Detaljointisekoilua
Vaikka olin päättänyt jättää pikkuihmiset pois puuhastelemasta, maalasin 280-milliset W9-atomimurkulat harmaiksi (VMA 71048 Engine Grey). Niiden kärjet kai vielä kaipaisivat vähän terästä pintaan.
Edes ihan vähän vaihtelua oliivinvihreään saadakseni hyväilin haarukoiden pintoihin valettuja johtoja mustalla. Enpä tiedä, olisiko sittenkin pitänyt litkuttaa noita mustalla tai ruskealla ennemmin.
Tein samanlaisen mustausoperaation myös lavetin kaapeloinneille. Tuolla ne toimivat minusta paremmin, vaikka aika hankalat ne nuokin olivat.
Etummainen vetoajokki
Riemuitsin ajatuksesta päästä vetoajoneuvojen ei-vihreiden osien maalaamisen kimppuun. Eipä tuossa nyt niin paljon ollut sittenkään tehtävää, kiitos speksien. Tuulilasinpyyhkijöiden sulat maalasin sysimustiksi (kuminmustan asemesta) ja kerran sotkiessani kuivaharjasin mustaa myös moottoritilan ritilöihin. Taustapeilit, lisäajovalot ja ajovalot sekä tuon keskinokan tiesminkälien maalasin teräksiseksi mustalla ulkokehällä. Keltaiset ja punaiset valot maalasin ohjeiden mukaan, hädintuskin erottuivat.
Taaimmainen vetoajokki
Kakkosmörssäri sai saman kohtelun kuin ensimmäinenkin. Punakeltaiset valot, teräksiset peilit ja ajovalot. Tässä vempeleessä oli enemmän kardaaniakseleita näkyvissä, joten maalasin ne samalla moottoriharmaalla, jota olin käyttänyt kanuunan ydinkranaatteihin. Harmaat voimansiirtotangot olivat minusta tässä sen verran kelvollinen efekti, että palasin sutimaan myös ykkösajokin akselit yhdenmukaisuutta tavoitellessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti