Projekti V/26

Apinabisneksiä

Mercenaries-kickstartin roippeissa yksi loota oli Clan Ad Hoc Star, jossa yksi 'Mecheistä oli nimenomaan Clan Fire Mandrillin riveistä. Tämä näytti vakavasti siltä, että kohtuulyhyen ajan sisällä olisin työstämässä jo toista kotimaailmojen Klaaniyksikköä sen sijaan että jatkaisin edes invaasioklaanien täydentämistä.

Howler tarvitsi neljä kaveria ja mikään ei suoraan huutanut tulimandrillia. Tässä jossain välissä törmäsin BT-foorumeilla yhden käyttäjän postaukseen, jossa listattiin jostain syystä eri yksiköitä ja tuo sitten sytytti idealampun. Minullahan oli nivaska vanhoja kevyitä ja keskiraskaita miniatyyrejä, jotka olin tägännyt REPAINT-merkinnällä kun puljasin BTTrackeriäni.

Räpsäytin siis pyödälle toisen Fire Mothin ja kaikki kolme Kit Foxiani. Kaikki neljä olivat IWM:n metalliminiatyyrejä, joten tästä tulisi aikalailla samanhenkinen kuin äskeisestä Diamond Shark -operaatiosta.

 

Tähti kotimaailmoissaan

Kaikki neljä OmniMechiä olivat kustomoimattomia ja siten siis Prime-konfiguraatioissaan. Fire Moth vain pönötti tylsästi, oletettavasti aika suoraan paketista yhteenliimattuna. Kai senkin piti joskus pysähtyä. Kit Foxeilla oli kaikilla vähän eri asennot sentään, etteivät ne olleet ihan identtiset pöydällä.

Taktisesti jätin ottamatta yksittäiskuvat aivan kaikista, kun jatkoin seuraavaksi suoraan maalauspöydälle. Howlerista taisi olla joku etukuva jossain aiemmassa postauksessa, isorla-nelikosta en ollut varmaan ikinä jakanutkaan kuvia kun ne oli maalattu kauan ennen blogin aloittamista.

Howler

Kevyt kone, aseistuksena kolme LRM-5 -lavettia, kaikki yhdessä ja samassa kasetissa. Ei hyppyraketteja.  

Fire Moth, Prime

Kevyt ja erityisesti MASC päällä nopea käkätin. Toisessa kädessä kaksi keskiraskasta laajennetun kantaman laseria, toisessa kädessä SRM-6 ja saman puolen olalla SRM-4 -lavetti. Ei hyppyraketteja tässäkään.

Kit Fox, Prime, 3x

Edellisiä raskaampi mutta silti kevyt kaveri. Oikeissa käsissä kaikilla oli LB-5X ja SSRM-4 -lavetti, vasemmissaan niillä oli paritettuna laajennetun kantaman iso laseri ja pieni pulssilaseri. Nämäkään eivät hyppineet.

Valmista: Projekti IV/26

Panzerfeldhaubitze 18M auf Geschützwagen III/IV (Sf) Hummel, Sd.Kfz. 165

♬ Pistetään pistetään murkulaa putkeen ♬ lauloivat tykärit silloin joskus. Tästä ne laulavat punalaatat puuttuivat, vaikka vähän aikaa olivatkin matkalla maineeseen ja kunniaan.

Kasausprosessi pintateksturointeineen

Malli oli Tamiyan laatua eli ongelmia ei tullut kohdalle muuten kuin oman rajallisen aika-avaruushahmotuskykyni verran. Ensimmäinen kämmi tuli varatelapyörien telineistä jotka asensin väärin päin ja ne jäivät astinlaudoiksi. Toinen kämmi oli paremmin piilotettavissa ja koski asekilven harakanvarpaita eli kilven kiinnikkeistä tykin runkoon. Kolmas ja epäoleellisin kämmini tuli jossain liimausvaiheessa kun sain tykin mekanismin tai ennemmin sen akselit jumiin mutta se ei ollut mikään oikea ongelma koska en ollut jättämässä putkea koholle kuin ehkä satunnaisia kuvia ja poseerausta varten, dioraamaan se ei olisi vallankaan sopinut.

Tällä kertaa muistin sörkkiä panssaripintoja litkuliiman ja vanhan pensselinjämän kanssa. Pintateksturointi toimi kyllä, se ei tosin erottunut ihan yhtä vauhdikkaasti kuin DAK Panzer IV:n kanssa johtuen joko varovaisuudestani tai maalauksesta tai sitten jostain ihan muusta. Ei sen tietenkään pitänyt erottua kuin pellenenän, joten ehkä tämä oli hyvä näin. 

Epäonnistunut dioraamahanke, napsuvat ketjut

Jätin senhetkisessä postauksessa rutinan vähemmälle, tosimaailmassa marmatin asiasta huomattavasti enemmän ja työstin sitä pidempään kuin mitä kuvien ja tekstin perusteella saattoi kuvitella. Olin aika lähellä langeta hukattujen kustannusten harhaan (engl. sunk cost fallacy avautunee paremmin) mutta onnistuin pistämään ukkokuvion giljotiiniin vain muutaman korjauskierroksen jälkeen.

Tämä oli kolmas Panzerwerk Design -lisätarvikeketjuja käyttävä projekti ja neljäs artikuloituja ketjuja käyttävä mallini ikinä. Ensimmäisenä oli Panzer IV ja siinä ei ollut mitään ongelmia, toisena tuli StuG III ja siitä murtui yhden telakengän pää jossain siirto-operaatiossa, tämä oli kolmas ja molemmat ketjut napsahtivat kiinnitettäessä. Ehkä jos olisin lisännyt molempiin ketjuihin yhden kengän per puoli lisää, tätä ei olisi tapahtunut, mutta ennakoiva säistykseni oli kangistanut printtiketjuja jo aiemmin ja olin huolissani siitä että ne piti napsautella auki molempiin suuntiin. Huolestumiseni realisoitui ja jouduin korjailemaan omia typeryyksiäni. Olin silti hyvin tyytyväinen näihin ja jatkaisin uusien hankkimista kun sopiva projekti tuli kohdalle, seuraavaksi kyllä pitäisi keksiä joku toinen vaunurunko jotta voisin testata muitakin kuin Pz III/IV -ketjuja, kuten tiikeriä tai pantteria, tai peräti jotain ei-saksalaista vaikka se harhaoppia olikin.

Naamiokuvioinnin ja öljymaalien riemu

Kynäruiskittu naamiokuvioni oli vähän alisuoritettu, omista kyvyistäni taas johtuen. Kuvion muotojen tunkkaamisen sijasta lisäsin siihen läiskiä Hinterhalt-Tarnungin mukaisesti. Olisin kovasti halunnut löytää valmiita esimerkkejä mutta mitäpä minä niillä tekisin kun tämä ei ollut muutenkaan 100% hypervakava maalikuvio. Jälleen kerran tein jotain ihan omaksi riemukseni ja varsinkin figuurikämmellyksen jälkeen maalitäplien bobrossaaminen oli aivan mielettömän mukavaa ja mukaansatempaavaa näperrystä.

Ajankulutus

Katselin kuvien nimeämistä ja vaikka tiesin että se ei ollut tasan 45min askarteluhetkiä vastaava niin saihan siitä jotain viitteitä kuluttamastani ajasta. Pelkästään kuvaryhmittelyjen perusteella olisin kuluttanut noin 21h mutta kun tiivistin niitäkin yhteen niin kokonainen vuorokausi oli aika hyvä oletus. Osa siitäkin meni hukkaan ukkojen kanssa, mutta aikamoista näperrystähän tämä hetkittäin oli ollut. En muistanut suoraan, olinko kirjannut ihan noin paljoa aikaa mihinkään muuhun malliin mutta kärkipäässä tässä oltiin joka tapauksessa.

Valoisia kuvasia

Kuvat onnistuivat tällä kertaa vallan mainiosti, nyt en käyttänyt tuntia Kritassa vitivalkoisten taustojen tekemiseen vaan jätin aanelostaustat sellaisenaan kuviin.

Jatkomietteitä

Mielenkiintoisesti viimeisimmästä neljästä saksalaisvaunustani 75% oli Panzer IV -rungolle rakennettuja. Mikähän olisikaan seuraava kun sain vihdoin viimein Hummelin kasaan? Flakpanzer-sarjasta Wirbelwind on aina kiinnostanut ulkonäkönsä puolesta vaikka kyllä Kugelblitzkin tai epätodennäköisesti mistään löytyvä Coelian huvittaisi, samoin erikoisehko Möbelwagen. Ostwind ei yksiröörisenä jotenkin kutittanut hassuhermoani.

Oli kyllä ihan mahdollista, että seuraava telavehje saisi taas odottaa kun olin saanut jostain kieroutuneen idean kokeilla onneani isomman skaalan (1:32) lentovehkeen kanssa. Tämä haiskahti joko sataysiltä, kakskuuskakkoselta tai Stukalta, riippuen siitä mitä hyllystä löytyisi ratkaisevalla hetkellä. Salamander tai Komet tietysti kiinnostivat, mutta niitä ei kuulemma ole tehty aikoihin.

Kimalaisen öljyinen säistys ja yksityiskohtien tunkkaus

Nopeat viimeiset toimenpiteet TM

Naamiokuvio oli maalattu, vaunu oli aikalailla kokonaan valmis ja henkilökunta oli siirretty itärintaman tuolle puolen. Eihän tässä enää ollut jäljellä kuin se kivoin hienosäätämisen ja sotkemisen osuus. Kuinka kauan siihen voisi mennä aikaa, parikolme tuntia?

Ekat ruosteet sekä puuhifistely

Aloitin ruostuttamalla ketjupanssaria ja pakoputkia. Nämä tein ennen Hinterhalt-Tarnungin viimeistelyä mutta temaattisesti keräsin lätinät ja kuvat taas omaan postaukseensa. Nämä olivat kaikki tuoreessa ruosteessa (ABT060 Light Rust) tässä välissä, pakoputkisto siksi kun se kävi koko ajan kuumana ja ketjupanssari oli tuore ja vasta ajokäytössä ollut ketjunpätkä. Tai näin minä sen itse mietiskelin ja toteutin sillä ajatuksella.

Erinäisiä puupaloja varten tein ruskeaa litkua (ABT080 Brown Wash). Yksi ehdottomista suosikeistani tässä välissä oli tunkkipalikka, joka onistui näyttämään tosi mainiolta. Tunkin puinen kahva oli pieni mutta minusta tärkeä yksityiskohta.

Puuarkut ja lankkupari hyötyivät todella paljon ruskeasta öljylitkusta, tässä kuvassa nekin olivat toki vielä märkiä ja näyttivät kuivuttuaan paremmilta. Lapioiden kahvat eivät taas saaneet ihan niin paljon hyötyä tästä, aikalailla syiden puuttumisen takia.

Konekiväärin ja latasimen minä olin liimannut ajoissa ennen öljysotkun aloittamista, jotta en naksauttaisi niitä irti huonolla hetkellä. Latasin oli tässä kaikkein omituisin puukalikka, en ollut nähnyt aitoa sakemanniversiota niin en tiennyt siitä, enkä muistanut itse vuosituhannen alkupuolelta mitä hätäisesti modernimmissa neukkuversioissa oli tehty. Se sai siis olla maalaamaton puupötikkä, tulkoon joku huutamaan paremmin tietävänä sitten vaikka kommentteihin, valistaminen oli aina tervetullutta.

Ruskealla sotkiessani ajattelin että nyt olisi hyvä hetki säistää taistelutilan lattiaa valmiiksi. Kävisin railoja ja runtuja myöhemmin läpi seepialitkulla ja tämä toisi kivaa sävyelämää tasapinnoille.

Haupitsi lavettiinsa

Asensin vihdoin viimein tykin paikalleen. Näkyvä edistyminen oli mahtavaa.

Liimauksen kuivuttua tarpeeksi rupesin sotkemaan seepialitkulla (ABT002 Sepia) ensin taistelutilan sisäpuolelta kaikkia laatikoita urineen, lattioiden railoja ja nurkkapaikkoja, sekä tykkiä yleensä. Vaunun ulkopuolen jätin melkeinpä kokonaan huomiotta, poislukien panssariammeen kyljet sekä telit. Ne olivat vielä kätevästi saavutettavissa, joten litkutin ne samalla vauhdilla.

Ketjutus

Napsuttelin telapyörät paikoilleen ja ketjut vuorotellen kohdilleen telapyörien avulla. Sitten pujotin ensin vetopyörät eteen ja kohdistin kengät hampaisiin, minkä jälkeen päätin silmukan palautuspyörillä. Molempien ketjujen kohdalla kuului pieni napsahdus ja kuten ekasta kuvasta näkyi, liian innokkaasti maalatut ketjut olivat vähän turhan jäykät ja kävi hullusti. 

Kuvassa tuo näytti tietysti hullummalta kuin mitä tilanne oli, koska ketjut olivat oikean mittaisia ja ne saisi liimattua yhteen. Päätin helpottaa korjausprosessia ja liimasin palautusrullat paikoilleen ja sitten liimasin ketjut kiinni telapyöriin niin että vain tuo lerpattava pätkä heiluisi kun pistäisin ketjut taas kiinni. Tai niin minä tämän kuvittelin. Liimauksen kuivumista odotellessa liimasin lapiot takakulmiin niin olisivat nekin valmiina.

Liimailun asettuessa litkutin pyöräsetit seepialitkulla ja taas kuivattelutauon jälkeen pyyhin ylimääräisiä pois. Seuraavana iltana liimasin telaketjujen päät yhteen, vasemmanpuoleiseen liimasin täytteeksi yhden yksinäisen telakengän täytteeksi kun en halunnut väännellä noita väkisin ja riskeerata uutta napsahdusta. Lisätelakenkä pitäisi vielä muistaa maalata yhteneväiseksi naapuriensa kanssa.

Läheltä tuijotettuna välipala iski silmään mutta kauempaa en huomannut. Ehkäpä peittäisin tuota taktisella kuramömmöllä kun pääsisin mallin kanssa niin pitkälle.

Kuivaharjaus

Harkitsin ihan pienen hetken verran kuivaharjaavani kaikki kulmat omilla väreillään naamiokuviosta riippuen. Tulin järkiini ja käytinkin norsunluuta (VMA 71075 Ivory). Kyllä noista kulmista sai vähän paremmin silmillään kiinni tämän jälkeen. Liimasin takakannelle lankkusetin, vaikken mitään ukkeleita ollut käyttämässäkään. Saattaisin läimäistä siihen vielä pari murkulaakin, jos olo olisi sellainen.

Vain naarmuja maalissa

En aikonut tälläkään kertaa siirtyä hiekkapuhallettujen sotakoneiden riveihin. Mietiskelin hiljaa mielessäni, että ehkä tuo putken matkatuki saattaisi raastaa putken maalipintaa, sen lisäksi noissa kulmissa ja reunoissa voisi olla jotain jälkiä, loput olisivat varmaan enemmän vaunun peräpäässä ja taistelutilassa. Sytytin edellä lattiaan pudonneiden kranaattien jättämiä naarmuja ja mitä kaikkea tykärit touhuilivatkaan kun silmä vältti.

Testasin hyvin ohikiitävän hetken ajan vaalennettua RAL-vihreää perusnaarmuiksi mutta se kävi yhtä rasittavaksi kuin StuG:n kanssa ja vaihdoin lähestymistapaani. Maalasin satunnaisia naarmuja ja kulumajälkiä vähän vaalennetulla hiekankeltaisella. Kuten aina aiemminkin, täytin suurimpia naarmuja ja kolhuja punaisella taitetulla mustanharmaalla. Kuvat unohdin ottaa kun innostuin jatkamaan eteenpäin.

Lisää öljyä

Kärsineen maalipinnan riemuksi ja elävöittämiseksi sotkin taas tuoretta ruostelitkua (ABT Light Rust) ja ihan yleistä elävöittämistä varten ohensin myös vanhempaa ruostetta (ABT070 Dark Rust). 

Tuoretta ja kirkkaamman oranssia ruostetta tökin iskemiin ja kolhuihin. Hyvin pienen asettumisajan jälkeen blendasin niitä ympäristöönsä rauhallisesti ja varovaisesti.

Tummempaa vanhaa ruostetta tökin muutamaan paikkaan, keskityin pääasiassa noihin panssariseinien ylälaitojen koukkuihin, panssarilevyjen saumakohtien molemmin puolin. Tökin öljylitkuani niihin ja sudin runtuja maata kohti.

Innostuessani sotkin vielä ohutta mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja käytin sitä alarunkoon ja minne kuvittelin kökön lentävän kun ketjuvehkeellä pöristeltiin mutaisessa maastossa.

Mattalakka

En edes kuvitellut kynäruiskuttavani AK:n ultramattalakkaa joten sudin sitä tylsästi käsipelillä.

Oikeasti viimeiset tekoset

Ihan viimeiseksi jätin Tamiyan Weathering Master -pigmenttien sienestämisen telakoneistoon ja käytin pääasiassa mutaa ja häviävän määrän vaaleaa hiekkaa. Korostin hiekalla koneen yläpintoja ja pultinpäitä. Tässä välissä muistin vihdoin korjata suuntauskepakot ja maalata vihdoin viimein vasemman taka-alakulman saattuevalon. Maalasin siihen alle valkean pinnan ja sen kuivuttua käytin loppuvuonna 1996 tai keväällä 1997 ostamaani Citadelin vihreää litkua (Green Wash) joka pelitti vieläkin.

Kun en enää kuvitellut pyöritteleväni Hummelia käsissäni sen ihmeemmin, räpelsin grafiittikynälläni ketjujen kulutuspinnat, ulkolaidat ja jotain lapionnurkkaa, tunkkipulikan tukiraudan reunaa ja tunkin päätyjä sekä vetokaapelia. Tällä työmäärällä Hummel sai ruveta olemaan valmis.