Valmista: Projekti II/26

Altmärkische Kettenwerk GmbH Sd.Kfz. 142/1 - StuG III Ausführung G 10.5cm

Ainakin näillä main Alkettin valmistamia rynnäkkötykkejä on ollut koristeena siellä sun täällä, yksi on pistänyt silmään Hämeenlinnan moottoritien varressa, yllättäen Parolan liittymässä pohjoisen puolella. Eteläpuolella oli hippasen tuoreempi Leopard 2A4 jos oikein muistin. Tuttu näky siis jopa museoiden ja varuskuntien ulkopuolella. Eri variantteineen StuG III oli myös kanttipäiden eniten valmistama telaketjukone.

Tämän mallin tykin putki oli 105-millinen, joten tekstilähteiden perusteella sen ei ehkä pitäisi olla StuG III vaan StuH 42 eli Sturmhaubitze 42 eli Sd.Kfz 142/2 joskin StuH:ssa pitäisi olla suujarru jota tässä ei ollut. Käytin valmistajan laatikon kanteen printtaamaa mallinimeä.

Metodikohellusta eli hampaidenkiristelyosio

Olin niin kovin innoissani aloittaessani panssaritekstuurin uudelleentestaamisesta. Sitten unohdin sen ja rupesin pohjamaalaamaan mallia ja hoksasin liian myöhään mitä jäi tekemättä. Ehkä tämä muistuisi mieleen seuraavan panssaroidun mallin kohdalla.

Noudatin ohjeita niin kiltisti, että kaikki fotoetsi jäi käyttämättä kun en ollut katsellut fotoetsipaloja etukäteen ja miettinyt, mihin ne kuuluisivat. Luotin liikaa siihen, että ohjeissa olisi vaihtoehtoisen palan merkki tai että fotoetsipalat olisi selvästi merkitty sinne missä niitä käytettäisiin. Nyt kävi niinkuin olisin ostanut aftermarket-setin ja jättänyt sen käyttämättä. Tuskin olisin käyttänyt juuri muuta kuin moottorin ilmanottosuodattimet, en ollut mikään fanaattinen työkalukiinnikkeiden viilaaja. 

Öljymaalien kanssa oli suositeltu käyttämään kirkasta lakkaa suojakerroksena akryylimaalien päällä, lisäbonuksena kapillaari-ilmiö toimi tehokkaammin lakan tarjoamalla supersileällä pinnalla. Tässä parin projektin aikana kirkkaan lakan päälle sudittu mattalakka ei ole tarttunut ihan niin hyvin kuin piti vaan sieltä täältä on jäänyt paistamaan jotain yliheijastavia länttejä. Useampi mattalakkauskierros ei auttanut silloin eikä nyt. Ehkä kynäruiskun läpi ne käyttäytyisivät paremmin, ehkä eivät, mutta nämä omistamani eivät menneet suoraan purkista kynäruiskuni läpi joten käytin niitä pensselillä. Varustelukierre oli taas lähelllä kun tilausjonossani oli jo muutenkin uutta tavaraa.

Töhelsin myös maalieni värisävyjen kanssa, tai tarkemmin punaruskean kanssa. Se oli naamiokuvioon liian punaista ja sain aikaan sirkusaakkosmainoksen. Tämä varmaan jäi mieleeni jumittamaan ärsyttävänä asiana koko loppuprojektin ajaksi ja todennäköisesti siitä pieni tyytymättömyyteni maalausjälkeeni juonsi juurensa. Sain sentään säädettyä punaisuutta alas käsipelillä maalaamalla, Panzer Aces -setti kun ei ollut VxA-sarjaa ja ne olivat yleensä vähän paksuja enkä halunnut ruveta kiroilemaan ohennuksien kanssa vielä kaiken muun päälle.

 

Kuvat

Kokeilin valaistuksen kanssa vähän erilaista lähestymistapaa, nyt näistä tuli vähän turhan ylivalottuneita. Ehkä päivittäisin kuvat jossain välissä mutta ainakin alkuun käyttäisin näitä.

StuG Ausf. G viimeistely ja säistys

Vihoviimeinen megavaihe

Aloittaessani tätä osuutta kuvittelin, että tämä olisi ihan just valmis eikä menisi kuin ilta tai pari niin vaunu olisi valokuvausjonossa. *töööt* sanoi sireeni, väärin meni.

Pultinpäät ja muut reunakorostukset

Kävin kaikki kolme pääväriä läpi omilla korostusväreillään. Kellertäviä korostin ihan silkalla hiekankeltaisella suoraan putkilosta, ilman mitään taittamisia. Se erottui kivasti, koska öljykohellukseni olivat tummentaneet vaaleinta väriä eniten.

RLM82-vihreää taitoin pienellä määrällä kirkkaanvihreää (VMC 70942 Light Green) ja korostin kulmia, joitain panssarilevyjen keskiosia ja mikä nyt tuntui tarvitsevan korostusta.

Ruskeat puolestaan sotkin kahdesta eri Panzer Aces -setin naamioruskeasta aikalailla 90/10 suhteella 70826 ja 70825 (German Camo Medium Brown, German Camo Pale Brown).

Ehkä jokunen näistä olisi voinut saada vähän erilaisen kohtelun, jos olisin paremmin kärryillä StuGeista noin ylipäätään.

Maalihiutaleet eli chippaus

En kokenut oleelliseksi ruveta sekoittamaan kolmea eri vaaleampaa väriä chippauksia varten, joten otin dramaattisemman ratkaisun käsiini: valkoharmaan (VMA 71119 White Grey). Kulmia ja tuommoisia oli helppo poimia kolhuja varten, isoimmat mysteerit tulivat siitä etten ihan keksinyt, miten tuon kotelon isommat tasapinnat kuluisivat ja kolhiintuisivat uskottavasti. Lisäsin jokusen iskemän ja potkun- tai raahauksenjäljen mutta pidin nämä aika maltillisina.

 

Kuten aiemmin, täytin kolhuja mustanharmaan (VMA 71056 Black Grey) ja punaisen (VMA 71003 Red RLM23) sekoituksella.

Hitsaussaumaharkinta

Mietin että olisin maalannut teräs- tai peräti hopeamaalilla hitsaussaumat. Tässä vaiheessa, erityisesti öljypesujen jälkeen, niiden kanssa olisi tullut enemmän kiroilua ja sotkua joten en sitten ruvennutkaan. Mutta ajattelin sitä kumminkin!

Saastalitkut

Koska lakkasäätö oli jättänyt jokusen paikan vieläkin kimmeltämään valossa, ajattelin hyökätä sen kimppuun tekemällä omaa tosi ohutta likaista litkua. Tein oikeastaan kahta ja levittelin niitä kahtena eri iltana. Ensimmäinen oli nimensä mukaan likaa (VMA 71133 Dirt), jolla peitin aikalailla kaikkia pintoja. Ehkä tämä oli lähempänä filtteriä kuin pesua, hitostako minä näistä osasin sanoa. Sen jälkeen sekoittelin mutaisempaa jälkeä varten ruskeaa vastaavanlaista ohutta nestettä (VMC 70872 Chocolate Brown), keskityin sen käyttämisessä vähän likalitkua pienemmille pinta-aloille.

Kai tuo vaunu näytti nyt yleisesti kökköisemmältä kuin pari askelta aiemmin. Se oli ainakin tämän harjoituksen tarkoitus, sen lisäksi että sain kirkkaan lakan jämät peiteltyä.

Periskoopit ja lasit

Tässä kotterossahan oli kivasti erottuva sarja erilaisia periskooppeja, kivaa! Kuskin lasi oli tietysi pahimmassa jemmassa, sitten normaali ja haarakiikari olivat vallan loistavat. Jotenkin olin onnistunut unohtamaan komentajan kupolin skoopit ihan kokonaan. Joten maalasin niiden kaikkien lasit heti alkuun mustiksi (VMA 71047 Black), jotta voisin jatkaa sujuvasti.

Muistelisin että sakemannien periskooppien lasien sävy olisi oikeasti ollut vihertävä. Saatoin tietysti muistaa ihan omianikin, mutta eipä sillä väliä kun en ollut maalaamassa niitä realistisesti. Päätin tunkea tähän vakavaan malliin hyvin erottuvat siniset efektilasit. Maalasin siis mustan päälle välimerensiniset lasit (VMA 71111 UK Mediterranean Blue).

BT-tekeleistäni tuttuun tapaan maalasin taikuuden sinisellä (VGA 72721 Magic Blue) pienemmät kutakuinkin L:n muotoiset alueet. Pyöreissä laseissa se oli tietysti paljon hankalampaa kuin noissa suorakaiteissa, pieniä piruja kun olivat.

 

Sinisten kaveriksi sotkin vielä vakavamielisyyden selvästi mutaan telaketjujen alle ja tökin valkeat heijastetäplät kulmiin. Erottuivat oikein tehokkaasti muusta vaunusta kun niitä katseli sopivasta kulmasta mutta normaaleista kuvakulmista ne eivät hyppineet silmille.

Lopuksi peitin ne kerroksella kirkasta lakkaa. Olivathan nämä erilaiset kuin ne mitkä maalasin harmailla Jagdpanzer IV:lle kolmisen vuotta sitten.

Grafiitti

Rätvelsin ketjujen kulutuspinnat grafiittikynälläni. Otin tämän vaiheen aika iisisti ja käsittelin vain ne ketjujen osat jotka näkyivät. Jätin maahankoskevat osat rauhaan, jotten sotkisi turhaan.

Tamiyan pigmentit 

Varastossa oli kaksikin rasiaa Tamiya Weathering Master A -sarjaa, jossa oli vaaleaa hiekkaa, hiekkaa sekä mutaa kolmena pigmenttinappina. Toisessa niistä oli vielä hengissäoleva pensseli-sienityökalu, toisen sieni oli murentunut palasiksi jo vuosia sitten. Päätin käyttäväni niitä kaikkia järjestyksessä vaaleimmasta tummimpaan, aiemman likalitkun tavoin alati pienemmillä käsittelypinta-aloilla.

Vaalea hiekkapigmentti

Harjasin ensin aikalailla koko vaunun ympäriinsä vaalealla hiekalla.

Hiekkapigmentti

Tavallista hiekkaa harjailin vähän rauhallisemmin ja koetin keskittyä parhaani mukaan käyttämään sitä lähinnä panssarilevyjen keskiosiin sun muihin. Näin vaalea, kevyempi hiekka olisi ikäänkuin pölissyt enemmän ja tämä raskaampi ja vähän märempi hiekka olisi levinnyt vähemmän.

Mutapigmentti

Mudan kanssa keskityin lähinnä vaunun alarunkoon ja telapyörästöön.

 

Viimeinen hifistely

Olin jotenkin onnistunut jättämään pakoputkien näkyvät osat ruostuttamatta, joten sehän minun vielä piti tehdä. Samalla vaivalla sotkisin ruosteita myös noihin kasematin takaseinän ketjupanssaripätkiin. Ne olivat vielä ihan liian siistit, mikä ei käynyt laatuun.

Ohensin noin kolmessa vuodessa huolestuttavan vähiinkäyneellä ohentimella sekä tummaa (ABT070 Dark Rust) että vaaleaa ruostetta (ABT060 Light Rust). Käytin tummaa ruostetta loppujen lopuksi lähes kaikkiin kolhuihin. Myöhemmin lisäsin vähän vaaleaa, tuoreempaa ruostetta yksittäisinä tippoina sinne tänne. Sitä käytin enemmän ketjupanssarissa kuin panssarilevyissä.

En ollut ihan huipputyytyväinen kaikkeen, mutta olin tuijottanut tätä vaunua jo aika pitkään ja moneen otteeseen (kuvien nimeämisen mukaan 22 sessiota mutta iltoja oli useampia). Ehkä olin ylikriittinen.

StuG III Ausf. G öljyt

Öljyinen elämä

Öljymaalien kanssa piti olla kärsivällinen, kun ne kaipasivat enemmän kuivattelua kuin akryylimaalit. Tosin niiden kanssa puljaaminen oli omalla tavallaan todella kivaa. Ajattelin saavani öljymaaliseteistäni jonkunlaista rauhaa naamiokuvioni kevyelle räikeydelle.

Pistefiltteröintiä

Innostuin kokeilemaan kevyttä pistefiltteröintiä uudemman kerran, nyt käytin kolmea eri väriä kahdella eri tavalla. Väreinä käytin kellertävää (ABT155 Light Sand), oliivinvihreää (ABT050 Olive Green), sekä okraa (ABT092 Ocher). Työstövaiheesta en vauhtiin päästyäni hoksannut ottaa kuvan kuvaa, suonette anteeksi.

Aloitin täplillä, joita sitten blendasin ympäri runkoa ohentimella kostutetulla siveltimellä. Sitten muistin Bob Rossin märkää märälle -maalaustekniikan ja myös jokusen "näinkin voi tehdä"-videon. Sudin muutaman vinon pinnan kosteaksi ohentimella ja tökin sitten maalitäplät siihen ja blendailin siitä eteenpäin. Tämä tuntui jotenkin helpommalta metodilta. Ainoa iso ongelma tässä mallissa olivat nuo Schürzen-telineet, joiden välistä kylkipanssarit olivat vähän hankalia sörkkiä.

Yön yli kuivumisen jälkeen ero alkuperäiseen ei ollut valtava. Kävisin seuraavaksi seepialitkun pariin, jotta saisin eri rakoset ja koloset paremmin korostettua. 

Kirkas lakka

Koska Vallejon lakka ei ollut suoraan kynäruiskun läpi menevää sorttia, sudin sitä pensselillä ympäri vaunua. Olisin kernaammin räiminyt sen pintaan ruiskulla mutta en halunnut tukkia sitä (taas). Tämähän haiskahti siltä, että jotain pitäisi taas tilata!

Seepialitku puhdistuksineen

En pysähtynyt ottamaan kuvia litkutuskierroksestani tai sen puhdistamisesta, saati sitten sen kuivumisenjälkeisestä tilasta. Aikani oli vähän kortilla ja priorisoin etenemisen. Ikään kuin parin hassun valokuvan näpsiminen olisi vienyt jotenkin huomattavan määrän aikaa.

Kävin taas kaikki pultinpäät, paneelirajat ja varjopaikat läpi hyvin ohuella Abteilungin seepialla (ABT002 Sepia). Puolen tunnin kuivattelun jälkeen putsasin isoimmat sotkut pois ja blendasin niitä sinne tänne saadakseni sekä vaihtelua maalipintaan että yleistä saastaisuusefektiä. Tämän jälkeen jätin mallin kahdeksi vuorokaudeksi saunaan kuivumaan.

Mattalakka

Sudin mattalakkaa (AK Ultra Matt Varnish) kahdessa sessiossa. Kuten tästä yläkuvasta näkyi, aivan kaikkiin kirkaslakkapintoihin se ei yksinkertaisesti tarttunut, samaa manasin aiemmin CJF Quatrefoilia lakatessani. Ehkä minun oli syytä vihdoin tilata jostain kynäruiskuteltavia lakkoja niin tämä ajanhukka ehkä loppuisi.

En halunnut tärvätä kolmatta iltaa supermattalakan kanssa säätämiseen, joten ehkä seuraava askel olisi sitten öljyjen tummentamien korostusten palauttaminen ja heti sen päälle jonkunlaisen ohuen hiekkamaisen kerroksen lisääminen ihan koko vaunun päälle. Juuri näin tekisimme. Ensi kertaan siis!

StuG III Ausf. G telaketjut

Panzer III/IV type 6B w/cleats

Tilasin kahdet samanlaiset ketjut, vaikka jonkun aikaa pohdinkin talviketjujen tilaamista. Vielä niihinkin ehtisi, nyt en ruvennut koohottamaan.

Ketjujen kasaus

Mittailin silmämääräisesti, että noin 28cm per puoli olisi hyvä mitta aloittaa ja sitten ruveta tarkistamaan telakenkä tai kaksi kerrallaan että ketju tuli oikeanmittaiseksi. Tämän takia en ollut liimannut telakoneistoa kiinni StuGiin, muuten asetteluun ja poisteluun olisi jäätynyt sylillinen käpyjä. Arvattu 28cm oli kolme telapyörällistä liian vähän kuten kuva näytti, joten kasasin niitä lisää kunnes sain päät yhteen. Oikea loppumitta olikin noin 33cm, jolla sai jonkunlaista kevyttä löysääkin ketjuun.

Kun telaketjut olivat kasassa oikeanmittaisina ja moneen kertaan koesovitettuna, A/B-pinnit peilikuva-asennuksina ja ensimmäisenä kasattu ketju merkittynä oikealle (menosuuntaan vasemmalle) puolelle, ne saatettiin maalata. Ajoketjujen lisäksi kasasin kaksi pätkää ketjupanssaria kasematin selkälevyn suojaksi.

Ketjujen maalaus

Pitääkseni ketjut jossain kurissa maalauksen aikana vetäisin raa'asti ohjelirpakkeen päälle selälleen sopivan pätkän maalarinteippiä ja kiinnitin sen päistään poikittaisilla paloilla. Tässä ketjunpätkät pysyivät ihan tarpeeksi kiltisti. 

Aloitin mustalla pohjamaalilla ohuina kerroksina. Napsin kuvia tietysti eri puolilta ja suunnista, mutta ehkä tässä riittäisi esimerkki yhdeltä puolelta:

Mustan päälle räimin mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey) paljasta terästä varten vähän epämääräisenä kuviona. Kuvittelin ainakin antavani niille vähän pintakuviointia.

Tällä kertaa piti muistaa, että myös ne viimeiset pinnit piti maalata ketjujen sulkemisen jälkeen, etteivät ne paistaisi hailakanharmaina valmiista mallista. Muistuttelin itseäni asiasta ihan jatkuvalla syötöllä, koska tunnistin heikkoteni tai ainakin pari niistä.

Kökköä pohjalle

Aloitin ketjujen säistämisen sutimalla niihin ihan mielettömän ohueksi laimennettua naamioruskeaa (VMC 70826 German Camo Medium Brown) pohjalle jotain maastomaista saadakseni. Suklaanruskea olisi ehkä sopinut vielä paremmin, mutta ehkä tuollainen keskiruskea oli aika hyvä kuivahtaneeksi maastokököksi jonka päälle voisi sitten lisätä tummempaa märkää maata. 

En meinannut mennä ihan viimeiseen pisteeseen asti niin kauan kuin ketjut olivat auki, koska ne olisi paras säistää kuntoon sitten kun olivat paikoillaan ja ne pahamaineiset viimeiset kiinnityspinnit eivät paistaisi erilaisina kuin kilon möntti radiumia yössä. Kaksi pikkupätkää ketjupanssaria eivät tietenkään kaivanneet samanlaista maalauskäsittelyä kuin ajoketjut, mutta aloitin ne samalla tavalla.

Teräspigmenttirunnut sisäpintoihin

Aloitin ohentamalla gunmetalia (VMA 71072 Gunmetal) koska mietin maalipurkkini olevan jo muutaman hyvän vuoden ikäinen, eikä vähän ohuempi maali olisi ollenkaan haitaksi. Maalasin ensihätään ohjaushampaiden päät kokeillakseni ohennuksen toimivuutta jossain kohtuullisen hyvin piiloonjäävässä.

Hampaiden maalaamisen jälkeen tarkistin, minkä verran telapyörät hinkkaisivat ketjujen sisäpintaa ajon aikana. Aikalailla koko tuon tasaisen alueen mitalta, kuten saattoi ehkä odottaakin.

Sitten maalasin ohuen kerroksen puhtaaksikiillotettua metallia tuohon ketjun sisäpintaan. En ollut tietenkään nähnyt yhtään vaunua ajokunnossa noin 25 vuoteen enkä silloinkaan kiinnittänyt huomiota ketjujen kulumisiin, joten tämän luonnollisuus tai aidonnäköisyys oli vain oletuksen takana. Kuvittelin tämän silti myöhemmin näyttävän fiksummalta kuin sotasaalis-IS-2:n raa'sti teräksenväriset pätkät.

Maa-ainesta

Tämän jälkeen suljin telaketjut ja maalasin sulkupinnit tummanharmaalla. Ketjujen ulkopintojen kuivaharjaamalla metallistaminen tuli olemaan ihan tarpeeksi yksinkertaista suljetuilla silmukoilla ja sitten saisin ne hyvin äkkiä kiinni telakoneistoihin. Ennen tuohon ryhtymistä sotkin ketjuja ja ketjupanssareita vielä vähän lisää taas reilusti ohennetulla likaisenruskealla (VMA 71133 Dirt) molemmilta puolin.

Ketjut kiinni 

Telaketjujen asentaminen oli tällä kertaa kohtuullisen simppeliä kun en mennyt liimaamaan palautusrullia tai mitään muuta vastaavaa kiinni etukäteen. Ketjuissani oli enemmän löysää kuin kuvittelin, näissä kuvissa kaikki roikkui tuossa alapuolella asennusjärjestykseni ansoista. Jätin pyöräsetit kuivumaan ennen kun rupesin pelleilemään enempää, en halunnut pullauttaa niitä irti kiinnityksistään.

 

Seuraavana iltana liimasin telapyörät kiinni telaketjuihin, jotta saisin löysät pidettyä tiukemmin palautusrullien puolella. Jos tuossa jakaumassa jokin rupesi häiritsemään, sain säädettyä sitä vielä puolikätevästi.

 Nyt ketjutouhu sai riittää, niiden jatkosotkeminen sai tapahtua muun vaunun kuraistamisen ohessa.