Projekti II/14

Salainen yllätysprojekti

Hulluna ideana tilasin Saksan ebaysta Revellin Mercedes-Benz A-160 -mallin mittakaavassa 1:24 - syntymäpäivälahjaksi. Koska yksityiskohdat eivät ole omiani, sivuutan ne pääosin. Sain paketin noudettavakseni heti pääsiäisen jälkeen ja kiitos postin perinteisen hitauden, tekeleen piti olla valmis ja lähetetty toukokuun puolivälin kieppeillä. Aikaa olisi siis noin kuusi viikkoa.

Palaset

Ulkokuori oli yhdessä osassa, sisätilat olivat näemmä aika isoina kokonaisuuksina rangoissaan. Yllätyin renkaista iloisesti: kumirenkaat, vanteet ja muutamat muut metalliosat olivat erikseen metallimaisesti pinnoitettuja. Lasinpaloja oli ties miten paljon, en vaan huomannut ennen ihan viime hetkiä, että etuovien ikkunoita ei ollut lainkaan vaan autoon oli tarkoituskin nähdä sisälle.

Sisätilat

Pahoittelen tässä välissä, etten tajunnut ottaa touhuistani enempää wip-kuvia. Innostuin ajoittain väkertämään niin, että väliaskeleet jäivät dokumentoimatta.

Aloitin ohjetta noudattaen kojelaudasta ja penkeistä.


Muutamaa sessiota myöhemmin olin jo lyönyt pääosan sisätiloista kasaan ja maalannutkin ne. Googlettelin A-luokan mersujen sisuksia ja päädyin sitten tummiin sisäpintoihin vaaleilla penkeillä. Tekopuujäljitelmämaalaukseen sun muuhun minulla ei olisikaan ollut aikaa. Kuvassa näkyy jotenkuten käyttämäni mittaritaulusiirtokuva. Penkkeihin en tarjottuja laittanut,se tuntui jotenkin älyvapaalta idealta.





Maalasin huvikseni iskunvaimentimet keltaisiksi ja sekä jouset että jarrupalat (eturenkaille) punaisiksi. Pakoputken sudin riemukkaasti kromimaalilla. Kaikki nuo muut maalasin yksinkertaisen harmaiksi lähinnä sen takia, kun en yhtään tiedä, minkä värisiä ne ovat luonnossa ja ohje opasti vaaleaan harmaaseen.

Ulkokuori

Kun sisäosat ja auton alusta olivat kunnossa, päästin itseni vihdoin irti ulkokuoren kimppuun. Olin aiemmin hankkinut Model Air -sarjan metallinsinistä (71.071 Artic Blue [sic]) tätä varten, jo ennen kun edes tilasin koko mallia. Sininen on siis yhteensattuma ja sopii vastaanottajan makuun. Pääasia, ettei auto olisi punainen.

 

Ruiskuttelin sinistä pintaan pari kerrosta eri iltoina, kun yksi kerros ei näyttänyt ihan tarpeeksi hyvältä. Sen jälkeen maalasin ikkunanpokat, helmat ja ovenkahvat tasamustiksi, jälleen askin kansitaidetta ja googlen kuvahakua sumeilematta hyväksikäyttäen. Minä näistä mitään tiedä, olisin varmaan jättänyt kahvat metallinsinisiksi mutta koetin nyt mukailla todellisuutta mahdollisimman pitkälle.



Kun kaikki muu oli valmista, lisäsin loput kromiset ja läpinäkyvät osat. Lasit liimasin taas 'keeperillä huurustumisvainoharhoissani. Näin ongelmana sen, että kuoren ja rungon liittäminen haiskahti väkivaltaiselta operaatiolta pienen etukäteisyrityksen perusteella. Jos jotain rusahtaisi irti (kiitos helposti murrettavan valkoliimaliitoksen),  millä kummalla ne saisi ihmisiksi takaisin, sotkematta? Ja kun me kaikki tiedämme, miten hellävarainen laitos joku posti on...

Lopputulos

Väkersin rekisterikyltteihin oleelliset kustomoidut tekstit, muistin maalata takavalojen kupujen sisäpuolet kunnolla ja korjata kaiken rikkomani. Kuvia räiskin hyvän kasan, mutta näytettäköön vaikka nämä:

Loppurutinat

Rauhanomainen auto oli aika hauska välipala. Aikaa ei mennyt kauaa, mutta ei sitä jäänyt ylikään, vaan sain vempeleen nakattua Itellan käsiin viimeisenä iltapäivänä. Jos olisin saanut itse aikaan enemmän, eli olisin tilannut mallin heti alkuvuodesta, niin kuin olin alunperin suunnitellut, olisin tehnyt sisätiloille jotain muuta ja ehkä näpertänyt ovelia lisäyksityiskohtia. Mutta kun ei niin ei, eikä tuosta tullut minusta huonoa.
Harvinaista, mutta sanottakoon nyt silti: olen tuosta ihan ylpeä.