Sessio XV

Viimeinen rakennuspostaus

Kunniasanalla, tämä on vihoviimeinen rakenteluvaiheen postaus. Uskokaa pois.

Sivupanssarit

Aloitin silppuamalla vasemman puolen panssarilevyt erikseen ja siivoamalla ne ylimääräisistä roippeista. Sitten liimasin ne kiinni tukirakennelmaansa keulasta aloittaen.

Muuten tässä ei ollut ongelmia, mutta kansipanssariin ne eivät osuneet sitten mitenkään. Olin manannut aiemmin, että kannen ja alarungon yhteensopivuusongelmat olivat aika mojovat. Tässähän ne hyppäsivät silmille, kun yläripustimet (tai kiinnityspisteet) eivät osuneet kohteisiinsa. Kauempaa katsottuna (kuva 2) se ei näyttänyt niin pahalta.

Toinen puoli vaunusta meni samalla vauhdilla, samoilla ongelmilla. Joutuisin ottamaan ainakin yhden  istunnon kittauksien sun muun kanssa, mutta päätin erottaa sen touhun rakentamisesta itsestään.

Kaapelikela

Viimeinen kiinnittämätön osa oli kaapelikela, joka kuului asentaa torniryppään vasemmalle puolelle. Pikaliimasin langan toisen pään kelaan sisään ja jätin roikkumaan. Ideani oli, että maalaan kelan irrallaan ja sen sekä vaunun maalauksien kuivuttua rullaisin kelan kasaan, liimaisin jonkun kohdan narusta kiinni ja katkoisin ylimääräiset pois. Lankaa oli nimittäin pikatestauksen perusteella ainakin kahteen rullalliseen.

Jälkirullailun idea oli se, että ei haittaisi, että langan alkupää olisi maalattu ties miten, kun se pätkä jäisi kuitenkin kelan ytimeen piiloon. Säistys taas koskisi ulkopäätä, jota en meinannut maalata erikseen, koska tuon langan väri oli minusta aika mainiota noinkin.

Aikataulumutinaa

Tähän väliin, kun kaikki tämän tekoset on tehty ja tunnit lukitty, ajattelin kirjata numeroita. Alla oli siis 14 * 45min + tämänkertainen 15min (häkellyttävän nopeaa, tiedän!). Yhteensä 645min, joka taas kääntyi kauniimpaan muotoon 10h 45min.

Mielenkiintoista sinänsä, kun useampi taannoinen projekti, joihin olen laskeskellut tunteja, on saatu kokonaisuudessaankin kutakuinkin tällaiseen aikaan kasaan. Niissä rakenteluosuus itsessään on muistaakseni ollut poikkeuksetta aika pieni osa kokonaisajasta.

Mihin kaikki aika hupeni? Kontekstinvaihto on tunnetusti kallis operaatio ja sitähän näissä on ollut, 15 kertaa aloitus + tekemistä + lopetus, hukka-aikaa on siinä mielessä ollut aikalailla. Mutta osasyy on myös siinä, että nyt touhuamisympäristönikin on aikalailla erilainen kuin esimerkiksi tasan vuosi sitten, nämä kolmevarttiseni eivät suinkaan ole olleet 100% keskittyneitä tai mitään.

Jos kaikki mallailuprojektini olisivat toteutettuina NTP-ympäristössä, niitä voisi vertailla uskottavasti, mutta tosimaailmassa näin ei ole. Eri mallit, eri valmistajat ja mitä kaikkia eri muuttujia näissä voikaan olla, vaikuttavat jopa aika mielettömästi siihen, mitä milloinkin saa aikaan. Eikä minua ihan heti kiinnosta ruveta rakentamaan tusinaa samaa mallia ihan vain mittaustulosten haalimiseksi..

Sessio XIV

Päätornin finalisointi

Rakenteluinnon vallassa unohdin ottaa välikuvia, mutta eipä tässä juuri sellaisia olisi ollut. Valtaosa ajasta meni noiden palojen siivoiluun, vallankin antennihäkkyrä oli ahdistava, kun jouduin jatkuvasti pelkäämään, että se katkeaa jostain. Ei katkennut, mutta olisin varmaan korjannut sen jekkulangalla tjsp.

Päätornista uupuivat siis enää kattopala luukkuineen, härpäkkeineen. Niin ja tuo antenni, jota juuri manasin, piti masentaa. Myönnettäköön, että olin hyvin skeptinen antennin kiinnityksestä, mutta mitä suurimmaksi yllätyksekseni se ei ollut vääntynyt tai väärin mitattu, vaan asentui oikein nätisti.

Melkein valmis!

Tässä vaiheessa joudun myöntämään, että koska kuvia oli otettuna kolme ja erityisesti koska olin jättänyt dokumentaatiovaiheen odottelemaan, en enää tätä kirjoittaessani muistanut, mitä himmeliä olin tehnyt. Sen tiesin, että tuhosin koko tähänvaratun sessioajan, koska kummastelin palasia pakatessani, että olin kuvitellut saavani koko roskan viimein kasaan, mutta kyljen panssarilevyt jäivät vielä yhdelle rakenteluistunnolle.

Kai minulla oli sitten kaikkea pientä yksityiskohtaa hiottavana, kun en suostu uskomaan, että tornin loppuunvienti söi niin paljon aikaa. Oli miten oli, vaunu oli melkein rakennettu! Tietysti sen olisi voinut jättää tähänkin ja väittää, että näin sen aioinkin. Mutta se olisi ollut valetta, joten ehkä ensi kerralla voisin julistaa rakenteluvaiheen valmiiksi?