Arkikiireistä johtuen Sturmpanzerin edistyminen on ollut hitaahkoa. Eipä siinä enää kauheasti ole jäljelläkään.
Kuluneen viikon askareisiin on kuulunut varatelapyörien kyhääminen kasaan ja erinäisten maalisotkujen siistiminen. Nyt jäljellä on enää suunnilleen kk:n aukiporaaminen (kun en särkisi sitä tyystin ohimennen) ja työkalujen maalaaminen. Niin ja putken suun nokeaminen.
Voisi olla ihan kiehtovaa investoida joihinkin pigmentteihin, joilla saisi tuota elämän jälkeä vähän paremmin kuin pelkällä maalilla. Tai sitten vaan sotkisin niillä entistä enemmän :P Ehkä niillekin sietäisi antaa mahdollisuus.
Migin tekeleitä kehutaan aina siellä sun täällä, mutta olihan tuo
Tamiyan mud-tikkukin ihan jees. Hmmm. Haistan kilpavarustelun vienon tuoksun. Ja se tuoksuu
hyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti