Bensaa ja moottoriöljyä
Aloitin testailuni bensatahroilla (VW:E 73814 Fuel Stains). Paras lähtöpiste tankkausloiskeille oli takakannen tankkauskannen tyvi. Hans oli näemmä ollut vähän huolimaton.
Tietysti kun ulkokannella oli sotkua, moottoritilassa sotkua sietäisi löytyä saman röörin kohdalla. Ällöttävää kamaa, juuri niin kuin pitikin.
Käytin öljytahroja (VW:E 73813 Oil Stains) tuon öljysäiliöksi olettamani pienemmän tankin korkin alueelle ja vähän sinne tänne. Hans-parka ei oikein hallinnut hommiaan.
Lisäilin öljysotkua myös kardaaniakselin nivelkohtiin ja tuohon tiesmikäliemasiinaan tuossa tornin alla. Jokusen öljyisen tahran lisäsin myös vaunun pohjalle ja noihin lootiin, koska mikä jottei.
Joku oli öljynnyt kuskin polkimet tai tarkemmin sanoen niiden nivelet tarmokkaasti. Ehkä kuski oli potkinut hiekkaa ympäriinsä kiipeillessään luukustaan, joten öljyä kaivattiin.
Jollen olisi sinetöinyt tornia kiinni jo ties miten kauan sitten, olisin sotkenut sen sisätiloja enemmän tällä kamalla. Vaan kun olin.
Mutia
Erikoisempi säistystuote oli paksu muta. Olin käyttänyt aiemmin T-35 -projektissa vähän tämänhenkistä "mutaa ja nurmikonjämiä"-mömmöä, pitäisi varmaan tarkistaa vieläkö se oli hengissä ja käyttökelpoista. Se sopisi epäilemättä näiden kaveriksi todella hyvin.
Ylärunko
Aloitin rumemman sotkemisen kannesta, mustalla mudalla (VW:Thick mud 73812 Black mud). Säistystuotosten käyttövinkkilirpake suositteli ampumaan kynäruiskulla sotkua harjanpäästä realistisen sotkukuvion aikaansaamiseksi. En kokeillessani malttanut ruveta säätämään kaikkea sen vaatimaa kasaan.
Etuviistopanssarin alareunan lisäksi keskityin lähinnä takareunoihin. Kyljet jätin kevyemmälle ravan märälle, helmalevyjen puuttumisesta huolimatta.
Alarunko
Alarunko ja telakoneisto saivat päälleen ensimmäisenä kohtuullisen ankaran määrän euromutaa (VW:Thick mud 73807 European mud) ja sen jälkeen sinne tänne mustaa mutaa. Ikään kuin alla olisi vähän kuivempaa ja haaleampaa sotkua, päällä olisi tummempaa ja kosteampaa mutalöllöä.
Telakoneisto ja vaunun alakyljet saivat epämääräisen kerroksen saastaa pinnoilleen. Rehellisyyden nimissä en ollut turhan hyvin perehtynyt siihen, miten nimenomaan telapyörien ulkokehät keräsivät ja poistivat sotkua.
Taas yksi kuivasovitus
Kokonaisuutena vaunu oli aikalailla tässä. Jos mutanurtsimömmöni oli elossa, lisäisin sitä vielä muutamaan taktiseen kohtaan. Ennen vihoviimeistä rungon ja kannen yhdistämisyritystä ottaisin sisätiloista viimeiset kuvat dokumentointia varten.
Jos yhdistäminen hyvinperustelluista epäilyksistäni huolimatta onnistuisi, toukokuussa 2021
aloitettu vaunuprojekti olisi valmis, noin 10 kuukautta myöhemmin. Siltä varalta, että jotakuta
kiinnosti, tämä oli tähän mennessä kirkkaasti kuvarikkain viritelmäni: tuo ylläoleva kuva oli järjestyksessä 423.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti