16.12.2015

Valmista: Projekti VII/15

Challenger II MBT

Brittien telaketjuylpeys sai siis niskaansa vallan erilaisen naamiokuvion. Muodonhan tuo rikkoi mitä tehokkaimmin ja saattaisi toimia ruskaisessa vaahteravaltaisessa metsässä. Tai jossain tägääjien suosimassa kaupungin kulmassa. En silti lähtenyt pihalle kuvia napsimaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Myöhäistä se nyt oli, ei voi mitään.














Pääasia oli kuitenkin se, että Projektiassistentilla oli ilmiselvästi oikein kivaa, että hän oli teokseensa tyytyväinen ja peräti ylpeä siitä. Niin ja että pääsi tekemään jotain oikeaa ihan luvan kanssa.

Minun kynäruiskuuni apulaisella ei silti ole vielä mitään asiaa yksinään, piiitkään aikaan. Ehkä.

9.12.2015

Värien ilotulitus

Alkutilanne

Otin edellisten surkeiden kuvien korvaajaksi uuden, jossa vaunun yläpuolet näkyivät siististi pohjamaalattuina. Kaikki näytti olevan kunnossa, enkä joutunut paikkamaalailemaan jälkikäteen. Hyvä näin, olipa vähemmän ongelmia ja viiveitä aikataulussa.


Maal maal maal

Eräänä alkuiltana innokas maalari päästettiin mallinsa pariin. Hämmentävästi hän valitsi aloitusvärikseen sinisen, eikä suosikkiväriään oranssia.

Kiehtovana yksityiskohtana tyttö oli hämmentävän tarkka maalatessaan, eikä vain huitonut eestaas satunnaisesti. Samoin mallistapitely oli huolellisen näköistä odottamani täyskouraotteen asemesta. Ehkä sivustakatselu on antanut ideoita tai sitten selitys on jossain muualla. Hauska tuota oli silti seurata :)






Yhden istunnon jälkeen koskematonta harmaata löytyi vielä kosolti. Maalatuilta osiltaan vaunu näytti joko paintball-maalitaululta, urbaanilta taideteokselta tai joltain Sŏulista tai Tokiosta löytyvältä neonvärinaamioidulta kaupunkisotakoneelta - täysin ilman scifi-vaikutteita tosin. Tai sitten tämä vain näyttää jonkun ensimmäiseltä Warhammer 40,000 -ajokilta :P

Maalauskierros 2

Erinäisiä iltoja myöhemmin projektiassistentti halusi maalata vaunuaan lisää. Pikaisen pöydänsuojausoperaation jälkeen peto päästettiin irti ja mallin kimppuun.






Maausprosessi oli hyvin tarkkaavainen ja edelleen yllättävän tarkan oloinen. Reilun parinkymmenen minuutin jälkeen hän julisti, että "Tämä on nyt valmis!". Selvä, nyt se oli valmis. Kysyin, haluaako hän vaunuunsa siirtokuvat ja sen sellaisen, niin kuin isinkin malleissa. Vastaus oli välitön "joo" - olin hyvilläni.

Kuvaton viimeistely

Käytin kahtena iltapäivänä pienen hetken siihen, että kirkaslakkasin siirtokuvien kohdepinnat valmiiksi yhdellä pikahuljauksella. Seuraavana kysyin, "mitkä näistä vaihtoehdoista laitetaan?" ja toimin toiveiden mukaan. Koetin selittää siirtokuvien käytön idean, mutta eipä tuo näyttänyt kauheasti kiinnostavan tässä vaiheessa.

Liiskasin numeroita 32 ja suurempi kuin -merkkejä (" > "), joiden merkityksestä en ole ikinä jaksanut kiinnostua tarpeeksi googlettaakseni vaunun helmoihin ja tornin seiniin ja olettamaani lasermökkylään liekkimerkin tuohon putken päälle. Arkissa oli muitakin numeroita, huomattavasti vähemmässä määrin sekä vähän eri kulmassa olevia nokkia ja niiden lisäksi sekalaisia raitoja, joille ei oltu merkitty paikkaa ohjeissa, joten heitin loput turhina roskiin.

Loppuviimeistelynä ja odotettavissa olevaa leikkimistä silmälläpitäen mattalakkason koko rohjon roimalla kädellä. Kuvia en ottanut tässä vaiheessa, vaan annoin lakan kuivua ihan rauhassa yön yli.

2.12.2015

Projekti VII/15

Projektiassistentin oma malli

Kuluneen vuoden aikana rakennellessani ja maalaillessani pöydän vierestä on ajoittain kuulunut "isi, mäkin haluan". Aika pitkälti tuohon riitti, että kaivoin ylijäämäpaloja esiin ja annoin jälkikasvun maalailla lentokoneiden peräsimiä ja jonkun tankin satunnaispalasia haluamallaan värillä. Lähinnä punaisella ja suklaanruskealla.

Jostain syystä pelkät satunnaispalat taisivat kuitenkin käydä vähän tylsiksi - tai sitten ne eivät kelvanneet, koska minullakin oli kokonainen malli maalattavana, eikä yksittäisiä paloja. Lupasin sitten, että rakennan hänelle oman mallinsa, jonka saa sitten maalata ihan itse ja juuri niin kuin itse haluaisi. Ehdotus otettiin vastaan mitä suurimmalla riemulla.

Valinnan hetki


Kysyin, minkälaisen mallin haluaisi. "Haluan panssarivaunun!" Selvä. Vanhan vai uudenmallisen? "Uuden!" Hyvä, minkähänmaalaisen? Löytyisi varmaan amerikkalaisia, saksalaisia, venäläisiä, ranskalaisia ja englantilaisia. "Suomalainen! Englantilainen!" Käyn huomenna katsomassa, sopiiko? "JOOOO!"

Ostin Hobby Pointista pienen etsimisen jälkeen sen ainoan modernihkon brittivaunun. Miehistönkuljetusvaunut sun muu humpuuki saivat jäädä hyllylle.


Riemukas vastaanotto





Oli aika hauska seurata, miten onnellinen pieni lapsi voi olla jostain näin oudosta. Rupesin rakentamaan vekotinta samantien ja painotin, että ei sitä voinut vielä maalata. Ensin malli pitäisi rakentaa valmiiksi ja sitten pohjamaalata, jotta oikeat maalit tarttuisivat kunnolla.

Tunnin rakennusvaihe

Otin rakennusprosessin ihan yhtä vakavasti kuin jos se olisi itseäni varten. Napsin palaset irti rangoistaan ja siistin ne ihan niin kuin aina muutenkin. Ihan periaatteesta.


Takapanssari romuineen ja minua aina yhtä paljon kummastuttavine bensatynnyreineen oli alkuaskeleista ensimmäinen. Niiden jälkeen kasasin veto-, tela- ja palautuspyörät ja liimasin "return roller"-nimellä englanniksi tunnetut pikkupyörät kiinni ennen muita pyöriä.


Inhat lakutelat teeskentelivät yhteistyökykyisiä, mutta toinen niistä katkesi korjaamattomasti kesken kaiken. Päätin, että teippaan sen vain yhteen ja asemoin niin, että mengelöity osa jäisi tehokkaasti kaikkien panssarihelmojen taakse näkösuojaan.



Noiden pienten sylinterien, kahvojen, peilien ja ties minkä asentamiseen olisi selkeästi pitänyt käyttää pinsettejä. Laiskana en vain jaksanut vaivautua hakemaan niitä käsille ja sotkin sen sijaan sormiani liimalla.



Ensimmäisen puolituntisen päätteeksi olin saanut valtaosan romuista jo kiinni vaunuun. Tornista uupui jokunen tötterö ja vaunun kyljistä panssarihelmat. Olin suuruudenhulluna vähän ounastellut, että saisin tämän kertalaakista kasaan, mutta aloitin sen verran myöhään, etten ihan ehtinyt.


Seuraavana iltapäivänä läpsin loputkin palikat paikoilleen. Nyt tarjolla oli niin paljon niin pieniä palasia, että niiden kanssa äheltämiseen meni yhtä paljon aikaa kuin kaikkeen aiempaan yhteensä.





Näin rakenteluvaiheen päätyttyä pohjamaalasin koko rottelon ympäriinsä normaalilla Vallejon harmaalla pohjamaalilla. Otin vaunusta tietenkin pari kuvaa, mutta myöhemmin lopputuloksia katsoessani ei niistä erottanut oikein mitään, valo oli ollut surkeaa.

Värimaailma

Kysyin tietysti, minkä väriseksi projektiassistenttini haluaisi vaununsa maalata. Rajoittaakseni touhua edes vähän sanoin, että neljä väriä sai valita.

"Oranssi! Punanen. Sininen. Ja vihreä!". Tästä tulisi aika taiteellinen vaunu. Nappasin tytön mukaani yhtenä iltapäivänä ja kävimme Hobby Pointissa valikoimassa vähän maaleja.



Valitut maalit vasemmalta oikealle: UK Mediterranean Blue; Ferrari Red; Orange Fire; Green Zinc Chromate. Joutuisin varmaankin vähän ohjailemaan maalausprosessia niin, että noita värejä näkisi lopputuloksessa sen sijaan, että koko vehje tulisi sotketuksi kaikkien noiden etovana sekoituksena. Vaan sehän nähdään, kun ehdin päästää lapsiparan pensselin ääreen.

25.11.2015

Valmista: Projekti VI/15

Siirtokuvat

Siirtokuvien kanssa ei ilmennyt sen suurempia ongelmia, vaihteeksi. Vain kaksi kuvaa meni peruuttamattomasti rullalle: toisen sivuvakaajan vaakunahärpäke ja toinen nokkaan tarkoitetun "F-22* Raptor"-mainoskuvatuksista.

Muutaman pienemmän ihmemerkin taiteileminen noiden pommiluukkujen katveeseen oli myös hetkittäin haastavaa, mutta kyllä ne sinne päätyivät. Tällä kerralla en myöskään huomannut laittaneeni ensimmäistäkään siirtokuvaa väärin päin tai muutenkaan omituisesti, pidin niitä sen verran tarkasti silmällä.

Lyhyen kuivattelun jälkeen lakkasin ohjaamokuomua  lukuunottamatta kaiken mattalakalla ja päätin, että tämä oli nyt tässä [285]. Nyt olen huvikseni seurannut kolmen projektin aikana ajankäyttöäni edes summittaisesti, voin vähän mietiskellä. Tähän yksilöön upposi kalenterissa yksi viikko (aloitin maanantaina ja lopetin saman viikon sunnuntaina) ja tehoaikana hippasen alle viisi tuntia.

Ajankäyttömutinaa

Rakentelu oli ripeää, kun osien yhteensopivuus oli mainio, eikä juuri minkään kanssa tarvinnut taistella. Jos siis sivuutamme nuo ruipelot pommiluukut tässä asiayhteydessä. Maskailu ja maalailun valmistaminen oli taas se ehdoton aikasyöppö - ja nuo siirtokuvat, kun koetin tehdä niitä äärimmäisen tunnollisesti. Maalaamiseen taas ei uponnut erikoisesti aikaa, koska tuota tummanharmaata muotoa lukuunottamatta maalasin vain täysiä pinta-aloja ilman mitään arpomista tai tarkkuutta vaativaa.

Tietysti kaikesta olisi voinut rutistaa turhaa aikaa pois, mutta kun minulla ei ollut kiire ja touhuilin kaikessa rauhassa ilman hötkyilyä. Kuuntelin välillä tarkemmin taustalla pyörinyttä Top Gearia, QI:ta WILtYä tai vastaavaa sen sijaan, että olisin raatanut rillit huurussa ajan 100% hyötykäyttöä tavoitellen.

Loppukuvat

Tällä kertaa napsin lopetuskuvani poikkeuksellisesti kännykkäkamerallani, kun oikea laite oli matkalla halki Euroopan. Suokaa anteeksi ja koettakaa kestää, kyllä näistäkin jotain näkee.










Sotateollisuusmessujen mainostarra tjsp?

Sarjanumerokin löytyi




Fiksasin vähän noita lasin rajoja vielä