Ei riittänyt aika, kesken jäi flakki. Ensi vuonna sitten valmiiksi, ei tuota kannata ruveta hosumalla tuhoamaan.
Jatkoin naamiokuvion tekemistä vihreällä maalilla ja samoilla sapluunoilla. Renkaiden keskiöt onnistuivat ihan loistavasti - muut osat taas eivät. Lokasuojat ja kilvenpalat näyttävät enemmän homeiselta leivältä kuin naamioidulta sotakoneelta.
Huokaus.
Idea on silti toimiva, mallinetta on vain parannettava sopimaan paremmin maalattavien palasten kanssa. Ei tämä mikään mittava tappio ollut, lisätyötä se vain vaatii. Eikä välttämättä kauhean paljon sittenkään. Jos muistan, pistän kuvalliset todisteet ensi vuonna mukaan.
Tyystin ohi koko blogatuksen aiheen: huomisyönä lähtee lento johonkin aivan muualle, saas nähdä tuoko iso pässi mitään harrasteluun kelpaavaa vai onko kaikki hommattava taas itse :) Hyvinsyöminen (todennäköisesti myös ylensyöminen) on kohdeleveyksillä fakta, ainakin tällaiselle perinnejouluruokia kevyesti karsastavalle.
Olkoon tuleva vuosi aktiivisempi kuin tämä - itse kullekin 8)
21.12.2010
16.12.2010
Läiskäkamoyritys
Sain alkuviikolla vihdoin päähäni idean siitä, että tuo kesällä aloittamani ilmatölkki ei ehkä olekaan täydessä iskussa. Vaihdoin sitten purnukkaa koskemattomaan ja kas kummaa, tuorehan puhalsi myrskytuulen lailla kun entinen oli lähempänä keuhkotonta tupakoitsijaa. Jos nuo hupenevat tuohon tahtiin (ja jos roiskiminen jatkuu kivana), kompura lienee aika hyvä idea, kunhan ei ihan naurettavia maksa.
Pääasia, että dunkelgelbit ovat kunnolla pinnassa ja ettei pohjamaalia paista mistään. *köh*
Otin sitten ihan toteuttaakseni tuon viimekerralla miettimäni "mottle camo"-viritelmän ja pyödälläkin oli sopivasti muutama pahviläpyskä. Tämän mallin fotoetsipalojen suojapahvejahan ne ovat, melko isoja tähän tarkoitukseen mutta ei vara venettä kaada. Tuo miete pitää paikkansa vallan tehokkaasti kun minun kokeellisista viritelmistäni on kyse. Jos tuo näyttää edes puolisiedettävältä ja pitää puhtaaksitarkoitetun osan mallista puhtaana, voin kutsua ideani toteutusta peräti voitokkaaksi. Testasin aluksi ruskealla ja ehkä huomenna vihreällä, jollei tuota koko paskaa tarvitse taas vetää ensin keltaiseksi. Ehkä olisin voinut pitää kärkeä pienemmällä, tuo näkyy roiskineen aika isolle alalle:
Aloitin renkaiden keskiöistä, näytti mainiolta. Pienestä voitosta rohkaistuneena rupesin samantien säätämään tykin kilpien ja kuljetusalustan lokasuojien kanssa. Niissä ei näyttänyt ihan yhtä hyvältä, mutta katsoo nyt, miten tuo vihreä tulee sekaan:
Pieniä roiskeita on havaittavissa, jotkut läiskät eivät ole ihan sitä mitä ajoin takaa, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen yritys ja renkaita lukuunottamatta kaikki palikat olivat vähän erikoisempia. Kyllä tämä testailulla ja jatkokehittelyllä (parikymmentä iteraatiota ehkä?) johonkin kelpaa :)
Lopuksi otin sitten siveltimen kauniiseen käteen ja rupesin mustamaalaamaan putkia - taas. Tuon sudin joutunen heittämään mäkeen tai jättämään säistämispuuhasteluun, mitään siistintarkkaa tuolla harakanpesällä ei tee enää se legendaarinen Erkkikään vinkumatta. Ai niin, olinhan minä muistanut lisätä nuo aikanaan unohtamani suojalevyt noiden putkien kohdalta. Kuvassa nekin näkyvät, joskin valitsemastani kuvakulmasta pari tuuttia peittää toisensa vähän omituisesti. Eivätpä nämä olekaan finaalikuvia vaan juuri tänne tilanteen mukaan napattavia wip-kuvia joten väliäkö sillä tässä vaiheessa. Samasta syystä näitäkin vain croppaan ja skaalaan pienemmäksi enkä oikein muuta.
Kauniiksi lopuksi tykinperkele toisesta kuvakulmasta, josta perinteisesti näkyy, ettei putkien sisällä ole tarpeeksi maalia. Miten näin pääsee aina käymään?
Jos saan tuon viikonloppuna "valmiiksi" niin kuin hulluissa kuvitelmissani odotan, niin hyvä. Muuten jää ensi vuodelle. Jännittävää!
Pääasia, että dunkelgelbit ovat kunnolla pinnassa ja ettei pohjamaalia paista mistään. *köh*
Otin sitten ihan toteuttaakseni tuon viimekerralla miettimäni "mottle camo"-viritelmän ja pyödälläkin oli sopivasti muutama pahviläpyskä. Tämän mallin fotoetsipalojen suojapahvejahan ne ovat, melko isoja tähän tarkoitukseen mutta ei vara venettä kaada. Tuo miete pitää paikkansa vallan tehokkaasti kun minun kokeellisista viritelmistäni on kyse. Jos tuo näyttää edes puolisiedettävältä ja pitää puhtaaksitarkoitetun osan mallista puhtaana, voin kutsua ideani toteutusta peräti voitokkaaksi. Testasin aluksi ruskealla ja ehkä huomenna vihreällä, jollei tuota koko paskaa tarvitse taas vetää ensin keltaiseksi. Ehkä olisin voinut pitää kärkeä pienemmällä, tuo näkyy roiskineen aika isolle alalle:
Aloitin renkaiden keskiöistä, näytti mainiolta. Pienestä voitosta rohkaistuneena rupesin samantien säätämään tykin kilpien ja kuljetusalustan lokasuojien kanssa. Niissä ei näyttänyt ihan yhtä hyvältä, mutta katsoo nyt, miten tuo vihreä tulee sekaan:
Lopuksi otin sitten siveltimen kauniiseen käteen ja rupesin mustamaalaamaan putkia - taas. Tuon sudin joutunen heittämään mäkeen tai jättämään säistämispuuhasteluun, mitään siistintarkkaa tuolla harakanpesällä ei tee enää se legendaarinen Erkkikään vinkumatta. Ai niin, olinhan minä muistanut lisätä nuo aikanaan unohtamani suojalevyt noiden putkien kohdalta. Kuvassa nekin näkyvät, joskin valitsemastani kuvakulmasta pari tuuttia peittää toisensa vähän omituisesti. Eivätpä nämä olekaan finaalikuvia vaan juuri tänne tilanteen mukaan napattavia wip-kuvia joten väliäkö sillä tässä vaiheessa. Samasta syystä näitäkin vain croppaan ja skaalaan pienemmäksi enkä oikein muuta.
Kauniiksi lopuksi tykinperkele toisesta kuvakulmasta, josta perinteisesti näkyy, ettei putkien sisällä ole tarpeeksi maalia. Miten näin pääsee aina käymään?
Jos saan tuon viikonloppuna "valmiiksi" niin kuin hulluissa kuvitelmissani odotan, niin hyvä. Muuten jää ensi vuodelle. Jännittävää!
10.12.2010
Pirkkaniksejä ja maalia pintaan
Sain sitten eilen pohjamaalattua tuon mallin uudelleen (kuten oli alunperin tarkoituskin). Koska parvekkeella on ihan liian pimeää ja kylmää tähän aikaan vuodesta, päätin, että keittiössä voi maalata tuolla ruiskuttimella. Eiväthän nuo Vallejon maalit haise juur' lainkaan, toisin kuin spraymuotoinen pohjamaali.
Kuvassa on toki tykinkuvatus juuri ennen pohjamaalauskorjauksia. Päädyin tukemaan nuo vihonviimeiset fotoetsilärpäkkeet OmniMech-projektien kanssa hyväksi havaitulla pikaliima + erikeepperi -kombolla. Toiseen palaan pikaliimaa ja toiseen kevyt erikeeper-huntu, kun ne lyö yhteen niin koko mössö jähmettyy aika pikaisesti (tällä päästään eroon siitä, että pikaliima kuivahtaa ennen kun palikkaa saa kiinni tai sitten "ei pikaisesti" eli palikat lerppuvat miten sattuu vaikka miten koettaa puristaa niitä kiinni). Samoin tuo erikeepperi tuo vähän lisäkontaktipintaa noiden naurettavan pienten metallilättyjen olemattomiin paksuuksiin... Näyttää ehkä vähän vähemmän siistiltä jos mallia katsoo huonosta kulmasta, mutta onko sillä nyt niin hitonkaan väliä, jos sen mallin saa kerran kasattua tuosta hyvästä? :P
Ensin piti raivata tilaa pöydälle, sitten kaivaa kaikki krääsä kuten ilmapurkki, hengityssuojain ja maalausboksi esille. Jotain oli vielä hukassa. No se ruisku tietysti. Takaisin vaatehuoneeseen penkomaan. Onneksi näin pienessä kämpässä ei mitään voi hukata kauhean pahasti (terveisiä sot.passilleni, missä ikinä oletkaan "helposti löydettävissä).
Olin päättänyt, että FlaKista tulee pääasiassa dunkelgelb, muutamalla naamioraidalla, jotka sotkisin lähinnä kilvenpaloihin ja kuljetuskalustan lokasuojiin ja renkaiden keskiosiin. Isoimpiin yksittäisiin osiin siis. Kun keltainen on ehkä parin maalauskierroksen jälkeen ok, maalaan nuo tykinputket taas mustiksi ja koetan kehittää jonkunlaiset sapluunamaisuudet camoraitoja varten. Finescale modelerin rss-feedin kautta törmäsin yhteen Luftwaffe-kuvioon liittyvään ideaan jota voisi koettaa toteuttaa.
Loppuromut:
Homman jujuna on sapluuna, joka pidetään irti mallista lyhyen matkan päässä ja sen avulla saadaan kevyt, pehmeäreunainen kuvio aikaan. Näin siis teoriassa ja gurujen tekeleissä. Minä en ole guru, kuten on jo saatu todeta.
Tässähän rupeaa olemaan kiire saada tämä tekele kasaan tämän vuoden puolella, viimeiset puolitoista viikkoa kun menevät ulkomailla ja jouluviikolla itselläänkin on matkaan liittyvää arpomista siihen malliin, että hokkuspokkus. Ehtiihän tässä vielä.
Kuvassa on toki tykinkuvatus juuri ennen pohjamaalauskorjauksia. Päädyin tukemaan nuo vihonviimeiset fotoetsilärpäkkeet OmniMech-projektien kanssa hyväksi havaitulla pikaliima + erikeepperi -kombolla. Toiseen palaan pikaliimaa ja toiseen kevyt erikeeper-huntu, kun ne lyö yhteen niin koko mössö jähmettyy aika pikaisesti (tällä päästään eroon siitä, että pikaliima kuivahtaa ennen kun palikkaa saa kiinni tai sitten "ei pikaisesti" eli palikat lerppuvat miten sattuu vaikka miten koettaa puristaa niitä kiinni). Samoin tuo erikeepperi tuo vähän lisäkontaktipintaa noiden naurettavan pienten metallilättyjen olemattomiin paksuuksiin... Näyttää ehkä vähän vähemmän siistiltä jos mallia katsoo huonosta kulmasta, mutta onko sillä nyt niin hitonkaan väliä, jos sen mallin saa kerran kasattua tuosta hyvästä? :P
Ensin piti raivata tilaa pöydälle, sitten kaivaa kaikki krääsä kuten ilmapurkki, hengityssuojain ja maalausboksi esille. Jotain oli vielä hukassa. No se ruisku tietysti. Takaisin vaatehuoneeseen penkomaan. Onneksi näin pienessä kämpässä ei mitään voi hukata kauhean pahasti (terveisiä sot.passilleni, missä ikinä oletkaan "helposti löydettävissä).
Olin päättänyt, että FlaKista tulee pääasiassa dunkelgelb, muutamalla naamioraidalla, jotka sotkisin lähinnä kilvenpaloihin ja kuljetuskalustan lokasuojiin ja renkaiden keskiosiin. Isoimpiin yksittäisiin osiin siis. Kun keltainen on ehkä parin maalauskierroksen jälkeen ok, maalaan nuo tykinputket taas mustiksi ja koetan kehittää jonkunlaiset sapluunamaisuudet camoraitoja varten. Finescale modelerin rss-feedin kautta törmäsin yhteen Luftwaffe-kuvioon liittyvään ideaan jota voisi koettaa toteuttaa.
Loppuromut:
Homman jujuna on sapluuna, joka pidetään irti mallista lyhyen matkan päässä ja sen avulla saadaan kevyt, pehmeäreunainen kuvio aikaan. Näin siis teoriassa ja gurujen tekeleissä. Minä en ole guru, kuten on jo saatu todeta.
Tässähän rupeaa olemaan kiire saada tämä tekele kasaan tämän vuoden puolella, viimeiset puolitoista viikkoa kun menevät ulkomailla ja jouluviikolla itselläänkin on matkaan liittyvää arpomista siihen malliin, että hokkuspokkus. Ehtiihän tässä vielä.
5.12.2010
Kiroillen eteenpäin
Fotoetsikilven kanssa on saanut taas vääntää mielettömästi. Plaah. Kai se tästä vielä, vaikka heikolta näyttääkin.
Rupesin sitten ohessa pykäämään tuota kuljetuskilkettä kun noiden metallilirpakkeiden asettuminen on niin tolkuttoman hidasta. Eipä se ole kovin pitkälle edennyt sekään, mutta onpahan ollut jotain puolinäkyvää tekemistä.
Kuvia en malttanut ottaa, kun rupesi harmittamaan tuo hitaus. Ehkä ensi viikolla sitten.
Rupesin sitten ohessa pykäämään tuota kuljetuskilkettä kun noiden metallilirpakkeiden asettuminen on niin tolkuttoman hidasta. Eipä se ole kovin pitkälle edennyt sekään, mutta onpahan ollut jotain puolinäkyvää tekemistä.
Kuvia en malttanut ottaa, kun rupesi harmittamaan tuo hitaus. Ehkä ensi viikolla sitten.
26.11.2010
Vihastuttavia ja ihastuttavia
Fotoetsiosat.
Voi elämä, kuolema ja pari välitilaa, millaisia kilkkeitä ne ovat. Mainioita sikäli, että ne ovat yksityiskohtaisempia ja ohuempia kuin vastaavaa käikälettä esittävät muoviversiot, sopivat siis skaalaan paremmin. Eikä isompien palikoiden kanssa ole ikinä mitään hämminkiä: kaikensorttiset ritilät, kahvat ja suojalevyt ovat oikein näppäriä ja suht' mukavia käpistellä.
Mutta nuo puolitoista milliä kertaa puolitoista milliä -napit, jotka pitäisi saada vielä taivuteltua parilta sivulta 90º kulmaan ja sen jälkeen kiinni mallin johonkin kulmaan kun liimapinta-ala on jotain mitätöntä. Tai hippasen pidemmät mutta puolet kapeammat lirpakkeet, jotka nekin taivutellaan jonkun mokkulan ympäri (tässä tapauksessa ensinmainitunkaltaiseen läpyskään kiinni).
Kiroillenhan tuo yleensä menee ainakin johonkin suuntaan. Enemmän tai vähemmän kieroon vääntyneinä, minä kun en omista tarkkuustyöhön soveltuvia työkaluja - vielä. Näistä tämän setin PE-paloista osa on lentänyt sormista "ka-zing!" johonkin lattialle, kun koetin väännellä niitä paikoilleen. En ole vieläkään löytänyt. Enkä tule löytämäänkään, kun kerran lopetin etsimisen ja annan imurin hoitaa unohdukseen pudottamisen.
No niin, nyt on vedetty henkeä, raportointi jatkukoon.
Alkuviikosta näppäilin nuo ammuslippaiden pidikkeet kasaan (hankalahkoa puuhaa), pari välilättyä taisi mennä vähän vinoon, ehkä niitä saa vielä tarpeen vaatiessa oiottua. Muuten väitän, että tykärit ovat koheltaneet ne rikki, kaikkihan tietävät millaista väkeä ne ovat ;)
Seuraavaksi iskin käteni suuntauskoneistoon. Sen kanssa ei käynytkään mitään kauheaa, rakentelu oli mukavaa ja sillai. Mitä nyt tuo tähtäin (fotoetsiosa sekin) on tippunut irti noin viidesti, siksei se ole tuossa kuvassakaan mukana:
Tämän illan puolella olenkin tuskaillut edelleen noiden naurettavan pienten läpysköiden kanssa ja muutaman vipstaakin kuivuessa kasasin tykin jalustan (kokeilin vielä, että tuo laite ylipäätään menee siihen. Meni. Hyvä.
Tuossa on kuivumassa ylöstaitettu tuoliteline, kaipa nuo ovat lataajien tuolit. Vasemmanpuoleinen saa odottaa vuoroaan ihan rauhassa, noita osia ei nimittäin ole suunniteltu erikseen kiinnitettäviksi, joten saa nähdä miten omat mengelöintini ovat tuhonneet kiinnitysmahdollisuudet.
Tuo laite muuten näyttää tässä vaiheessa todella omituiselta, mutta se johtuukin pääasiassa siitä, että pelkästä pohjaväristä ei saa silmällä kunnon otetta. Niin ainakin uskottelen itselleni.
Meninkin viimeksi uhoamaan, että tämä on kohta valmis :P
Voi elämä, kuolema ja pari välitilaa, millaisia kilkkeitä ne ovat. Mainioita sikäli, että ne ovat yksityiskohtaisempia ja ohuempia kuin vastaavaa käikälettä esittävät muoviversiot, sopivat siis skaalaan paremmin. Eikä isompien palikoiden kanssa ole ikinä mitään hämminkiä: kaikensorttiset ritilät, kahvat ja suojalevyt ovat oikein näppäriä ja suht' mukavia käpistellä.
Mutta nuo puolitoista milliä kertaa puolitoista milliä -napit, jotka pitäisi saada vielä taivuteltua parilta sivulta 90º kulmaan ja sen jälkeen kiinni mallin johonkin kulmaan kun liimapinta-ala on jotain mitätöntä. Tai hippasen pidemmät mutta puolet kapeammat lirpakkeet, jotka nekin taivutellaan jonkun mokkulan ympäri (tässä tapauksessa ensinmainitunkaltaiseen läpyskään kiinni).
Kiroillenhan tuo yleensä menee ainakin johonkin suuntaan. Enemmän tai vähemmän kieroon vääntyneinä, minä kun en omista tarkkuustyöhön soveltuvia työkaluja - vielä. Näistä tämän setin PE-paloista osa on lentänyt sormista "ka-zing!" johonkin lattialle, kun koetin väännellä niitä paikoilleen. En ole vieläkään löytänyt. Enkä tule löytämäänkään, kun kerran lopetin etsimisen ja annan imurin hoitaa unohdukseen pudottamisen.
No niin, nyt on vedetty henkeä, raportointi jatkukoon.
Alkuviikosta näppäilin nuo ammuslippaiden pidikkeet kasaan (hankalahkoa puuhaa), pari välilättyä taisi mennä vähän vinoon, ehkä niitä saa vielä tarpeen vaatiessa oiottua. Muuten väitän, että tykärit ovat koheltaneet ne rikki, kaikkihan tietävät millaista väkeä ne ovat ;)
Seuraavaksi iskin käteni suuntauskoneistoon. Sen kanssa ei käynytkään mitään kauheaa, rakentelu oli mukavaa ja sillai. Mitä nyt tuo tähtäin (fotoetsiosa sekin) on tippunut irti noin viidesti, siksei se ole tuossa kuvassakaan mukana:
Tämän illan puolella olenkin tuskaillut edelleen noiden naurettavan pienten läpysköiden kanssa ja muutaman vipstaakin kuivuessa kasasin tykin jalustan (kokeilin vielä, että tuo laite ylipäätään menee siihen. Meni. Hyvä.
Tuossa on kuivumassa ylöstaitettu tuoliteline, kaipa nuo ovat lataajien tuolit. Vasemmanpuoleinen saa odottaa vuoroaan ihan rauhassa, noita osia ei nimittäin ole suunniteltu erikseen kiinnitettäviksi, joten saa nähdä miten omat mengelöintini ovat tuhonneet kiinnitysmahdollisuudet.
Tuo laite muuten näyttää tässä vaiheessa todella omituiselta, mutta se johtuukin pääasiassa siitä, että pelkästä pohjaväristä ei saa silmällä kunnon otetta. Niin ainakin uskottelen itselleni.
Meninkin viimeksi uhoamaan, että tämä on kohta valmis :P
20.11.2010
Pala kerrallaan
Sainpa sitten parin päivän aikana kasailtua (hyvin) vähän tuota kilkettä.
Vaan eipä tuohon kovin kauaa taida muutenkaan mennä, on sen verran vähäosainen, että maalikuvion arpomiseen mennee enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun.
Siinä taas niitä kuuluisia viimeisiä sanoja... ehkä pääsen katumaan jo seuraavan kierroksen aikana?
Eipä noissa kuvissa sen ihmeellisempiä ole kuin putket on saatu kiinni korokoneistoon ja itse tykin osien osuus lyöty enempivähempi kasaan. Pääasiassa tuo rakkine kun näyttää olevan sivun ja koron hallintaan liittyviä kilkkeitä (paremmin tällaisia tykkejä tuntemati veikkaan, että sivua ohjataan noilla polkimilla):
Muistaisi taas, mikä tuohon peräosan reikää peittämään oli tulossa niin tuo kuva häiritsisi ehkä vähän vähemmän. Noista astinlaudoista piti leikellä parit läpät irti, näyttää onnistuneen ainakin siedettävästi.
Pääsin jo fotoetsiosienkin kimppuun. Noihinkin pitäisi saada jotain rimoja vielä kiinni, mutta odotetaan nyt ensin, että noista bokseista kuivuu liimaus ensin.
Huomasinpa vasta kuvasta, että oikean ja vasemman puolen tuubiparit osoittavat vähän eri suuntiin. Asialle pitänee tehdä jotain:
Hieno siitä tulee 8)
Vaan eipä tuohon kovin kauaa taida muutenkaan mennä, on sen verran vähäosainen, että maalikuvion arpomiseen mennee enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun.
Siinä taas niitä kuuluisia viimeisiä sanoja... ehkä pääsen katumaan jo seuraavan kierroksen aikana?
Eipä noissa kuvissa sen ihmeellisempiä ole kuin putket on saatu kiinni korokoneistoon ja itse tykin osien osuus lyöty enempivähempi kasaan. Pääasiassa tuo rakkine kun näyttää olevan sivun ja koron hallintaan liittyviä kilkkeitä (paremmin tällaisia tykkejä tuntemati veikkaan, että sivua ohjataan noilla polkimilla):
Muistaisi taas, mikä tuohon peräosan reikää peittämään oli tulossa niin tuo kuva häiritsisi ehkä vähän vähemmän. Noista astinlaudoista piti leikellä parit läpät irti, näyttää onnistuneen ainakin siedettävästi.
Huomasinpa vasta kuvasta, että oikean ja vasemman puolen tuubiparit osoittavat vähän eri suuntiin. Asialle pitänee tehdä jotain:
Hieno siitä tulee 8)
11.11.2010
Uutta putkeen
Tässä on jäänyt maalailu ja muu mielenkiintoinen projisointi aika vähille kun on pitänyt arpoa joululoman lentomatkojen kanssa. Tuloksena on siis uuden projektin kevyt ja hidas alku.
Projekti on siis Trumpeterin 1/35 20-millinen, neliputkinen FlaK38-it-tykki. Trumpalta olen rakentanut aiemmin Nebelwerfer 42:n, joka Italerin karmeasta 15cm Panzerwerfer 42 auf Schwerer Wehrmachtsschlepper-mallista poiketen oli loistava. Nebelwerfer on ehkä parhaiten onnistuinein mallini, ehkä saan puskettua siitä kuvia tännekin jossain vaiheessa.
Vaan itse asiaan. Boksi ennen virallista avaamisoperaatiota:
Ja setin sisältö:
On siinä muutama ihan järkevän näköisesti järjestetty ranka ja kolme arkkia fotoetsipalikoita. Saas nähdä, mitä niidenkin kanssa käy kun noin isojen lättyjen kanssa ei ole vielä tullut pelattua.
Napsin ensin parit selkeästi erilaiset osat irti (putket ja niiden kiinnityskalikat) ja marssin parvekkeelle pohjamaalaamaan kaikkia muita paloja huonossa valaistuksessa. Osat ovat rangoissaan kiinni, joten kaikkia niitä joutuu vielä fiksailemaan ennen oikeaa maalausta. Ajattelinpa vaan olla laiska ja tehdä kerralla muuten ison ja vaivalloisen työn, noiden sprayaus irrallaan on hermojaraastavaa.
Sitten iskin innokkaat sormeni jo viime viikolla valusaumoista puhtaaksiviilailtuihin tykinputkiin ja maalasin peräkappaleet mustanharmaalla. Minulla kun on vähän sellainen fiilis, että jos noita nimenomaisia osia ei maalaa suunnilleen valmiiksi heti alkuvaiheessa, niitä ei saa ikinä korjattua kunnollisiksi. Minun taidoillani ainakaan.
Tämä tästä tältä erää, ehkä prokkis saa taas tuulta purjeisiinsa kun se on saatu aloitettua. Voi toki olla, että näillä valonmäärillä kaikki oleellinen jää viikonlopuille, ei tuolla parvekkeella näe tarpeeksi enää töiden jälkeen. Meinasin hoitaa valtaosan maalauksesta taas ruiskuttimella, kun sain tuoreen purkin ilmaakin tuliaisina tuossa syksyllä. Eikä mitään opi harjoittelematta. Yllättäen.
Projekti on siis Trumpeterin 1/35 20-millinen, neliputkinen FlaK38-it-tykki. Trumpalta olen rakentanut aiemmin Nebelwerfer 42:n, joka Italerin karmeasta 15cm Panzerwerfer 42 auf Schwerer Wehrmachtsschlepper-mallista poiketen oli loistava. Nebelwerfer on ehkä parhaiten onnistuinein mallini, ehkä saan puskettua siitä kuvia tännekin jossain vaiheessa.
Vaan itse asiaan. Boksi ennen virallista avaamisoperaatiota:
Ja setin sisältö:
Napsin ensin parit selkeästi erilaiset osat irti (putket ja niiden kiinnityskalikat) ja marssin parvekkeelle pohjamaalaamaan kaikkia muita paloja huonossa valaistuksessa. Osat ovat rangoissaan kiinni, joten kaikkia niitä joutuu vielä fiksailemaan ennen oikeaa maalausta. Ajattelinpa vaan olla laiska ja tehdä kerralla muuten ison ja vaivalloisen työn, noiden sprayaus irrallaan on hermojaraastavaa.
Sitten iskin innokkaat sormeni jo viime viikolla valusaumoista puhtaaksiviilailtuihin tykinputkiin ja maalasin peräkappaleet mustanharmaalla. Minulla kun on vähän sellainen fiilis, että jos noita nimenomaisia osia ei maalaa suunnilleen valmiiksi heti alkuvaiheessa, niitä ei saa ikinä korjattua kunnollisiksi. Minun taidoillani ainakaan.
Tämä tästä tältä erää, ehkä prokkis saa taas tuulta purjeisiinsa kun se on saatu aloitettua. Voi toki olla, että näillä valonmäärillä kaikki oleellinen jää viikonlopuille, ei tuolla parvekkeella näe tarpeeksi enää töiden jälkeen. Meinasin hoitaa valtaosan maalauksesta taas ruiskuttimella, kun sain tuoreen purkin ilmaakin tuliaisina tuossa syksyllä. Eikä mitään opi harjoittelematta. Yllättäen.
1.11.2010
Projektin 3/2010 päätösjulistus
Sturmpanzer IV / amerikkalaisten sanastossa Brummbär, ensimmäinen tankkiprojektini vuosiin (ja melkeinpä ainoa pienoismalli reiluun viiteen vuoteen) on nyt oikeasti Valmis. Vaunu on heitetty hyllyyn kuvien ottamisen jälkeen. Niissä kuvissakin oli toki parantamisen varaa, samoin kuin tuossa rottelossa. Mutta tää on tätä ja kai ne joskus hallitut mukataidotkin palaavat tekemällä. Ehkä.
Taidan rutista aikalailla samoista asioista, mutta siihen minulla on taipumusta, ei mitään uutta sekään.
Anyway, napsin tuossa perjantaina nipun kuvia isolla kameralla (D300), kun taivas oli pilvetönnä ja luonnonvaloakin oli tarjolla. Ei sitä tarvinnut siis kauaa odottaa edellispostauksen jälkeen. Yllättäen tuokaan määrä syksyistä myöhäisiltapäivän luonnonvaloa ei auttanut kovin pitkälle. Vaan jos olisin odottanut aurinkoista viikonloppua, puhuttaisiin kai ensi vuoden helmikuusta.
En minä kehtaa postata kuin parikolme hassua kuvaa noista uusista, sama käikälehän tuossa edelleen on. Ovat vaan olevinaan vähän vähemmän "work in progress":
Jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo A + w noissa isoimmissa Schürtzenien lohkoissa tarkoittaa, syy on ihan mallin itsensä historiassa: tekele tuotiin outona nörttimatkamuistona Asturiasista ja sikäläiseen historiaan taas kuuluu sangen oleellisena osana Cruz de la Victoria, symmetrinen risti, jossa on jotain minkä minä tulkitsen alfaksi ja pikkuomegaksi (ja kas, wikipediaa tässä samalla lukiessani voin todeta olleeni oikeaksi). Ajattelin siis liittää hankintapaikan jotenkin tähän retaleeseen ja mikäs sen parempi kuin jo alunperin kutakuinkin oikeanmuotoiseen ristikuvioon parin kirjaimen lisääminen olisi aika oiva keino hoitaa muistelomerkintä.
Mikäli muistaisin yhtään paremmin, miten Condor-legioona rähelsi Espanjan sisällissodassa, koettaisin arpoa kasaan taustatarinan siitä, miten vaunumiehistö on ollut jo tuolla mukana. Mutta enpä nyt saanut aikaan vielä tässä vaiheessa. Katsellaan sitten vuoden nelosprojektin kanssa, muovinpalojen historia kun on sama, vuosi vain on tämä eikä edellinen.
Tämä bloginkuvatus on muuten ylittänyt harhakuvitelmani siitä, miten jaksan tämän kanssa näppäillä. Postauksia on kertynyt jo toistakymmentä ja jokaviikkoisen lässytyksenkin olen saanut pidettyä! Järkyttävää tällainen. Olen kai tullut vanhaksi.
Niin ne kaksi muuta projektia: ensimmäinen oli se puoli vuotta nielaissut videotykkihyllyn asennus ja toinen oli huhtikuussa aloitettu ja paskottu natsiufo (Haunebu II Gerät), mutta ei niistä sen enempää...
Taidan rutista aikalailla samoista asioista, mutta siihen minulla on taipumusta, ei mitään uutta sekään.
Anyway, napsin tuossa perjantaina nipun kuvia isolla kameralla (D300), kun taivas oli pilvetönnä ja luonnonvaloakin oli tarjolla. Ei sitä tarvinnut siis kauaa odottaa edellispostauksen jälkeen. Yllättäen tuokaan määrä syksyistä myöhäisiltapäivän luonnonvaloa ei auttanut kovin pitkälle. Vaan jos olisin odottanut aurinkoista viikonloppua, puhuttaisiin kai ensi vuoden helmikuusta.
En minä kehtaa postata kuin parikolme hassua kuvaa noista uusista, sama käikälehän tuossa edelleen on. Ovat vaan olevinaan vähän vähemmän "work in progress":
Jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo A + w noissa isoimmissa Schürtzenien lohkoissa tarkoittaa, syy on ihan mallin itsensä historiassa: tekele tuotiin outona nörttimatkamuistona Asturiasista ja sikäläiseen historiaan taas kuuluu sangen oleellisena osana Cruz de la Victoria, symmetrinen risti, jossa on jotain minkä minä tulkitsen alfaksi ja pikkuomegaksi (ja kas, wikipediaa tässä samalla lukiessani voin todeta olleeni oikeaksi). Ajattelin siis liittää hankintapaikan jotenkin tähän retaleeseen ja mikäs sen parempi kuin jo alunperin kutakuinkin oikeanmuotoiseen ristikuvioon parin kirjaimen lisääminen olisi aika oiva keino hoitaa muistelomerkintä.
Mikäli muistaisin yhtään paremmin, miten Condor-legioona rähelsi Espanjan sisällissodassa, koettaisin arpoa kasaan taustatarinan siitä, miten vaunumiehistö on ollut jo tuolla mukana. Mutta enpä nyt saanut aikaan vielä tässä vaiheessa. Katsellaan sitten vuoden nelosprojektin kanssa, muovinpalojen historia kun on sama, vuosi vain on tämä eikä edellinen.
Tämä bloginkuvatus on muuten ylittänyt harhakuvitelmani siitä, miten jaksan tämän kanssa näppäillä. Postauksia on kertynyt jo toistakymmentä ja jokaviikkoisen lässytyksenkin olen saanut pidettyä! Järkyttävää tällainen. Olen kai tullut vanhaksi.
Niin ne kaksi muuta projektia: ensimmäinen oli se puoli vuotta nielaissut videotykkihyllyn asennus ja toinen oli huhtikuussa aloitettu ja paskottu natsiufo (Haunebu II Gerät), mutta ei niistä sen enempää...
25.10.2010
Se ois siinä
Kannattaisi kai marista ääneen enemmänkin, saa taas asioita aikaan. Maalasin tunkin ja tuon tiesminkälieneen, joka on siinä vieressä kiinni ja sotkin (muka "säistin") vähän maan värillä. Päälle vielä vähän tuota eilenmainostettua Tamiyan mutatikkua. Olisi pitänyt tehdä tuokin erikseen, eli kyhätä työkalut ensin valmiiksi ja lyödä kiinni vasta viime hetkellä.
Ehkä sitten ensi kerralla osaan järjestellä työvaiheeni. Tämähän on, kuten olen usein manannut, ensimmäinen tankkimalli vuosiin.
Noestin tuota haupitsin suuaukkoakin vähän, se näyttää ainakin livenä ihan hyvältä, kuvissa ei niinkään. Tällä säällä, keittiön ikkunan ääressä, ei oikein tule hyvävaloisia kuvia vaan fotoista tulee yllättävänkin kohinaisia. Ei tästä N900:n kamerasta ihan ihmeisiin ole, vaikka hyvässä luonnonvalossa saakin aika mainioita otoksia otettua. Siksipä odotankin finaalikuvien kanssa ehkä vähän kirkkaampaa päivää (tai sitten kaivan kameran tripodeineen esiin ja virittelen jollain kattovaloilla vähän paremmat olosuhteet. Saas nähdä, tuleeko ensin kirkas päivä vai kyllästynkö minä odottamaan... vähän veikkaan jälkimmäistä :)
Sitten onkin aika iskeä seuraavan prokkiksen kimppuun (Trumpeterin 20mm FlaK 38). Tuo on tietyssä mielessä aika loistava kohde, kun sitä voi jatkaa tulevaisuudessa kyhäämällä jonkunsorttisen ajokin (puolitelavaunun tai kuorma-auton tai jonkun Flakpanzerin pohjan) ja lyödä tuon roikaleen siihen päälle killumaan. Ajokin kanssa toivoisi tietysti käyvän paremmin kuin Thorin kanssa (Nebelwerferillä varustettu puolitelavaunu, se oli aika jäätävä malli).
Ehkä sitten ensi kerralla osaan järjestellä työvaiheeni. Tämähän on, kuten olen usein manannut, ensimmäinen tankkimalli vuosiin.
Noestin tuota haupitsin suuaukkoakin vähän, se näyttää ainakin livenä ihan hyvältä, kuvissa ei niinkään. Tällä säällä, keittiön ikkunan ääressä, ei oikein tule hyvävaloisia kuvia vaan fotoista tulee yllättävänkin kohinaisia. Ei tästä N900:n kamerasta ihan ihmeisiin ole, vaikka hyvässä luonnonvalossa saakin aika mainioita otoksia otettua. Siksipä odotankin finaalikuvien kanssa ehkä vähän kirkkaampaa päivää (tai sitten kaivan kameran tripodeineen esiin ja virittelen jollain kattovaloilla vähän paremmat olosuhteet. Saas nähdä, tuleeko ensin kirkas päivä vai kyllästynkö minä odottamaan... vähän veikkaan jälkimmäistä :)
Sitten onkin aika iskeä seuraavan prokkiksen kimppuun (Trumpeterin 20mm FlaK 38). Tuo on tietyssä mielessä aika loistava kohde, kun sitä voi jatkaa tulevaisuudessa kyhäämällä jonkunsorttisen ajokin (puolitelavaunun tai kuorma-auton tai jonkun Flakpanzerin pohjan) ja lyödä tuon roikaleen siihen päälle killumaan. Ajokin kanssa toivoisi tietysti käyvän paremmin kuin Thorin kanssa (Nebelwerferillä varustettu puolitelavaunu, se oli aika jäätävä malli).
24.10.2010
Viimeistelyä vajaa valmis - edelleen
Arkikiireistä johtuen Sturmpanzerin edistyminen on ollut hitaahkoa. Eipä siinä enää kauheasti ole jäljelläkään.
Kuluneen viikon askareisiin on kuulunut varatelapyörien kyhääminen kasaan ja erinäisten maalisotkujen siistiminen. Nyt jäljellä on enää suunnilleen kk:n aukiporaaminen (kun en särkisi sitä tyystin ohimennen) ja työkalujen maalaaminen. Niin ja putken suun nokeaminen.
Voisi olla ihan kiehtovaa investoida joihinkin pigmentteihin, joilla saisi tuota elämän jälkeä vähän paremmin kuin pelkällä maalilla. Tai sitten vaan sotkisin niillä entistä enemmän :P Ehkä niillekin sietäisi antaa mahdollisuus. Migin tekeleitä kehutaan aina siellä sun täällä, mutta olihan tuo Tamiyan mud-tikkukin ihan jees. Hmmm. Haistan kilpavarustelun vienon tuoksun. Ja se tuoksuu hyvälle.
Kuluneen viikon askareisiin on kuulunut varatelapyörien kyhääminen kasaan ja erinäisten maalisotkujen siistiminen. Nyt jäljellä on enää suunnilleen kk:n aukiporaaminen (kun en särkisi sitä tyystin ohimennen) ja työkalujen maalaaminen. Niin ja putken suun nokeaminen.
14.10.2010
Hissukseen taas
Tämän viikon teemana on "damage control" eli turhien sotkujen siistimistä. Tajusin myös yhtenä päivänä, että tuohon vaunun takaosaan voisi nakata parit ylimääräiset varatelapyörät roikkumaan. Olisi enemmän satunnaista rompetta mukana, maaluuseen nekin menivät ja ovat nyt edes naamiokuviomaisuudessa.
Säistämistä pitäisi harjoittaa vielä vähän, ketjuja pitäisi korjausmaalata vielä vähän (mönkään nekin menivät, ensi kerralla paremmin). Pah. Sen siitä saa, kun rupeaa arvailemaan omia metodejaan ja järjestystään.
Tuosta mitään uusia kuvia ole, muutos edelliseen on niin mitätön vielä tässä vaiheessa.
Säistämistä pitäisi harjoittaa vielä vähän, ketjuja pitäisi korjausmaalata vielä vähän (mönkään nekin menivät, ensi kerralla paremmin). Pah. Sen siitä saa, kun rupeaa arvailemaan omia metodejaan ja järjestystään.
Tuosta mitään uusia kuvia ole, muutos edelliseen on niin mitätön vielä tässä vaiheessa.
5.10.2010
Kevyttä askartelua
Alkuviikko meni taas räveltäessä.
Koetin saada palkkiristejä vaunun kylkiin (päätin sitten sotkea perään ja keulaankin yhdet), tällä kertaa sapluunametodilla. Leikkelin siis siirtokuvista oleelliset palat pois: yhdestä keskusristin ja toisesta reunukset. Näitä piti sitten käyttää maalailun apuna.
Aloitin maalaamalla ulkoristikon valkoisella, neljään kohtaan rungossa. Kaksi onnistui paremmin, kaksi valui vähän penseästi kun sapluunanroikale ei sitten ollut niin hyvin kiinni pinnassa kuin luulin. Eipä tuo mitään, ajattelin että osa sotkusta korjautuu kun maalaan harmaanmustalla keskusristin. Taas kerran pari niistä valui oudosti, pari onnistui paremmin. Loppujen lopuksi maalailin samoilla maaleilla mutta pensselillä fiksaukset ja jätin kuivumaan.
Seuraavan kerran pitää korjailla palkkiristien yli menneitä sotkuja taas camoväreillä. Kai tämä taas tästä.
Sotkin vähän kuivahtaneen kuran väriä ketkuihin ja alarunkoon muutenkin, sen jälkeen sotkin vielä Model Exposta ostamaani Tamiyan weathering stickiä (mud) kutakuinkin samoille alueille. Lopputulos näyttää paakkuuntuneelta kuralta. Ihan jees.
Koetin saada palkkiristejä vaunun kylkiin (päätin sitten sotkea perään ja keulaankin yhdet), tällä kertaa sapluunametodilla. Leikkelin siis siirtokuvista oleelliset palat pois: yhdestä keskusristin ja toisesta reunukset. Näitä piti sitten käyttää maalailun apuna.
Aloitin maalaamalla ulkoristikon valkoisella, neljään kohtaan rungossa. Kaksi onnistui paremmin, kaksi valui vähän penseästi kun sapluunanroikale ei sitten ollut niin hyvin kiinni pinnassa kuin luulin. Eipä tuo mitään, ajattelin että osa sotkusta korjautuu kun maalaan harmaanmustalla keskusristin. Taas kerran pari niistä valui oudosti, pari onnistui paremmin. Loppujen lopuksi maalailin samoilla maaleilla mutta pensselillä fiksaukset ja jätin kuivumaan.
Seuraavan kerran pitää korjailla palkkiristien yli menneitä sotkuja taas camoväreillä. Kai tämä taas tästä.
Sotkin vähän kuivahtaneen kuran väriä ketkuihin ja alarunkoon muutenkin, sen jälkeen sotkin vielä Model Exposta ostamaani Tamiyan weathering stickiä (mud) kutakuinkin samoille alueille. Lopputulos näyttää paakkuuntuneelta kuralta. Ihan jees.
1.10.2010
Viimeistelyä vaille valmis, mukamas
Pikkuyksityiskohtien kanssa on taas tullut säädettyä ties miten paljon. Ensimmäinen naamiokuviointiyritys meni - yllättäen - vähän mönkään kun joku tollo ei ollut tosiaan putsannut työvälineitään kunnolla. Lopputulemana pehmeistä linjoista tulikin jotain enemmän juna-aseman lattiaa muistuttavaa, kun ruisku räki minkä ehti.
Jälkiä piti siis korjailla, eikä siitä enää niin hienoa saanut, ainakaan jos turhan läheltä katsoo. Toisaalta taas, ei näitä ole tarkoituskaan ihan sentin päästä tuijottaa. Pääasia, että rakkineen muoto rikkoutuu kun kauempaa katsoo, sitä vartenhan koko juttuun on alunperin lähdettykin.
Maalasin noiden ensimmäisten ylimääräisten telakenkien päälle tuon kuvion, kun meinaan mustamaalata ne kumminkin tässä seuraavien pikkuaskelien aikana. Huomenna pitäisi kai ohimennen käydä hommaamassa sitä roiskittavaa mustaa ja valkoistakin maalia, niin voin koettaa tehdä Balkenkreuzit ihan mallineiden avulla. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee...
Olkoon tämä postaus lyhyempi, kun ei tuosta sotkemisesta ole tämän ihmeempää sanottavaakaan. Lopetan siis nippuun kuvatuksia:
Jälkiä piti siis korjailla, eikä siitä enää niin hienoa saanut, ainakaan jos turhan läheltä katsoo. Toisaalta taas, ei näitä ole tarkoituskaan ihan sentin päästä tuijottaa. Pääasia, että rakkineen muoto rikkoutuu kun kauempaa katsoo, sitä vartenhan koko juttuun on alunperin lähdettykin.
Maalasin noiden ensimmäisten ylimääräisten telakenkien päälle tuon kuvion, kun meinaan mustamaalata ne kumminkin tässä seuraavien pikkuaskelien aikana. Huomenna pitäisi kai ohimennen käydä hommaamassa sitä roiskittavaa mustaa ja valkoistakin maalia, niin voin koettaa tehdä Balkenkreuzit ihan mallineiden avulla. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee...
Olkoon tämä postaus lyhyempi, kun ei tuosta sotkemisesta ole tämän ihmeempää sanottavaakaan. Lopetan siis nippuun kuvatuksia:
27.9.2010
Ensikertalaista koetellaan
Sain vihdoinkin telaketkut kasaan (vanha tuttu tottumattomuusongelmahan se taas oli vaivaamassa), vasemman puolen palaset kun menivät melkein kerralla kasaan. Kun viimeisetkin kuusi telakenkää olivat paikoillaan ja liima kuivunut yön yli, rupesin arpomaan maalin kanssa.
Aloitin ihan kaiken varalta Schürtzenien ulkopinnan kanssa. Sain nerokkaan idean käyttää telaketjujen valurankaa maalaustukena, kesällä läpihikoilleesta ikivanhasta maalarinteipistä kun jäi nihkeitä jälkiä noihin samaisiin paloihin pohjamaalauksen yhteydessä. Pääasia oli, ettei maaliruisku räkinyt tai ollut muutenkaan vaivalloinen, saatoin siirtyä Sturmpanzerin kimppuun rauhallisemmilla mielin.
Ei sekään ihan mutkattomasti mennyt. Pari kertaa piti vääntää purkista paineet kiinni ja taas auki, kun maalintulo tyrehtyi tykkänään. Olen vielä vähän umpio tuon kanssa, alkuun sain tuon laitteen nimittäin ampumaan ihan naurettavan kylmää ilmaa - ei maalia. Olin vaan avannut hanaa ihan hitosti liikaa. Opinpa taas jotain. Ehkä syy tuohon maalintulon loppumiseen oli heikosti siivottu ruisku eilisiltapäivän epäonnisen yrityksen jälkeen. Taas jotain, mikä pitää vaan oppia.
Nyt Brummbär on iloisen vihreä, seuraavaksi sitten ruskeaa ja keltaista naamiokuviota arpomaan. Isoin ongelma tulee varmaan olemaan taas kerran Schürtzenien maalaus jotenkin järkevästi. Ehkä riittää, että niiden sisäpinnat ovat Panzergrün ja ulkopuolella jonkunsorttinen muodonrikkomiskuvio suojaväreillä? Eihän noita helmoja ole tarkoitus nähdäkään kun ovat niin lähellä runkoa, pääasia etteivät ole Panzergraulla tai millään räikeällä maalattuna.
Tästä alemmasta kuvatuksesta näkyy muuten tuo ketuiksi mennyt keula, jonka huomasin aivan liian myöhään ehkä pöljästä rakennusjärjestyksestäni johtuen. Päätin sitten huijata ja jemmata kolosen ylimääräisillä telakengillä. Vasemmanpuoleisin oli tosin liian heikosti liimattu, kun se lensi irti paineilman vaikutuksesta. Liimasin sen toki takaisin kuvien ottamisen jälkeen.
Tuolle oikealle kulmalle pitää vielä keksiä jotain.
Niin ja nuo telaketjut maalaan viimeisenä, tässä vaiheessa niiden kanssa soheltamisesta ei tule yhtään mitään. Maskaaminen olisi kovin vaivalloista ja ilman maskausta suojamaalaus taas sotkisi ne aina uudelleen. Mukailtujen Balkenkreuzien maalailu kylkiin (sekä runkoon että Schürtzeneihin) sekä säistäminen ovat sitten vikana ketjujen jälkeen.
Kai tästä vielä jotain tulee...
Ei sekään ihan mutkattomasti mennyt. Pari kertaa piti vääntää purkista paineet kiinni ja taas auki, kun maalintulo tyrehtyi tykkänään. Olen vielä vähän umpio tuon kanssa, alkuun sain tuon laitteen nimittäin ampumaan ihan naurettavan kylmää ilmaa - ei maalia. Olin vaan avannut hanaa ihan hitosti liikaa. Opinpa taas jotain. Ehkä syy tuohon maalintulon loppumiseen oli heikosti siivottu ruisku eilisiltapäivän epäonnisen yrityksen jälkeen. Taas jotain, mikä pitää vaan oppia.
Nyt Brummbär on iloisen vihreä, seuraavaksi sitten ruskeaa ja keltaista naamiokuviota arpomaan. Isoin ongelma tulee varmaan olemaan taas kerran Schürtzenien maalaus jotenkin järkevästi. Ehkä riittää, että niiden sisäpinnat ovat Panzergrün ja ulkopuolella jonkunsorttinen muodonrikkomiskuvio suojaväreillä? Eihän noita helmoja ole tarkoitus nähdäkään kun ovat niin lähellä runkoa, pääasia etteivät ole Panzergraulla tai millään räikeällä maalattuna.
Tästä alemmasta kuvatuksesta näkyy muuten tuo ketuiksi mennyt keula, jonka huomasin aivan liian myöhään ehkä pöljästä rakennusjärjestyksestäni johtuen. Päätin sitten huijata ja jemmata kolosen ylimääräisillä telakengillä. Vasemmanpuoleisin oli tosin liian heikosti liimattu, kun se lensi irti paineilman vaikutuksesta. Liimasin sen toki takaisin kuvien ottamisen jälkeen.
Tuolle oikealle kulmalle pitää vielä keksiä jotain.
Niin ja nuo telaketjut maalaan viimeisenä, tässä vaiheessa niiden kanssa soheltamisesta ei tule yhtään mitään. Maskaaminen olisi kovin vaivalloista ja ilman maskausta suojamaalaus taas sotkisi ne aina uudelleen. Mukailtujen Balkenkreuzien maalailu kylkiin (sekä runkoon että Schürtzeneihin) sekä säistäminen ovat sitten vikana ketjujen jälkeen.
Kai tästä vielä jotain tulee...
22.9.2010
n/a
Nyt on kyllä sellainen kiireviikko, ettei tuon rakentelun kanssa etene oikein ollenkaan. Tällä hetkellä oikean puolen ketjuista uupuu kymmenisen telakenkää muttei niitä saa tähän hätään kiinni kun noissakin on liima vähän turhan notkeaa. Muutama hassu pala, pitikin arpoa niin väärin.
Ehkä viikonloppuna tai ensi viikolla sitten paremmin loppupalojen ja vasemman telaketjun kanssa?
Ehkä viikonloppuna tai ensi viikolla sitten paremmin loppupalojen ja vasemman telaketjun kanssa?
17.9.2010
Pikkuaskeleita
Kaikenlainen kiire ja muun näppäily on hidastanut Sturmpanzerin rakentelua. Schürtzenit onnistuivat vaatimaan useamman pohjamaalauskerran, samoin ylärungon liittäminen alarunkoon meni vähän mönkään. Kalikat irvisitvät kun olin mennyt seuraamaan rakennusohjetta eikä se ollut taaskaan hyvä ajatus...
Onneksi nuo eri paloiksi silputut panssarihelmat ovat sentään näppärästi kustomoitavissa (epämuotostuneet palikat voi heittää pois ilman ongelmia), ehkä tämä tästä on vielä pelastettavissa:
Sekä keulassa että takaosassa on, kuten kuvista näkyy, hölmöjä aukkoja. Keulan voi korjata kätevästi pistämällä ylimääräisiä telakenkiä tuon aukon päälle niin kukaan ei ehkä huomaa mitään, mutta pyrstön puolesta en tiedäkään vielä. Ehkä naamiomaalaus auttaa jotenkin, muuten pitää keksiä jonkunlainen huijauskeino. Perse.
Aloitin myös noiden telaketjujen pykäämisen, oikean puolen ketjusta on noin 2/3 valmiina mutta en saanut noita kasattua loppuun kun migreeni koetti puskea päälle. Loput siis joku toinen päivä. Kun tuo puoli on valmis, tiedän paremmin, millainen määrä palikoita pitää kasata tuota vastenta ketjua varten. Ketjujen kuivuttua lienee aika maalata lisää niin saan pelattua aikaa rakojen paikkaamiseen :P Niin ja ainakin neljään tai viiteen paikkaan pitäisi saada Balkenkreuzit - samalla kun Zimmerit skipataan tyystin. Unohdin nimittäin koko sotkun.
Ehkä se ei haittaa pahemmin, sovitaan vaikka että tämä vaunu on ihan tuotannon loppupäästä siinä vaiheessa, kun OKH päätti ettei Zimmeritiä käyteä enää siinä erheellisessä pelossa, että se (Zimmerit) syttyisi herkästi tuleen.
Kyllä tämä tästä :)
Onneksi nuo eri paloiksi silputut panssarihelmat ovat sentään näppärästi kustomoitavissa (epämuotostuneet palikat voi heittää pois ilman ongelmia), ehkä tämä tästä on vielä pelastettavissa:
Aloitin myös noiden telaketjujen pykäämisen, oikean puolen ketjusta on noin 2/3 valmiina mutta en saanut noita kasattua loppuun kun migreeni koetti puskea päälle. Loput siis joku toinen päivä. Kun tuo puoli on valmis, tiedän paremmin, millainen määrä palikoita pitää kasata tuota vastenta ketjua varten. Ketjujen kuivuttua lienee aika maalata lisää niin saan pelattua aikaa rakojen paikkaamiseen :P Niin ja ainakin neljään tai viiteen paikkaan pitäisi saada Balkenkreuzit - samalla kun Zimmerit skipataan tyystin. Unohdin nimittäin koko sotkun.
Ehkä se ei haittaa pahemmin, sovitaan vaikka että tämä vaunu on ihan tuotannon loppupäästä siinä vaiheessa, kun OKH päätti ettei Zimmeritiä käyteä enää siinä erheellisessä pelossa, että se (Zimmerit) syttyisi herkästi tuleen.
Kyllä tämä tästä :)
12.9.2010
Edistystä
Edistyyhän tuo rakentelu hiljalleen, vaikkei siltä aina kuulostaisikaan.
Otin seuraavaksi työn alle ylärungon, joka ei sitten ollutkaan sellainen savotta kuin oletin. Pääosa koko roskasta on kahdessa naurettavan isossa palassa (kansi ja kasemattimainen taistelutila). Tavoistani poiketen päätin liimata tykinkin paikoilleen ilman pyörittelyvaraa. Yleensä kun haluan pykätä nämä rakkineet niin, että kaikkia mahdollisia palikoita voi käännellä esimerkiksi valokuvailua varten.
Ei tuossa mitään sen ihmeempää ollut, pikkupalikat vaan kiinni ja seuraavaa liukuhihnalle. Maalasin sisätilat valkoisella ihan kaiken varalta, vaikka olinkin laittamassa kaikki luukut kiinni. Jos jostain irvistää (tai kuten tuon katon periskoopin ollessa kyseessä: näkee suoraan väliköistä) niin onpahan edes oikeansorttista väriä taustalla.
Ylärunko on seuraavissa kuvissa lähestulkoon kasassa:
Hämmentävästi jopa tuolla fikkarilla oli jo valmiiksi mukana virtakaapeli, niin sitäkään ei tarvinnut ruveta erikseen arpomaan kasaan ohuesta metallilangasta. Vaihteeksi näinkin. Pyrstöpuoli ei ole sen pahempi kuin keulakaan:
Parit pikkuhärpäkkeet eivät olleet vielä paikoillaan tuossa vaiheessa, kuten tunkki ja mitä muita noita romuja on. Kaiken kohelluksen keskellä en sitten ehtinyt tehdä pelkästään tästä vaiheesta omaa postausta niin jatkan vielä lauantai-iltapäivän prokkista tähän. Työn alla olivat siis Schürtzen-telineet ja nuo edellämainitut tunkit ja satunnaiset hilavitkuttimet.
Schürtzenienroudaustelineet olivat vähän ongelmalliset, kun en tajunnut mittailla niiden paikkoja kunnolla noiden raiteiden kanssa jo aiemmin. Tyhmyydestä sakotetaan. Sai ne silti ihan siedettävästi kiinni kumminkin, kun vähän irroitteli vanhoja liimauksia ja väänteli menemään. Ainoastaan tuolla vasemmalla puolella majaileva boksi esti taaimmaisen tukipulikan kiinnittämisen olemalla ihan järkyttävästi tiellä.
Ehkä sen vikankin saa paikalleen jotenkin (lievästi hölmön näköisellä asennuksella) kun muut palikat ovat kuivuneet.
Nappasin tuon kuvan kauheassa kiireessä ja näemmä heikossa valossa (oli sateista) Ei riittänyt tuolle nysisatasen kameralle sitten tuon työskentelyvalonkaan kanssa :|
Ei tuossa ole sen ihmeemmin rakennettavaa enää jäljellä, Schürtzenit kaipaavat parit kiinnityshäkkyrät kiinnitettäväksi ja sitten homma olisi pohjamaalausta vaille valmis. Niin ja niitä ketkuja kans, mutta ne sitten seuraavaksi seuraavaksi. Panssarihelmat meinasin, jos ne ovat yhteistyökykyisiä, silputa erikseen tuosta isosta lätystä siten, että olisivat ehkä realistisemmat: erillisiä levyjä roikkumassa noista kiskoista.
Se nähdään huomisiltapäivänä.
Otin seuraavaksi työn alle ylärungon, joka ei sitten ollutkaan sellainen savotta kuin oletin. Pääosa koko roskasta on kahdessa naurettavan isossa palassa (kansi ja kasemattimainen taistelutila). Tavoistani poiketen päätin liimata tykinkin paikoilleen ilman pyörittelyvaraa. Yleensä kun haluan pykätä nämä rakkineet niin, että kaikkia mahdollisia palikoita voi käännellä esimerkiksi valokuvailua varten.
Ei tuossa mitään sen ihmeempää ollut, pikkupalikat vaan kiinni ja seuraavaa liukuhihnalle. Maalasin sisätilat valkoisella ihan kaiken varalta, vaikka olinkin laittamassa kaikki luukut kiinni. Jos jostain irvistää (tai kuten tuon katon periskoopin ollessa kyseessä: näkee suoraan väliköistä) niin onpahan edes oikeansorttista väriä taustalla.
Ylärunko on seuraavissa kuvissa lähestulkoon kasassa:
Hämmentävästi jopa tuolla fikkarilla oli jo valmiiksi mukana virtakaapeli, niin sitäkään ei tarvinnut ruveta erikseen arpomaan kasaan ohuesta metallilangasta. Vaihteeksi näinkin. Pyrstöpuoli ei ole sen pahempi kuin keulakaan:
Schürtzenienroudaustelineet olivat vähän ongelmalliset, kun en tajunnut mittailla niiden paikkoja kunnolla noiden raiteiden kanssa jo aiemmin. Tyhmyydestä sakotetaan. Sai ne silti ihan siedettävästi kiinni kumminkin, kun vähän irroitteli vanhoja liimauksia ja väänteli menemään. Ainoastaan tuolla vasemmalla puolella majaileva boksi esti taaimmaisen tukipulikan kiinnittämisen olemalla ihan järkyttävästi tiellä.
Ehkä sen vikankin saa paikalleen jotenkin (lievästi hölmön näköisellä asennuksella) kun muut palikat ovat kuivuneet.
Ei tuossa ole sen ihmeemmin rakennettavaa enää jäljellä, Schürtzenit kaipaavat parit kiinnityshäkkyrät kiinnitettäväksi ja sitten homma olisi pohjamaalausta vaille valmis. Niin ja niitä ketkuja kans, mutta ne sitten seuraavaksi seuraavaksi. Panssarihelmat meinasin, jos ne ovat yhteistyökykyisiä, silputa erikseen tuosta isosta lätystä siten, että olisivat ehkä realistisemmat: erillisiä levyjä roikkumassa noista kiskoista.
Se nähdään huomisiltapäivänä.
3.9.2010
Ei ole helppoa
Ensimmäinen yritys meni vähän miten meni. Käyttämäni maali oli jotain jämäluokkaa ja laimennusyrityksistä huolimatta paakkuili pöljästi..Jälki oli aika omituista ja joko liian paksua tai laihaa, eikä se tuntunut tarttuvan järkevästi edes vahingossa... Huokaus. Hyvin alkaa tämäkin.Seuraavana iltapäivänä pitää marssia lelukauppaan investoimaan parempaan materiaaliin.
Sovelsin vanhasta Ju-88 A4:n (projekti Lemmy) boksista maalailua varten tuollaisen hässäkän, etten sotkisi ainakaan ihan jäätävissä määrin. Mitäpä ei teipistä ja pahvista macgyveröisi kasaan? Kuvan maalisäiliössä oli sitten ultralaihaa sotkua vain alkutestailua varten, etten ihan sokkona ja mitään suuttimia säätämättä lähde soheltamaan.
Hovihankkijastani HobbyPointista mukaan tarttui ruiskimiseen tarkoitettua Vallejo Model Air -maalia neljän purnukan verran sekä erillinen spraytölkillinen pohjamaalia (nuo 17ml:n pikkupurkit kun ehtyisivät pelkässä pohjaamisessa turhan pikaisesti). Pääpointtina oli panzer-päävärien (vihreä, ruskea ja keltainen) hankkiminen ruiskulle, kaikki detaljit kun olin tekemässä muutenkin pensseleillä sun muilla, mutta päätin sitten hommata mahdolliseen pohjamaalin paikkailuun purkin samaa pohjaharmaata kuin mitä tuossa tölkissäkin oli. Kaiken varalta.
Kaikenlaisten arkikiireiden kanssa jäi aika vähälle tuo maalailuaika, mutta nyt se on vihertävä pohjastaan. Seuraavaa askelta mietin, ehkä koetan sotkea ruskeaa ja sitä dunkelgelbinkorviketta ja käydä sitten rakentamaan taas. Vähän veikkaan, että tuo ilma loppuu purkista kesken ja että joudun investoimaan uuteen purkkiin (puodissa oli jotain puolitoista kertaa isompia tankkeja, ehkä jos sen jälkeen koen tuon olevan järkevää puuhaa, rupean harkitsemaan sitä kompuraa).Ilman loppuminen on ihan validi uhkakuva, kun jälki on tämän näköistä ja paikkailua vaaditaan. Siitä kerron lisää ensi kerralla.
Sovelsin vanhasta Ju-88 A4:n (projekti Lemmy) boksista maalailua varten tuollaisen hässäkän, etten sotkisi ainakaan ihan jäätävissä määrin. Mitäpä ei teipistä ja pahvista macgyveröisi kasaan? Kuvan maalisäiliössä oli sitten ultralaihaa sotkua vain alkutestailua varten, etten ihan sokkona ja mitään suuttimia säätämättä lähde soheltamaan.
Hovihankkijastani HobbyPointista mukaan tarttui ruiskimiseen tarkoitettua Vallejo Model Air -maalia neljän purnukan verran sekä erillinen spraytölkillinen pohjamaalia (nuo 17ml:n pikkupurkit kun ehtyisivät pelkässä pohjaamisessa turhan pikaisesti). Pääpointtina oli panzer-päävärien (vihreä, ruskea ja keltainen) hankkiminen ruiskulle, kaikki detaljit kun olin tekemässä muutenkin pensseleillä sun muilla, mutta päätin sitten hommata mahdolliseen pohjamaalin paikkailuun purkin samaa pohjaharmaata kuin mitä tuossa tölkissäkin oli. Kaiken varalta.
Kaikenlaisten arkikiireiden kanssa jäi aika vähälle tuo maalailuaika, mutta nyt se on vihertävä pohjastaan. Seuraavaa askelta mietin, ehkä koetan sotkea ruskeaa ja sitä dunkelgelbinkorviketta ja käydä sitten rakentamaan taas. Vähän veikkaan, että tuo ilma loppuu purkista kesken ja että joudun investoimaan uuteen purkkiin (puodissa oli jotain puolitoista kertaa isompia tankkeja, ehkä jos sen jälkeen koen tuon olevan järkevää puuhaa, rupean harkitsemaan sitä kompuraa).Ilman loppuminen on ihan validi uhkakuva, kun jälki on tämän näköistä ja paikkailua vaaditaan. Siitä kerron lisää ensi kerralla.
