Raskas telahaupitsi, yritys kaksi
Olen mietiskellyt keskenjäänyttä Hummel-projektiani usein ja nyt minä sain uuden työn alle. Tämähän meni niin, että kun olin ostamassa StuG III:a Tieto-Nikkarissa, mietin siinä kassalla ääneen että "tämä kutsui eniten mutta jos olis ollu Hummel niin sen olisin napannut ihan samantien". Kaverilla oli myyntihousut jalassa joten nappasi tilauksen ihansamamiltävalmistajalta ja lupasi pistää soittaen kun lodju oli myymälässä. Kaksi viikkoa myöhemmin tuli viesti ja kävin hakemassa kutakuinkin viimeisenä kesäisenä päivänä lisää rakenneltavaa vaikka edellistäkään en ollut vielä edes aloittanut. Tämän takia tilasin tupla-annoksen telaketjuja kun olin kerran liikkeellä.
Muisteloita vuosituhannen alusta
Löysin kourallisen kuvia muutamaan kertaan kommentoimastani Dragonin Hummelista jonka olin saanut kasattua ja maalattua harmaaksi. Ukot olivat talvikamoineen kasassa mutta tyystin maalaamatta. Mikä katkaisi projektin silloin? Olin tuosta aikanaan innoissani, tietenkin, joten en saanut mitenkään palautettua hataraan mieleeni syytä. Olin vielä siinä visuaalisessa vaiheessa, jossa maalasin kaikki sakemannit harmaiksi, varmaankin Steel Panthersin ansiosta tai takia.
Aikajanaa voisin miettiä varmaan tuosta taustalla näkyvästä kaverin lahjoittamasta Leman Russ -vaunusta ja isin Beomaster 6000 -viritinvahvistimeen liitetystä kaiuttimesta sekä vikan kuvan CRT-monitorista. Aikaisintaan kyse oli vuodesta 2003 ja myöhäisimmillään 2007, mutta yhtään sen tarkempaan haarukointiin en kyennyt. Sitten tajusin katsoa zippifilun nimeä, johon olin tajunnut napata metadatasta vuoden 2005, kätevästi keskeltä arvaamaani aikahaarukkaa.
Uusi Kimalainen
Noihinhan minä voisin tätä uutta verrata kun tuli valmista, vaikka henkilökunta oli erilaista ja maalikuvio tuli olemaan jotain muuta kuin tasaharmaata. Versiokin oli eri, Dragonin mallissa kun varatelapyörät olivat etupanssarissa ja tässä Tamiyan mallissa ne tulivat takarungon telineisiin. Pikkujuttuja.
Paperikama
Ensimmäisenä laatikosta käsiin osui taustatietoprintti, jossa oli jokusella eri kielellä perustietoja telakanuunasta. Maalausohjetta oli peräti kahden mallin verran, molemmat jostain määrittelemättömästä yksiköstä joista toinen oli tummankeltainen, toinen kolmivärikaaviossa. Aivan erityisesti arvostin tuota kolmannen kuvan näyttämää "tästä puhutaan"-osiota niille, jotka eivät olleet näiden kamppeiden kanssa ihan niin kala vedessä.
Siirtokuvatuksia ei ollut kovin ihmeellisesti, yksikkönumeron ja palkkiristien kaveriksi oli ainakin tuo iso musta lärpäke, joka tuli suuntaajan työpisteelle. Pikkusälä kuului oletettavasti murkuloihin, mutta saatoin toki arvata väärinkin kun en katsellut ohjeita ihan niin tarkkaan vielä.
Ohjeet olivat Tamiyamaisen selvät, ilahduin jo etukäteen tuosta kakkoskuvan kohdasta jossa oli 1:1 kuva telaketjuista. Sitä saatoin käyttää Panzerwerk-ketjujeni kanssa sen sijaan testimittailisin.
Palaset pienoiset
Vaunun panssariamme oli yksi iso kokonaisuus, joten tällä kertaa säästyttiin ainakin siltä että alarunko olisi mutkalla tekijän kädettömyyden tai kierojen silmien takia. Henkilökunnan maalaaminen huolestutti tietysti jo nyt, mutta eiköhän siitä jotain tulisi, vallankin jos malttaisin olla saamatta mitään hyviä ideoita naamiokuvioidun kuosin maalaamisesta...
Telakoneisto rankoineen oli tietysti tuplattuna ja telapyörästön maalauksen kanssa menisi taas iäisyys. Ehkäpä minä pohjamaalaisin ne jo valurankoihinsa jotta välttäisin kiroilua.
Loput vaunusta olikin sitten jaettuna kahteen viimeiseen valurankaan. Kanuunakokonaisuus söi melkeinpä yksinään yhden niistä ja suuret kansi- ja panssarilevyt viimeisen. Aika selkeää, valmistajan tuttuun tapaan. Näitä osia ei tarvitsisi metsästää ihan niin kamalasti ympäriinsä.
Vihonviimeisenä oli pussillinen sekalaista roinaa, kuten pieni ruuvari, narunpätkä vetokaapeliksi ja muutama lisäpussillinen akselitappien vastapaloja telapyöriin sun muihin asennettavaksi.
Kivaa tästä kyllä tulisi kunhan en räveltäisi rakennus- ja maalausjärjestyksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti