Tähti tuikkimaan
Ghost Bear -klaanin Delta-galaksin Seitsemännenkymmenennenkolmannen taistelusikermän kolmannensadannenneljännentoista taistelutrinäärin erään Tähden kaksi viimeistä Sakaraa olivat nyt valmiita liittymään kolmeen taistelutoveriinsa heidän elämäntehtävässään vapauttaa Sisämaailmat barbaarien hallinnasta. Minun aikajanallani karhuveijarit olivat vielä tiukasti Crusader-puolella ja Wardeneiksi siirtyminen oli harhaista haihattelua.
Stormcrow Prime #211
Keskiraskas 55-tonninen Stormcrow, Sisämaailmojen vapaasyntyisille Ryoken. Ripeä vempele, jolla oli sekä pitkän- että keskimatkan aseistusta ja niitä varten tarpeeseen tulevat tusina ylimääräistä tuplajäähdytyssiiliä. Molemmissa käsissä oli symmetrisesti sekä iso laajemman kantaman lasertykki (ER Large Laser) sekä laajemman kantaman keskiraskas lasertykki (ER Medium Laser) ja päässä vielä kolmas ERMLas, kenties siltä varalta että kädet ammuttiin irti.
Viper Prime #215
Naapurisakaransa kanssa samassa painoluokassa 40 tonnin Viper oli nopea, mistä Sisämaailmojen koodinimi Dragonfly tuli, mutta ehkä hippasen kevyesti aseistettu muihin vastaavanpainoisiin verrattuna. Rungossa oli kaksi konetykkiä (se, että näitä kutsuttiin konekivääreiksi, ei tarkoittanut sitä, että ne olivat verrannollisia nurmiporien konekivääreihin), vasemmassa kädessä SRM-4 ja oikeassa kaksi keskiraskasta pulssilaseria (Medium Pulse Laser).
Tähtikuvailua
Näin näitä oli sittenkin kasaantunut täysi viisikko. Se, että minulla oli jossain lootassa yksi koskematon Kodiak, pisti vähän miettimään että tarvitseeko näitä toisenkin Tähdellisen mutta kyllä noita Kodiakeja löytyi muiltakin Klaaneilta. Tiesin sentään olla kutsumatta tuota Karhuksi tai Kontioksi, koska ne olivat eri vehkeitä.
Läpsäisin koneet huvikseni vielä heksakartalle, kun olin käyttänyt sitä valoteltan kankaan alla tukena muutenkin:
Vielä laatikon ollessa auki nappasin näille harjoitusmaaleiksi peitsellisen Steinerin väkeä. Kunniasääntöjen mukaista tämmöinen 5 vs 4 ei ollut, vaikka massaero taisikin kallistua vapaasyntyisten puolelle.
Loppumutinat
Aikaa tähän parivaljakkoon upposi tosiaan se todella innokas ja riemukas viittä vaille kolmituntinen (2h 55min). Vain toisen maalaaminen ei olisi ollut sanottavasti nopeampaa, sen verran tehokkaita maalausoperaatioita nämä olivat.
Jatkaisin seuraavaksikin BattleTechin maailmassa, mutta en vielä ollut varma, mihin suuntaan siellä kurvaisin. Jadehaukat kutsuivat pitkästä aikaa, olin kyllä miettinyt jo vuosien ajan, josko ottaisin pari IIC-mallia ja laittaisin Solahma-tähden pystyyn ihan vain huvin vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti