Leopard 2A6M
Projektiassistenttini kaipasi taas omaa panssarivaunua maalattavaksi. Kävimme ostosretkellä, joka ei ollut ihan yhtä menestyksekäs kuin mitä toivoin. Päädyimme aivan lopuksi naapuriprisman leluosastolle ja luettelin siitä mallien nimiä. Sain hädintuskin sanan "
Leopardi" suustani, hän nappasi boksin syliinsä ja julisti, että "
haluan tämän". Isin tyttö.
Tarkkanäköisimmät huomasivat askin vasemmasta kulmasta mm. aitoa kissapetoa valmistavan Krauss-Maffei Wegmann -yhtiön nimilogon. Oletin, että tämä tarkoitti sitä, että Revellin malli oli peräti lisensoitu ja oletettavasti perin asiallinen.
Kasaus
Rakentelin vaunua hissukseen, muutaman illan aikana. Osan pienimmistä yksityiskohdista jätin asentamatta ihan tarkoituksella, kun tiesin, että tämä menisi leikkikaluksi ja jotkut palat eivät vain yksinkertaisesti kestäisi moista elämää.
Telaketjut oli tarkoitus rakentaa kahdesta pitkästä laatasta per puoli, joita piti pehmittää kuumassa muttei kuitenkaan kiehuvan kuumassa vedessä ja taivuttaa ripeästi muotoon. Arvatkaas vaan, onnistuiko? Korvasin ryssimäni muovipalat leikkiäkestävämmällä ratkaisulla eli taktisesti limittäin ja vastakkain asetelluilla sopivanlevyisillä pitkillä maskiteipinpätkillä. Tietenkään nämä teippitelaketjut eivät olleet skaalanmukaisen paksut, mutta asettuivat kauniisti aloilleen ja kestäisivät ympäri lattioita, pöytiä sun muita pitkin ajelun paremmin.
Mittasin ensin sopivat pätkät, koesovittelin ja näppäilin. Kun ketjut (hihnat?) olivat juuri sopivat, levitin vähän erikeepperiä eri telakoneiston osiin niin, että teippiviritelmäni eivät tipahtaisi kyydistä kesken kaiken.
Maalaus
Pohjamaalasin vekottimen yksinkertaisen valkoiseksi. Tämän jälkeen luovutin projektin alihankkijalle eli omistajalleen.
Muusat olivat oikukkaita otuksia, joten maalausprosessi levisi aika pitkälle ajalle ympäri kalenteria kaikkien kolmen maalaussessionsa kanssa. Mutta eipä tuollaista nelivuotiasta ole mitään järkeä pakottaa askartelemaan vastentahtoisesti, joten kysyin aina silloin tällöin, että "
haluatko maalata vaunuasi / vaunusi loppuun?" Tai kuten riemastuttavan positiivinen Bob Ross on sanonut: "
Maalaamisen ei pidä olla raskasta työtä. Maalaamisen tulisi olla ilahduttavaa".
Sieltä täältä katsoessa vaunu näytti ihan siltä, kuin sillä olisi ajettu mustikkamättäällä oikein nuoruuden innolla. Innokas maalari myös sotki ihan jokaista väriä välillä yhteen ja kummasteli, kun lopputulos olikin ruskea. Olisihan se kai ollut ihan kiva, jos kaikkia yhdistämällä olisi saanut vaikka sateenkaarimaalia, mutta kun eivät ne ihan niin toimi. Taidamme iteroida tätä samaa värien sekoituskeskustelua vielä erinäisiä kertoja tulevien vuosien aikana...
Maalausprosessissa käytetyt maalit olivat kaikessa, sanoisinko, eläväisyydessään seuraavat:
VMA 71065 Steel
VMA 71111 UK Mediterranean Blue
VMA 71094 Green Zinc Chromate
VMA 71085 Ferrari Red
VGC 72013 Squid Pink
VGC 72014 Warlord Purple
VGC 72008 Orange Fire
VMC 70733 Orange Fluorescent
Valmis
Kun taiteilija malttoi viimeistellä vaununsa ja muutella kuvioitaan vielä viime hetkellä, oli se vihdoin valmis. Tarkistin toistuvasti, josko siirtokuvia olisi käytettävä ja pysyvä vastaus oli tiukka ei. Kauniiksi lopuksi lakkasin koko tekeleen niin, että se ehkä kestäisi leikkimistä vähän paremmin.
Siteeraan tähän vielä artistin omat sanat vaunustaan: "
Tämä on tulipanssarivaunu. Se tuo tulta mukanaan. Sateenkaaren väreissä". Takakannelle ilmestyi loppuvaiheessa jotain sateenkaarimaista efektiä, mutta eipä sitä huomaisi jollei tietäisi. Tai ei oikeastaan silloinkaan. Flammpanzer-ideasta olin toki hyvin riemuissani, isin tyttö tosiaan :)
