Putkijatko

Isoja röörejä

Jatkoin tykin kasaamista sen loppupään puolella. Putkin alle tuli rakennettavaksi oletettavasti hidastin- ja palautinsysteemin sisältävä kolmiputkinen kokonaisuus. Sen vieressä allaolevassa kuvassa oli yksi näistä tykin kehtoon kuuluvista osista.

Yhden putkenpätkän kanssa tämä näytti jo sellaisenaan kuin pienen skaalan Karl-Gerät'n aseelta. Putkea itseään en vielä asentanut, koska se olisi ollut tässä vaiheessa enemmän tiellä kuin mitään muuta.

Tärväsin kelvottoman paljon aikaa tuon hammastetun korotuslaitteiston osan etsimiseen palasekamelskasta. Astinlauta oli vähän huteran oloinen, mutta sitä saisi vahvistettua vielä ennen koko roskan asentamista.

Noita sauvoja en putsannut vielä valmiiksi asti, kuten kuvastakin näkyi. Kaikkien neljän asentaminen oli yllättävän vaivalloista, mutta asettuivat sentään ilman suurempaa väkivaltaa ja kiroilua.

Keskeytyvä putkiduuni

Edelliskierroksen jäljet

Tarkistin, mitä edellisen rakennussession jäljiltä oli tarjolla. Lavetti pyöri metkasti kääntölevynsä päällä, mikä oli vallan mainiota. Pyrstöpäästä löytyi jonkun verran vinoon asettunut levy, joka tässä tapauksessa vaatisi, että jos tälle ikinä kyhättäisiin maisema, kanuunan takapää olisi lievässä rinteessä.

Putki kolmessa osassa

Atomikanuunan yksi avainkomponenteista, putki, koostui aika monesta pätkästä. Kuvan napsin, kun olin saanut kolme pääosaa kasaan ja puristettua teipillä tiukasti kiinni. Vallankin keskimmäinen rööri halusi irvistää jatkuvasti.

Ehdin liimata kaksi pienempää putkikomponenttia yhteen ja olin jatkamassa seuraavaa askelta kohti, kun kämmäsin typerästi. Liimapurtiloni kaatui työalustalle ja loppusession vietin siivoten.

Harmi, koska olin mielestäni päässyt aika kivaan vauhtiin.

Lavettityötä 2/2

Suunnaton palkkilavetti

Kiivaan kuivasovittelun jälkeen liimasin lavetin vasemman puolipalkin kiinni viimeksi liimattuun etuosaan. Muistin myös kiinnittää viimeisen hammasratas-akselikombon korotuskoneistoon. Näiden palojen kiinnityspaikat eivät olleet turhan selvästi merkittyjä, joten vainoharhailin aika pitkään ennen liimaamista.

Lavetin pohjapuolelle, eteen ja taakse, tuli pari palaa, jotka auttoivat pitämään palkkilavettia muodossaan. Etualalla näkyi kolmella kääntöpyörällä varustettu osa ja takana taas ilmeisesti, hammastuksesta päätellen, jossain määrin sivuttain kallistettava käikäle.

Selvää edistystä

Terminologiani oli päässyt ruostumaan, joten suonette anteeksi. Kanuunan lavetin etupäähän asennettiin vielä kääntölevy, jonka päällä edelliskuvan pyörät kulkivat urissaan. Tämän avulla tykkiä suunnattiin sivusuunnassa. Lavetin takapään palikka ei saanut sen kummempia koristeita, ehkä sen kallistusmahdollisuus oli yksinkertaisesti vain sitä varten, että tuliaseman ei tarvinnut olla ihan biljardipöytämäisen tasainen vaan se sieti lieviä maastonmuotoja.

Pohjaa pitkin kulkevat pitkät tangot eivät ihan sopineet suoraan kiinni, jouduin vähän muokkaamaan niitä. Kuvassa oikeanpuoleista piti säätää enemmän kuin ensimmäistä tankoa. Seuraavaksi pääsisin rakentamaan tykin putkiosastoa itseään.

Lavettityötä 1/2

Ensimmäinen ilta

Kilttinä poikana noudatin rakenteluohjetta ja ryhdyin rakentelemaan kanuunan lavettia. Ehkä nämä palikat olisi sietänyt maalata ensin, mutta meni jo. Tuosta ensimmäisestä kuvasta näkyi kenties tuo hammasrattaisto, joka suureksi yllätyksekseni jopa pyöri. Oletettavasti tykin korotuskoneisto siis olisi toimiva.

