Mustuuden ytimessä
Olin saanut tarpeekseni fotoetsipalojen kanssa kiroilusta, joten heti saatuani heitinlootat kasaan rupesin miettimään maalausoperaatioita. Pohjamaalista, Vallejon mustasta sellaisesta, se taas alkaisi. Siihen tämä varma osuus sitten loppuikin, heti seuraavalla askelmalla oli jonossa lisää kysymyksiä.
280mm ja 320mm raketit
Räimin raketit kolmessa osassa mutta pidin, kuten välikuvasta näkyi, rakettimoottorin suutinpäästä kiinni nitriilihanskat kädessä. En ehtinyt pyöräyttää niitä toisesta päästä enää yhdessä maalailusessiossa mustiksi, joten ne jäivät odottamaan seuraavaa vapaata hetkeä loppumaalaustaan varten.
Nämäkin piti loppujen lopuksi maalata vihreiksi, rakettimoottorin suuttimia lukuunottamatta. Tässä välissä itseäni kiinnosti idea siitä, että olisiko rakettitötterö eri matskua ja siten myös -väriä kuin taistelukärki kuorineen. Sitä piti selvitellä, ennakko-odotukseni oli kuitenkin "yks ja sama".
Henkilökunta
Maalasin ukkelit muutamassa erässä heidätkin, ensin yhdeltä puolelta ja jätin kuivumaan muita paloja pohjamaalatessani. Karusellin pyörähdettyä ympäri flippasin äijät ympäri ja töhötin toiselta puolelta. Viimeisellä pikahumauksella korjasin auki jääneet kohdat, mikäli niitä oli.
A-teline A-tarvikkeille
Puuräkki oli tosimaailmassa se, josta aloitin, mutta eipä sillä kuvien ja tekstin kannalta mitään väliä ollut. Ukkeleiden lailla puurakennelma sai maalit niskaansa kolmella kierroksella.
Kotitekoinen syyefektini ei erottunut tästä kuvasta, mutta sen säilyttäminen oli pääsyy, sille miksi rupesin pohjamaalaamaan ruiskulla enkä pensselillä. Puun maalaaminen oli taas se seuraava karmiva osuus, mutta mietiskelin kevyesti yhtä yövuorosedän ("I Made A Diorama From Google Street View!" marraskuulta 2023, linkitettynä kohdasta 22min 11sek) öljyväreillä toteutettua puuefektiä. Tosin voisin koettaa myös uudemman kerran noita AK Interactiven maaleja mutta kuivaharjaamalla märän sotkemisen sijasta.
Arkut
Pakkauslaatikot olivat muodoistaan ja toisiaan peittävistä rimoista johtuen hankalimmat maalata. Jätin ne kuivumaan ja ajattelin, että sutisin nuo vielä uusiksi tarvittavilta osin. Muuten menisivät hermot ja ihan liikaa aikaa. Olivat ne näinkin jo paljon paremman näköisiä, kun metallipinnalle muodostunut pikaliimahuurre oli poissa silmistä.
Jos olisin mietiskellyt tätä arkkusettiä paremmin, olisin saattanut harkita niiden pintateksturointia yövuorosedän metodilla. Mutta kun mietti, miten hermoni olivat menossa näitä kasatessa ja miten paljon liikaa niissä oli pikaliimaa, oli ehkä parempi jättää tuo hienosteluaskel väliin. En tykännyt yleensä kaivaa verta nenästäni rautakangella tai ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti