Henschel und Sohn & Krupp: SdKfz 182
Ensimmäinen tankkiprojektini ties miten moneen vuoteen ylipäätään, ensimmäinen tankkiprojektini sisätiloilla. Ei suinkaan ensimmäinen Königstigerini, ei proto- eikä tuotantotornilla, ei tässä tai muussa skaalassa. Ehdottomasti pisin Panzer-projektini tämä kyllä oli ja sen kyllä näki sekä otetuista kuvista että typotelluista postauksista. Kalenteriaikaa upposi melkein vuosi, mutta tein minä välillä muutakin, kuten aina, joten ei se ihan niin hitaasti edennyt kuin miltä ehkä kuulosti.
Tankin kyljessä ei sentään ollut naurettavan isoa ja kirkasta Henschelin logoa, tuo oli jonkun veturin kyljestä. Kokoluokka ei jäänyt mieleen.
Panzerkampfwagen Tiger Ausführung B
Valmistuneesta vempeleestä napsin kuvia ensin niin, etten hajoittaisi mitään. Aiemmin ylä- ja alapuolia yhdistellessä kuului rumaa rutinaa, muutama pala irtosi ja maalia naarmuuntui pois. Ei mitenkään mieltäylentävää touhua, osannette kuvitella.
Yhteenvetoyritys
Kaikenkaikkiaan tähän projektiin hupeni aikaa yhdeksäisen kuukautta, tämä mukaanlukien 41 postausta ja 502 kuvaa (joista 13 referenssikuvia), sekä parhaimmillaan/pahimmillaan pari tusinaa tabia auki selaimessa ties mistä eri yksityiskohdasta. Eri maalien sun muiden määrää en ruvennut laskemaan, kun pakkasin ne pois eilisiltana, mutta hyvä määrä niitäkin kertyi liikuteltavaan työtelineeseen.
Parin sovitusongelman lisäksi Takom:n setti oli mainio, pidin tämän rakentamisesta aikalailla. Tämänhetkinen projektijono on ihan tarpeeksi pitkä vuoden tarpeiksi, mutta jossain välissä tulen etsimään uutta telaketjumallia ostettavaksi. Täysin mallinnetut sisätilat olivat kevyesti pelottava ihan alkuun, mutta äärimmäisen mielenkiintoista rakennettavaa, joten isken käteni tämmöiseen mieluusti toisenkin kerran. Luulen, että kovin moni muu itseni lisäksi ei olisi tukka putkella ostamassa esimerkiksi tämmöistä versiota Hummelista, mutta minulle sellainen kyllä kelpaisi.
Mainio sarja, surkeasti yhteensopivalla kansilevyllä. Oma kädettömyyteni esti kiertämästä ongelmaa ajoissa/paremmin.
Ylärunko torneineen
Näistä kuvista sitä ei nähnyt, mutta kuten olin aiemminkin sanonut, tuo kattopanssarilevy, jossa kuskin ja radistin luukut sijaitsivat, oli irrotettavissa. Periaatteessa sen voisi nostaa irti todenmukaisesti ja kuvata ahtaita sisätiloja valaistuksen niin salliessa.
Tähän mennessä varsin kelvollinen tekele.
Alarunko
Alarungosta olin ottanut naurettavan paljon kuvia koko projektin ajan. Nyt otin vielä jokusen lisää, lievästi isommalla resoluutiolla jaettavaksi.
Torni
Napsin tornistakin erikseen kuvat eri kulmista. En ollut pahemmin kuvannut tornia sen jälkeen kun sain sen mukamas valmiiksi.
Jälkikäteen ajatellen tuon tornin kotelon ja pohjan olisi voinut maalata samalla kertaa. Nyt pohjalaatta oli erillinen tummankeltainen blokki joka sattui oikealla kyljellä elämään vihreän raidan alla. Eikä se vasemmallakaan sen kummemmin mätsännyt.
Torni vaunussa
Aikaa pelatessa löin tornin paikalleen runkoon ja otin lisää kuvatuksia eri kulmista. Näin elämys oli vähän hämmentävä, vaikkakin tuli mieleeni, että voisin vielä ottaa sivuleikkurit esiin ja nakertaa ylärungosta "rakenteiden salaisuudet"-kirjojen tyyppisen efektin. Mutta jos olisin ollut tekemässä niin, olisin tehnyt sen selväksi alunperin enkä teeskennellyt keksiväni sitä viime hetkellä.
Koottuna
Rusautin kotelon kasaan kun olin saanut kuvatukseni näpsittyä. Takarungon kohdalla sovitusongelmat olivat suurimmat, enkä uskaltanut ruveta tässä vaiheessa vääntämään sitä enää yhtään enempää. Odotin siinä vaiheessa hajoavan sekä konehuoneen että taistelutilan ammushyllyjen verran kamaa, mikä olisi ollut kamalaa korjattavaa.
Näinpä kuviin jäi vähän irvistävä etukulma ja aivan apposen ammollaan repsottava takapanssari. Mikään vääntö ei olisi saanut niitä nätisti kasaan eikä liimaus olisi ollut nättiä katseltavaa.
Jollei tuota repsottavaa persluukkua otettu huomioon, tämä oli aika mainion näköinen vaunu. Jälkikäteen katsellessa en ikävöinyt poisjättämiäni lokasuojiakaan, vaikka ne olisivatkin peittäneet osan sovitushämmingistä. Olen joskus kyhännyt version, jossa oli osa niistä paikallaan mutta vähän kaltoinkohdeltuna, se oli kiva efekti. Ehkä johonkin seuraavaan malliin sitten, ei kaikkia kikkoja voi jokaisessa mallissa / projektissa käyttää.
Vertailukisut
Kaivoin kaapista Panther Ausf. G:n, sen yhdellä AA-patterilla kulkevan (pariston varaus oli vihdoin purkautunut, pari vuotta sitten se vielä jaksoi kuljettaa vaunua esteidenkin yli). Lähisukulaisvaunuina ajattelin niiden olevan ovela parivaljakko vertailukuville. Tuore kunkkutiikeri oli tosin puhdas ja pantteri oli onnistunut keräämään pölyä päälleen.
Selvä kokoero kissapedoilla. Joku neropatti oli aikanaan päättänyt, että niitä piti liikutella samoilla moottoreilla, minkä viisaus ei tämmöiselle sivustakatsojalle oikein avautunut.