Tykin peräosan taakse, lavetin peräpäähän tuli latauslaitteisto 272-kiloisille normaaleille kranaateille ja 385-kiloisille ydinmurkuloille. Pienessä sairaassa mielessäni melkeinpä kuulin hyasintin (2A36) lohikäärmeenkielen kalinan, 19 vuotta myöhemminkin. Ilmiselvästi aika ei parantanut kaikkia haavoja.

Lavetin takakannelle tuli tällainen osakokonaisuus. Sitä en ehtinyt liimata kiinni lavetin oikeaan kylkeen, tai en tohtinut jättää sitä vain siihen kiinni ja mahdollisesti vinoon. Halusin liimata tämän etuosaa raskaamman komponentin kiinni sitten, kun olisin heti seuraavassa vaiheessa, liimaamassa vasenta kylkeä kiinni.

Projekti IV/20

M65 Atomi-Anni

Melkoisen arpomisen jälkeen valitsin seuraavaksi rakennusprojektiksi M-65 atomikanuunan, väittämän mukaan tämmöisellä on maailmanhistoriassa ammuttu tasan yhden kerran. Tai ainakin sen nimenmukainen erikoisammus on ammuttu tällaisesta kertaalleen, voisi jotenkin olettaa, että ennen sitä putkesta oli kulkenut edes yksi normaali murkula, elleivät nuo hullut sitten tehneet ensimmäistä koelaukaustaan ydinkranaatilla. Se ei ollut kovin todennäköistä.

Boksi

Atomikanuunan loota oli ihan naurettavan suuri. Kansitaidekin oli hieman erilainen verrattuna tyypillisiin mallibokseihin, mutta se nyt taisi olla Revellin jossain välissä ostaman Renwal'n tyyli, mitä pikaisella kuvahaulla katselin.

Paperiosasto

Dekaalit olivat aika yksinkertaiset, ameriikantähdet saattaisin peräti käyttää, mutta caution-raidat taitaisivat upota paljon kauniimmin lopputulokseen ihan itse maalattuna. Ehkä osa tästä oli taas omaa siirtokuvainhoani ja vainoharhaani siitä, että ne ovat tupanneet menemään spagetiksi, osa taas sitä, että maalaaminen nyt vain on ollut kivempaa ja maalausten säistäminen on toiminut paremmin kun värit eivät hyppää niin pahasti silmille.

Ohjeet olivat aika kivasti osioitu, eipähän tarvinnut arvailla, mitä kapinetta milloinkin oltiin kasaamassa. Jälkimmäisessä kuvassa näkyi mielenkiintoinen yksityiskohta, jota en muistanut nähneeni missään aiemmin: siinä oli nimetty, mitä mikäkin hilavitkutin esitti. Näitä minä olin kaivannut lentovehkeissä ja satunnaisissa muissakin rakenteluprojekteissa.

Palaset

Paloja oli, kuten laatikon kansikin kertoi, useampi sata. Riemukkaasti kohtuullisen iso osa näistä paloista oli vuosien ja siirtojen saatossa irronnut valurangoistaan, joten jonkunlainen siivu projektiajasta tulisi menemään näiden irtopalojen ihmettelyyn. Lukuiset autonrenkaan puolikkaat sentään olivat aika itsestäänselviä, mutta nuo kaikki muut...

Tykin kuuden hengen käyttöhenkilöstö oli tiukasti yhdestä palasta koostuvia kuusikymmenluvun ukkoja. Ehkäpä minä maalaisin nekin pientä poseerausta varten, mutta eipä noista nyt kovin dynaamisia hetkisiä saisi rakennettua.

Tästäkin palasetistä oli aika hankala arvata, mitkä niistä kuuluivat tykin lavettiin ja mitkä vielä vetoajoneuvoihin, jos ilmeisimmät taas jätettiin huomiotta. Osien numerointi oli myös vähän hankalasti luettavissa noista pienenpienistä läpysköistä, tai sitten minun silmäni olivat kelvottomat (totta sekin).

Kanuunan lavetti oli hervottoman suuri, mutta niinpä sen varmaan pitikin olla, jos putken halkaisija oli 280mm. Arvailin tässä vaiheessa aika summittaisesti, mihin mikäkin rankasetti suunnilleen liittyi, joten saatoin kommentoinnissani olla aika väärässäkin.