Kädettömyyden loppu
Ties mistä syystä johtuen kädet olivat robotinroikaleen viimeiset asennettavat osat. Kyynärvarsi, nyrkki sekä kyynärpää olivat yksinkertaisia ja nopeita yhteenlyötäviä.
Satunnaista, älyvapaata ja eritoten sekalaista, ilmeisen vuolassanaista tekstiä pienoismallien, 'mechien ja pelailun seasta. Mitä ja mistä milloinkin.
Ties mistä syystä johtuen kädet olivat robotinroikaleen viimeiset asennettavat osat. Kyynärvarsi, nyrkki sekä kyynärpää olivat yksinkertaisia ja nopeita yhteenlyötäviä.
Valtias Megatron oli mitä hilpeintä maalattavaa. Pikaisen internjet-ihmettelyn perustella näitä unpainted-sarjan minipatsaita oli useampiakin mielenkiintoisia, kuten Starscream, Optimus Prime ja kakkossarjan Soundwave. Mihin nuo kaikki muka mahtuisivat? No, vanhoja tekeleitä olen heitellyt ajoittain pois, tilaa viemästä ja pölyä keräämästä...
Peruskuvia ympäriämpäri, edelleen alioptimaalisissa taustoissa ja valaistuksessa. Tuolle asialle olisi tehtävä jotain vähitellen.
Tietysti minun oli otettava myös pöhköjä kuvia muiden Megatron-ilmentymieni kanssa. Käytinhän MP-36:ttani maalauksen mallina!
Ryhdyin maalaamaan Megatronia perusharmaalla, koska valtaosa hänen kehostaan (vai rungostaan kun robotista on kyse?) oli sellainen. Tämä oli kätevästi yhdellä istumalla maalattavissa, koska !harmaita kosketuspintoja oli yllin kyllin kaiken oleellisen kattamiseksi.
Sainpa sitten viime kesänä syntymäpäivälahjakseni muunmuassa tällaisen pienen Megatron-patsaan tai miksi näitä sietäisi kutsua. Kalikka oli jo pohjamaalattu, joten takakannen värilistan mukaan voisi ruveta sutimaan suoraan. Helppoa, hauskaa ja yksinkertaista, eikä ollenkaan kuukausia kestävä megaprojekti kuten joku ydintykki tai neukkujen viisitorninen panssarivaunu.
Olen tämän 145-kuvaisen ja kohtuullisen monen tunnin mittaisen projektin ajan puhunut lähinnä tykistä M65:nä ja vetoautoista vetoautoina, kun M65 oli koko kombon tunniste. Fiksumpana olisin ollut alusta alkaen johdonmukainen, mutta tässä sitä taas oltiin. Tosin, olen koettanut blogatessani [vasta ajanhetkestä t lähtien, se myönnettäköön] välttää liian hienojakoisten tunnisteiden viljelemistä, joten ehkä se postauksien tägeissä on ollut hyväksyttävissä.
Ydintykki, atomikanuuna, Anni, rakas lapsi ja sen monet nimet. Näitä rakennettiin 20 kappaletta, joista numero 9 ampui yhden (halkaisija: 280mm, pituus: 1380mm, massa: 364kg) W-9 erikoisammuksen (15kt) Upshot-Knothole -operaation testissä Grable. Kaipa tuonkin kaikki tämmöisiä postauksia lueskelevat jo tiesivät ja näkevät mielensä syvyyksissä videomatskunkin siitä.
Tykkikokonaisuus painoi meikäläisen päälle 42,5 tonnia ja pituutta sillä oli reilut 11 metriä ja leveyttä noin kolme. Ampumakuntoon saattaminen söi 12 minuuttia aikaa ja ajokuntoon se saatiin vartissa. Eipä noita kai riskialueen tuntumaan olisi tarvinnut viedäkään, kun tykin kantama oli virallisesti 32km ja epävirallisesti peräti 56km.
Koetin nykiä tähän faktoja aiemmin löytämästäni artikkelista, jossa puhuttiin myös kanuunan käyttämistä normaaleista ammuksista. En vain onnistunut löytämään sitä uudelleen.
Vetoajoneuvot olivat molemmat luonnollisesti eri mallinumeroilla, etuajokki M249 4x4 Heavy Gun-Lifting Front Truck ja taka-ajokki taas M250 4x4 Heavy Gun-Lifting Rear Truck. Aika selvästi nimetyt laitteet, vaihteeksi.
Eivät ne siltä näyttäneet, mutta massaa noilla molemmilla oli 16-17 tonnia, huippunopeuden väitettiin olevan noin 72km/h, todennäköisesti ilman tuota tykinroikaletta kannossa, kun 26-metrisen M65:n kokonaismassa heilui jossain 78 tonnin alueella.
Malli oli niin naurettavan pitkä, että en edes yrittänyt jekuttaa käyttämällä aanelosia - enkä ollut vieläkään saanut aikaan hommata valotelttaa (josko tuo olisi semmoisenkaan mahtunut), joten nämä otettiin nyt ihan vaan ruokapöydän päällä.
Ainoa isompi rutinanaiheeni tästä mallista oli se, että ohjeesta ei käynyt mitenkään ilmi, että kanuunan putken piti olla tietyllä tavalla asennettu (ja oleellisesti liimaamatta), jotta sen saisi vensklattua kuljetuskuntoon. Näinpä minun mallini oli lopullisesti putkineen ampuma-asennossa ja se näytti kuormuriensa kannossa aika pöljältä. Joten, jos joku mahdollisista lukijoista kokisi tulevaisuudessa asiakseen huomauttaa erheestäni: tiedossa oli mutta liian myöhään ;)
Kekkasin viime hetkellä ottaa kuvan M65 -kokonaisuudesta kuuraketin vieressä. Sen verran hilpeä tilasyöppö tuo tykki kuljetusajokkeineen oli. Ajattelin kumminkin, että Saturn V toimisi tässä tapauksessa banaania paremmin.