Torso

Keskikehonrakennusta

Lantiot

Nyt kun jalat olivat valmiina, ne kiinnitettiin tiukasti lantiopalikkaan. Kaveri pysyisi näillä mainiosti pystyssä, sikäli kun loppuruho ei olisi kovin epätasapainoinen.

Alakehokokonaisuus ruuvattiin kiinni pohjalaattaan, kuten kaikissa muissakin malleissa. Asento oli vähän avonainen, eli ylemmän kuvan suorasta pönötyksestä asento muuttui vähän veemäisemmäksi, kuin mäkihyppääjällä ikään.

Paremmin tunnistettavia osia

Optimuksen rekan nokasta tuttu jäähdyttäjäsäleikkö-sixpäkki oli ehkä yksi niistä osista, jotka heti runkoon kiinnityttyään huusivat, kenestä oli oikein kyse. Samoin ohjaamon ikkunat vain voimistivat efektiä. Tämä oli todella kivaa kasattavaa tässä vaiheessa.

Kintut

Jaloillaan se robottikin seisoo

Optimuksen rakentelu alkoi jaloista, tarkemmin vasemmasta säärestä. Aina vaan G1/G2:een eniten syventyneenä nuo koteloilla suojatut takarenkaat hämmensivät kevyesti. Silti, uskottavan oikeannäköinen tämä jalkaosa oli.

Reisipala oli lähestulkoon naurettavan helposti kasassa ja kiinni, kun siihen ei tullut mitään ihmeellisiä vipstaakeja tai alimoduleja. Nuo yläpään vapaasti lepattavat viuhkanmuotoiset palat epäilyttivät, olinko arvannut tarpeeksi oikeanlaisen vääntökulmaston niille?

Oikeakin jalka

Seuraava identtinen mutta peilattu komponentti oli suhteellisen äkkiä kasassa. Näiden kakkospalojen isoin ongelma on ehkä se, että vaikka ne ovatkin tuttuina nopeammat kasata ja niitä saa tehtyä optimoidusti ensimmäisen palan opettamana, niissä on ylimielisyyden riski mukana. Siksi olen koettanut ottaa vähän iisimmin, itseäni aktiivisesti hidastamalla.

Projekti III/21

Freightliner FL86

Edellisprojektin jälkijunassa lahjussarjassa tuli myös Autobotien johtaja. Melkein käytin tässä sanaa ikoninen, mutta sain pysäytettyä itseni ajoissa. Kansikuvan mukaan tämä oli vähän G1:stä uudempaa designia.

Takakannen vaikeustasonopeusmittari oli harvinaisempi näky. Tämä setti oli sitten olevinaan lähestulkoon vaikein tarjollaoleva. Harmi vaan, ettei noita ollut kaikissa, niin en voinut vertailla omia tuntojani.

Pitkät ohjeet ja perinteikäs kaksilevyinen määrä osia. Mikään ei ainakaan ensivilkaisulla näyttänyt kovinkaan ahdistavalta, joten pyöreiden osien yllätykset tulisivat kohdalle sitten ajan kanssa.

Valmista: Projekti II/21

Bumblebee

Perusautoboteista heti Optimuksen jälkeen varmaan tunnetuin oli Bumblebee, joka kulki jossain välissä 80-lukua modernimmalla päällä ja palasi Alikantakeikan jälkeen Ratchetin uudelleenrakentamana alkuperäiseen muotoon, koska lekuribotti vain piti entisestä enemmän. Mitä sitä turhaan kaverilta itseltään kysymään, minkälaista koteloa hän itse suosi...

Pätkittäin koostettu: jalat

Jalat lantioineen

Kuplavolkkarin keulanpuolikas jalkana ei ollut se yksinkertaisin rakennettava viritelmä, mutta yleistasolla ei tuo ihan huonosti mennyt. Erikoiset kaarevat muodot nostivat haastetta jossain määrin. Kivasti ohje ei yrittänytkään saada esim. tuota etulokasuojaa suoraan oikeaan muotoon, vaan sitä väännettiin kohdilleen kolmessa eri paikassa aina kun jokin muu oli saatu ensin omalle paikalleen. Etupuolelta nuo olivat tietysti näyttävämmät kuin nilkkapuolelta.

Polvissa erikoisinta oli ehkä se, että ne kiinnitettiin myöhemmin reisiin ja sääriin vain kolmella lirpakkeella per puoli. Ainakin reisikiinnityksiin olisi voinut saada neljännenkin, mutta tiukkaan ne kolmellakin menivät.

Jalkakokonaisuudet koostuivat neljästä kalikasta. Oikealla puolella säären ja jalan kiinnitys jäi jotenkin huteran oloiseksi, vaikka mielestäni olin puristanut palat yhteen ennen tiukkaa kiristystä. Olin saattanut olla turhan varovainen rikkomispelossani, ei sitä koskaan voinut tietää.