25.8.2010
Uuden opettelu alkakoon sun muuta turhaa lässytystä
Aloitettakoon tämäkin bloggailuprojekti juhlavasti ihan kahdella peräkkäisellä postauksella samana päivänä.
Sain tuossa taannoin - kun avopuoliskoni palasi kotoaan joulunvietosta joukukuun 2009 lopulla - hänen isänsä ylimääräisen koskemattoman kynäruiskun (yhden niistä). En ole koskaan koskenutkaan moiseen vempaimeen, eikä käsillä ollut mitään sopivaa maalailtavaakaan. Viimevuotinen matkamuistomallikin oli vielä avaamattomassa lootassaan.
Aloitin sitten keväällä kyhäämään yllämainittua Dragon Modelsin 1:35 Brummbärin (SdKfz 166) late -versiota. Luonnollisesti kaikenlaiset sekalaiset kiireet kuten Model Expo 2010 iski päälle, siihenkin aikomani pikahätärakennusprojekti tosin meni mönkään, töissä oli hirmusti kiirusta ja kotona piti sitten ottaa rennommin (vaikka mielestäni tällainen näpertely irroittaa mielen ehkä parhaiten työstä mutta kun tämäkin on fiilispohjaista puuhaa niin ei sitä sitten tullut rakenneltua). OmniMechit ovat nekin odottelemassa inspiraatiota ja vuoroaan.
Kesällä onnistuin sitten hommaamaan taas uuden matkamuistomallin (FlaK 38), joka sekin pidensi työjonoa ja nosti motivaatiota omalla kierolla tavallaan. Samoin kuin iso aski uusia Dremel-bittejä, joita pitäisi päästä koekäyttämään!
Vaan nyt kun kesäloma on ohi ja syksy iskee niskaan, rupean opettelemaan tuon kynäruiskun käyttöä. Onneksi olen jo vuosikymmen sitten siirtynyt emalimaaleista Vallejon akryyliväreihin, haju ei ole ongelma ja maalitkin ovat vesiohenteisia, homman olettaisi olevan aika simppeliä. Eikä tuon ruiskunkaan siivoamisen pitäisi olla mitään V2-tiedettä. Hengittelysuojaimia piti käydä ostamassa, etteivät rakkaat keuhkorakkulani päädy muovipinnotteisiksi ja somiksi 40-lukulaisen Wehrmachtin kolmivärimaastokuvion värisiksi.
Yllä on kuva siitä, mistä lähdetään arpomaan kohti tulevaisuutta. Jos ruiskuttelusta ei tule kuin paha mieli useammankaan yrityksen jälkeen, palaan takaisin pensselimaalailuun, itselleni se jälki on kelvannut ihan hyvin mutta kun minä en olekaan hifisti ja AMS-ongelmainen.
Ideani on testata tuossa alarungon ja telakoneiston (sis. pyörät) kanssa tuota maalailua, pääosin perusvihreä pohja ja telapyöriin ehkä vähän tuota kolmivärikamoa. Sen jälkeen käyn kasaamaan loppurunkoa, maalaan vaikka senkin enempivähempi kuosiin. Viimeisenä vasta rävellän noiden magic-telaketjujen kanssa ennen kuin lyön ylärungon kiinni alaosaan. Jollei joku käytännön ongelma vaadi järjestyksen muuttamista, tietysti.
Pääosin rakentelijat näyttävät tekevän vähän toisessa järjestyksessä mutta oma perusteeni on se, että saanen maalipinnan yhtenevään kuosiin mutta myös tilaa noiden ketjujen paikalleentunkemiseen (ainakin taannoisten PzKfw V Tigerin ja PzKfw VI Königstigerin kanssa oli vähän ahdasta). Eikä puoliksi kuivuneen liiman kanssa ole turhan paljon aikaa asetella ketjunpätkiä, joten mitä enemmän työtilaa, sen parempi.
Tai sitten saan noista tarpeekseni ja tilaan taas lisää Friulin metalliteloja ja tuhlaan erinäisiä iltoja niiden kasaamiseen. Vaan ovat kyllä vaivan arvoiset.
Palaan asiaan, kun jotain on tarjota. Tai sitten jatkan Borderlands-lätinöitäni. Ken tietää?
Sain tuossa taannoin - kun avopuoliskoni palasi kotoaan joulunvietosta joukukuun 2009 lopulla - hänen isänsä ylimääräisen koskemattoman kynäruiskun (yhden niistä). En ole koskaan koskenutkaan moiseen vempaimeen, eikä käsillä ollut mitään sopivaa maalailtavaakaan. Viimevuotinen matkamuistomallikin oli vielä avaamattomassa lootassaan.
Aloitin sitten keväällä kyhäämään yllämainittua Dragon Modelsin 1:35 Brummbärin (SdKfz 166) late -versiota. Luonnollisesti kaikenlaiset sekalaiset kiireet kuten Model Expo 2010 iski päälle, siihenkin aikomani pikahätärakennusprojekti tosin meni mönkään, töissä oli hirmusti kiirusta ja kotona piti sitten ottaa rennommin (vaikka mielestäni tällainen näpertely irroittaa mielen ehkä parhaiten työstä mutta kun tämäkin on fiilispohjaista puuhaa niin ei sitä sitten tullut rakenneltua). OmniMechit ovat nekin odottelemassa inspiraatiota ja vuoroaan.
Kesällä onnistuin sitten hommaamaan taas uuden matkamuistomallin (FlaK 38), joka sekin pidensi työjonoa ja nosti motivaatiota omalla kierolla tavallaan. Samoin kuin iso aski uusia Dremel-bittejä, joita pitäisi päästä koekäyttämään!
Vaan nyt kun kesäloma on ohi ja syksy iskee niskaan, rupean opettelemaan tuon kynäruiskun käyttöä. Onneksi olen jo vuosikymmen sitten siirtynyt emalimaaleista Vallejon akryyliväreihin, haju ei ole ongelma ja maalitkin ovat vesiohenteisia, homman olettaisi olevan aika simppeliä. Eikä tuon ruiskunkaan siivoamisen pitäisi olla mitään V2-tiedettä. Hengittelysuojaimia piti käydä ostamassa, etteivät rakkaat keuhkorakkulani päädy muovipinnotteisiksi ja somiksi 40-lukulaisen Wehrmachtin kolmivärimaastokuvion värisiksi.
Yllä on kuva siitä, mistä lähdetään arpomaan kohti tulevaisuutta. Jos ruiskuttelusta ei tule kuin paha mieli useammankaan yrityksen jälkeen, palaan takaisin pensselimaalailuun, itselleni se jälki on kelvannut ihan hyvin mutta kun minä en olekaan hifisti ja AMS-ongelmainen.
Ideani on testata tuossa alarungon ja telakoneiston (sis. pyörät) kanssa tuota maalailua, pääosin perusvihreä pohja ja telapyöriin ehkä vähän tuota kolmivärikamoa. Sen jälkeen käyn kasaamaan loppurunkoa, maalaan vaikka senkin enempivähempi kuosiin. Viimeisenä vasta rävellän noiden magic-telaketjujen kanssa ennen kuin lyön ylärungon kiinni alaosaan. Jollei joku käytännön ongelma vaadi järjestyksen muuttamista, tietysti.
Pääosin rakentelijat näyttävät tekevän vähän toisessa järjestyksessä mutta oma perusteeni on se, että saanen maalipinnan yhtenevään kuosiin mutta myös tilaa noiden ketjujen paikalleentunkemiseen (ainakin taannoisten PzKfw V Tigerin ja PzKfw VI Königstigerin kanssa oli vähän ahdasta). Eikä puoliksi kuivuneen liiman kanssa ole turhan paljon aikaa asetella ketjunpätkiä, joten mitä enemmän työtilaa, sen parempi.
Tai sitten saan noista tarpeekseni ja tilaan taas lisää Friulin metalliteloja ja tuhlaan erinäisiä iltoja niiden kasaamiseen. Vaan ovat kyllä vaivan arvoiset.
Palaan asiaan, kun jotain on tarjota. Tai sitten jatkan Borderlands-lätinöitäni. Ken tietää?
*badabum-tshh*
Testataan nyt sitten tätäkin jonkun aikaa pään uumenissa muhinutta omituista ja (ainakin minulta) odottamatonta tekoa ja ruvetaan räveltämään jonkunsorttista bloginpaskaa.
Projektini tuppaavat aina venymään satunnaiseen kestoon, satunnaisella toteutusaikataululla. Joskus saan naurettavan paljon kaikkea aikaan häkellyttävän tiukalla aikataululla ja toisinaan vartin tekemistä tulee arvottua ja unohdeltua puoli vuotta. Postailu tullee noudattamaan samaa tahtia.
Toki saa arvailla, saanko aikaan yli kymmentä entryä vai käykö minulle niin kuin niin monelle muullekin - tosin itseäni innokkaammalle - aloittajalle? Aika näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Projektini tuppaavat aina venymään satunnaiseen kestoon, satunnaisella toteutusaikataululla. Joskus saan naurettavan paljon kaikkea aikaan häkellyttävän tiukalla aikataululla ja toisinaan vartin tekemistä tulee arvottua ja unohdeltua puoli vuotta. Postailu tullee noudattamaan samaa tahtia.
Toki saa arvailla, saanko aikaan yli kymmentä entryä vai käykö minulle niin kuin niin monelle muullekin - tosin itseäni innokkaammalle - aloittajalle? Aika näyttää. Ennemmin tai myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)