistä.
Ensimmäinen yritykseni oli ihan tavallisen keittiöfolion väärinkäyttöön perustuva. Kuulemma jotain fiksua saisi aikaan, jos maalaisi talouspaperia 50:50 -suhteessa laimennetulla vesi-erikeeper -litkulla. Jos foliolippu ei toimisi niin saattaisin kokeilla tuota ideaa. Tai sitten testaisin paperilippua joskus toiste.
Lähestyin aliprosessiani hyvin yksinkertaisesti. Revin sopivankokoisen kaistaleen foliota (1) ja ruiskutin päälle valkoista pohjamaalia (2). Maskasin laiskana torspona valkoisen ympyrän maalipurtilon korkilla, pidin sitä paikallaan yhdellä kädellä samalla, kun ruiskutin punaista (VMA 71085 Ferrari Red) eri suunnista sopivan peittävälle pinta-alalle (3).
Maalin kuivuttua sopivasti leikkelin kutakuinkin lipunomaisen läpyskän pois ylimääräpaloista. Sitten tuhrasin siihen käsin mustalla yhden laihan hakaristin.
Koesovittelussa huomasin, että lippu oli vaunun tornin päälle aivan liian iso, joten laitoin sen sitten seuraavaan ilmaan selvästi näkyvään paikkaan: takakannelle. Vetokaapelit voisivat olla siinä jotenkin päällä pitämässä rättiä aloillaan edes jollain tavoin. Tässä vaiheessa läpyskä oli ihan vapaana ja ilman sen kummempaa asettelua, mutta kyllä se aika ohut oli.
Säistys
Vaunuhan oli tietysti nyt aivan liian siisti ja puhdas. Samoin natsirätti oli ihan liian ... tuollainen. Asialle tuli tehdä jotain. Ensi alkuun latasin kynäruiskuun enemmän tai vähemmän osuvasti nimettyä likaa (VMA 71133 Dirt) ja sumutin sitä kaukaa ja laajoin vedoin. Tarkoituksenani oli jonkunlainen tomuinen efekti koko vaunun ylle, ei niinkään yksittäisiä yksityiskohtia.
Pigmentit
Seuraavana iltana jatkoin säistysaliprojektiani ja tuhrasin HB-lyijykynällä lähinnä noita lukemattomia muttereita ja erinäisiä kulmia. Niiden kaveriksi kaivoin pigmenttejä (sekä Vallejon puteleita että yksi Tamiya Weathering Master -setti sekä Tamiya Weathering Stick -parit "Light Earth" ja "Sand" (ensimmäiseni, "Mud" olin ilmeisesti hukannut)).
Tykin suujarrussa sekä pakoputkien ulostuloalueella käytin mustaa putua, erinäisissä valikoiduissa paikoissa, kuten noissa viistopanssarien telakengissä ja polttoainetynnyrien päädyissä, tuoretta ruostetta. Alarunkoa käsittelin lähinnä "Natural Umber", "Burnt Umber" sekä "Burnt Siena"-pigmenteillä. Ketjuja en sotkenut kovin suuresti tällä kertaa. Suurimman sotkun keskitin vaunun takakannelle, tornin hantaakeihin ja katolle, missä jengi nyt sattuisi saastaisine saappaineen kompuroimaan. Niin ja lipun päälle, ei sekään puhtaana pysynyt.
Kun en saanut aikoinaan tukittua noita ylimääräisiä poraamiani reikiä, ronkin niitä vähän vanhalla ja tylsällä askarteluveitselläni rumemmiksi ja viistommiksi. Sitten maalasin vähän teräksen väriä (VMA 71065 Steel), esittääkseni vaikkapa kaappausta edeltäneen rähinän AP-murkuloiden iskemiä.
Vielä kerran
En ollut tomuisuuteen ihan tyytyväinen, joten otin ja sotkin vaunua yleisemmin - tuhrasin pikkusudilla Burnt Umber -pigmenttiä sinne tänne ja sen jälkeen käytin vähän Natural Umber -pigmenttiä. Päätin, että se saisi riittää ja ruiskutin Vallejon Pigment Binderia kynäruiskulla yltympäriinsä. Kompuran ulostyöntämää painetta olisi pitänyt laskea reippaasti, nyt osa pigmenttipudusta lensi ilmanpaineen mukana, vaikka aloitinkin sitomisaineen ruuttaamisen yltiövarovaisen kaukana mallista. Ehkä tämä sujuisi ensi kerralla taas paremmin.