Vasen jalka eteni samoilla laduilla kuin oikeakin ja tavan mukaan vähän nopeammin. Lopputuloksen hienouteen sillä ei tuntunut silti olevan vaikutusta, mikä oli tietysti positiivista ensimmäisten osien kannalta.

Kun sain molemmat jalat kasaan, ensimmäinen oli selvästi vähemmän jykevästi kasattu. Luotin siihen, että kun molemmat lyötäisiin kiinni pohjalevyyn ja torsoon, ongelma häviäisi.

Ovelasti Bumblebeen jalat kiinnitettiin ensin pohjalaattaan ja vasta sitten lantiokalikkaan. Olisin arvostanut vähän enemmän puljaamistilaa jalkoja lantioon kiinnittäessä, mutta ehkä näin jalkaterät pysyivät paremmin ehjänä.

Erikoinen efekti noiden jalkojen kanssa: Bumblebee näytti leijuvan, vaikka kiinnityslirpakkeet olivat tiukkaan kiinni pohjalaatassa. Osasivathan nuo lentää, joten ei se ihan luonnotontakaan olisi. Tässä oli jälleen muutaman session edestä rakentelua ja vääntämistä.

Pätkittäin koostettu: yläkeho

Pää ja torso

Bumblebeen rakentaminen alkoi kuuppaosastolta. Jotenkin tykkäsin ipanana enemmän Goldbugin päästä, mutta makuasioitahan nämä. Kuten aina, nämä kaarevat osat olivat hankalia saada kerralla oikein ilman mitään fiksua muotoonvääntämisalustaa.

Olkapääosasto oli sentään suoraviivainen ja pää istui hartioille kuin nakutettu. Tässä välissä ei vielä ollut huolta siitä, että ohjeet opastaisivat tekemään joitain asennuksia tarpeettoman hankalissa asennoissa. Vielä.

Seuraavaksi asensin nuo puolikaaret kiinni ylätorsoon. Niiden muotoonsaaminen oli aika hankalaa, koska niitä ei pitänyt vääntää ihan ympyrälle, vaan vähän oudommaksi kaareksi. Onnistui se kumminkin, kuten seuraavasta kuvasta näkyi. Olkapäämodulit tulivat kiinni seuraavaksi, ne asettuivat kivasti kiinni paikoilleen kun nuo puolikaaret olivat jo nätisti poissa tieltä.

Seuraavaksi kasasin selkärepun ja Bumblebeen rintakehän eli kuplavolkkarin matkustamon. Auton sivulasien raamit olivat ovelasti ulkonevia osia. Kaarevista osista ei tullut ihan täydellisiä, jälkikäteen katsottuna, mutta eipä niitä enää tässä vaiheessa voinut ruveta lisää runnomaan, olisivat vain hajonneet.

Olin vähän huolissani siitä, miten saisin rintakehän kiinni ylätorsoon, joka tuntui vähän ahtaalta moisen asentelulle. Hyvin se silti asettui paikoilleen ja selkälevy putosi kuin palapelin pala konsanaan. Kivaa edistymistä, näihinkin meni sitten vain parikolme sessiota kaikkine keskeytyksineen.

Projekti II/21

Kuplavolkkari

Pukki toi perinteikkäästi lisää rakenneltavaa: nyt Metal Earth Modelsin Transformers-sarjan Bumblebeen, ei sitä kullankeltaista, vaan teräksenharmaan. Tämä oli ehkä ainoa malli, jossa toisenlainen väri olisi ollut peräti ihan kotonaan.

Pätkittäin koostettu: kätöset

Kädettömyyden loppu

Ties mistä syystä johtuen kädet olivat robotinroikaleen viimeiset asennettavat osat. Kyynärvarsi, nyrkki sekä kyynärpää olivat yksinkertaisia ja nopeita yhteenlyötäviä.

Runttasin jäljelläolevat kädenpätkät kiinni Bumblebeen olkavarsiin ja nautiskelin valmistumisen riemusta. Niin teki myös kissa, joka tuli vahtimaan, että lopetan ajoissa ja annan iltaruokaa.

Valmista: Projekti I/21

Minipatsas

Valtias Megatron oli mitä hilpeintä maalattavaa. Pikaisen internjet-ihmettelyn perustella näitä unpainted-sarjan minipatsaita oli useampiakin mielenkiintoisia, kuten Starscream, Optimus Prime ja kakkossarjan Soundwave. Mihin nuo kaikki muka mahtuisivat? No, vanhoja tekeleitä olen heitellyt ajoittain pois, tilaa viemästä ja pölyä keräämästä...

Kuvat

Peruskuvia ympäriämpäri, edelleen alioptimaalisissa taustoissa ja valaistuksessa. Tuolle asialle olisi tehtävä jotain vähitellen.

Hassukuvat

Tietysti minun oli otettava myös pöhköjä kuvia muiden Megatron-ilmentymieni kanssa. Käytinhän MP-36:ttani maalauksen mallina!