Pohja- ja perusmaalausta Neukkulassa

Aatteenpunainen pohjamaali

Minullahan oli vielä tallella isompi vajaa puteli valkoista pohjamaalia, jota meinasin käyttää sen sijaan että pelleilisin pienten maalipullojen kanssa. Tämä ei ainakaan loppuisi kesken vaunun.

Tökötti oli tietysti liian vanhaa, eikä sillä kynäruiskuttelulla tullut mitään. Simpura. Vaihdoin sitten jo muutamassa projektissa käyttämääni punaiseen (VSP 70624 Pure Red). Ei se loppunut kesken, ykköskierroksen jälkeen paikkaamiseenkin jäi vielä jonkun verran maalia. Ihan lopussa tornin yläpuolta maalatessani kynäruisku rupesi sylkemään hiutaleita, ne pitäisi siistiä kuivumisen jälkeen pois.

Raivauspyörien tai -rullien maalaaminen kynäruiskulla oli vauhdikasta. Ne  pyörivät kuin tuulimyllyt myrskyssä. Ehkä ne pitäisi vielä erikeepperöidä jumiin toisiinsa ja akseliin ennen vihreää tai tummanharmaata maalikerrosta.

Maalausympäristöni valaistus oli vähän hankala, tein osan maalauksesta ikävässä katveessa vastavaloon. Kuvat eivät ainakaan suoraan paljastaneet mitään räikeitä aukkoja tai puutteita maalauksessani. Tai sitten en katsonut niitä oikein.

Zvezda-maalit testissä

Tässäpä näitä sitten oli, viisi pientä 16ml putelia akryylimaaleja. Venäjäntaitoni olivat olemattomat, tunnistin 08:sta sanan stahl, teräs. Googgelin kääntäjä oli kätevähkö suunnannäyttäjä: 

• 20: musta
• 25: puu
• 08: sinisävytetty teräs (gunmetal?)
• 45: khaki
• 55: naamio/suoja (tummanvihreä). 

Kaipa noista olisi pitänyt hoksata tuo viimeinen ja toistuva sana: akr/i/l/ - akryyli, mutta enpä ajatellut niin pitkälle kun en tunnistanut viimeistä merkkiä äänineen ollenkaan niin lopetin ennen kuin rupesin edes miettimään. Hassua sinänsä että olisin pienellä pähkimisellä jopa tunnistanut itselleni uuden sanan.

Kuudes ja merkitsemätön purkki sisälsi liimaa, jota en nyt tarvinnut. Ehkä ihan hyvä kun tuossa ei ollut applikaattoriakaan.

Hyrskytin neukkuvihreän purtiloa huolellisesti, sitten latasin vähän maalia kynäruiskuun ja sekoitin reippaasti Vallejon ohenninta. Lyhyt kuvaus pitkästä säädöstä: en saanut maalia ohennettua tarpeeksi suoraan kuppiin vaan ruiskusta ei tullut ulos sopivan ohutta maalia, sitten koko roska meni vähän liian ohueksi ja maali tuli ulos sykäyksittäin. Koetin maalata tornin alapuolta, ei siitä oikein mitään tullut. Väri oli yllättävän tummaa, mielessäni neukkuvihreä oli vähän vaaleampaa mutta eri valmistajilla oli siitä varmaan omat näkemyksensä.

Päätin sitten ohentaa sitä pensselikäyttöön ja sutia vaunun pääosat ensi kertaa pitkään, pitkään aikaan. Ketjut ja nuo miinanposauttimet akseleineen maalaisin silti ruiskulla tummanharmaiksi.

Ohennusoperaationi ei oikein toiminut niinkuin meinasin. Rupesin harkitsemaan vakavissani Vallejon neukkuvihreän kynäruiskuttamista tämän kerroksen ja pelkkien pohjamaalattujen päälle.

Arkikiireiden takia en päässyt maalaamaan todella pitkään aikaan. Sitten kun vihdoin ehdin, päätin käyttää maaleja jotka toimivat suoraan.

Vallejo Model Air

Olin hieman harmissani kun valmistajan omien maalien kanssa toimiminen ei mennyt putkeen. Vaan minkäs teit kun taidot eivät riittäneet soveltamiseen, niin piti vaihtaa ratkaisua kiroilun sijasta. Yritä-erehdy menetelmällä Zvezdan vihreä 55 olisi vielä loppunut kesken ja mitäs sitten olisi käytetty? Vallejoa tietenkin.

Räimin vaunun venäläisvihreällä (VMA 71017 Russian Green 4BO) ja antennin sekä miinapyörät että telaketjut tummanharmaalla (VMA 71056 Panzer Dark Grey). Pientä kulmakorostusta varten ruiskutin suunnilleen zeniitistä vähän vaaleampaa vihreää (VMA 71022 Light Green RLM82). Näiden vihreiden välinen kontrasti oli matala, joten kovin ihmeellistä efektiä tästä ei syntynyt.

Miinapyöriä maalatessa tukitelineen vihreä kärsi hieman, mutta se ei ollut kovin iso ongelma.

Alla kuvasetti ensimmäisen uuden kynäruiskusession jälkeen. Vähän tuolta näkyi punaista sieltä täältä, jossain tummanharmaa yliajoi vihreää. Osa punertavasta jäljestä ei olisi haitallista koska vihreä maali oli saattanut kulua pois. Loput todennäköisesti olivat matkalla kohti mutaista tulevaisuutta, joten ruosteensuojamaalin pilkottaminen ei ollut minkäänmuotoinen hidaste.

Reiänpaikkaustaitoni olivat ilmiselvästi ihan kelvottomat, kuten tästä kuvasta näki. Kuten aiemmin mietin, tämä tulisi olemaan todella mutakökköinen alue, jollain ne rikokset piti peitellä.

Tornin maalauksesta ei tullut paha mieli, tällaisenaan tietysti vähän turhan siisti. Ajattelin kokeilla jotain uutta outoa taas, kunhan saisin kaivettua siihen aikaa ja referenssimateriaalia.

Ketjut maalasin nekin tummanharmaiksi ruoste-kura-grafiittikynäsäistystä varten. Pyöräsarjat taas vihertyivät, jos sisäpuolille jäi ruosteensuojamaalijälkiä, en huolestunut niistä.

Kai se oli päällisin puolin tässä. Kalenteriaikaa tähän meni hervottomasti, vaikka toimenpiteenä kynäruiskulla maalaaminen oli alle kolmen vartin nakki. Vallankin ketjuja maalatessani huomasin, että nitriilikäsine oli hyvä, koska muuten vasen käteni olisi ollut lähes täysin viherharmaa ja se ei ollut iholle turhan hyväksi. Ah, ikääntyminen ongelmineen, mikä riemu!