Tornissa kukkumista

Jatkoa edellisestä

Torni on ollut viime viikkojen ykköskohde, koska se on kutakuinkin viimeinen keskeneräinen osakokonaisuus. Sisäkylkiin ei tule kovinkaan paljoa rompetta, parit konepistoolit lähipuolustusta varten, varakiertokaukoputki tai vastaava, pari boksia ja tyhjä kela. Mietin, että olisiko tuohon kelaan pitänyt vetää jotain sisältöä, mutten vielä keksinyt, mitä siihen oikein sopisi kiepittää.
Tuhrasin palikat vihreiksi ihan käsipelillä tässä vaiheessa. Ulkopinnat roiskin sitten, kun sinne asti päästään.

Tornia kasaan

Kun olin saanut telineessään lojuvat patruunalaukaussetit maalattua kelvolliseen kuosiin, ryhdyin kasaamaan tykkitornia. Pitääkseni pakotiet avoinna tämä tarkoitti tietysti sitä, että vain etu- ja takaosat pääsivät paikoilleen ja kylkilevyt jäivät odottelemaan hamaa tulevaisuutta. Eivät ne olleet edes vielä valmiit, joten ei niitä olisi kannattanut kiinnittääkään (kts. mielettömät reiät noissa kuvissa).

Olin jotenkin kuvitellut, että nuo naurettavat valulaitteiston jättämät onkalot tornin sivulevyjen sisäpinnoissa olisi edes sijoiteltu sen verran fiksusti, että tornin kalusto olisi peittänyt ne. Ehei veikkonen! Roinaa oli sekä ihan liian vähän että ihan toisaalle sijoitettuna, ehkä valun rumuutta alleviivatakseen. Koska hyvänsuopa oletusarvaukseni meni (taas) näin vakavasti metsään enkä halunnut jättää sotakonettani näyttämään teinin poskilta, kaivoin Tamiya-kittini (putty) esiin ja siloittelin palasia vähäsen. Kevyen päällemaalailun jälkeen lopputulos oli ainakin siedettävämpi. Jees.

Koesovittelua

Tietysti tornia piti koesovittaakin vähän, että näin, oliko tästä tulossa yhtään mitään. On tulossa.
Kuvista näkee myös, että pyörsin (taas) pyhät puheeni ja iskin sarjan hantaakit sittenkin kiinni sekä moottoritilan että kuskin ja ajajan luukkuihin. Testaamani räätälöidyt (kustomoidut) jekkulankakahvat eivät oikein toimineet halutulla tavalla. Sarjan muovimöhkäleet olivat paremman näköiset, järkyttävää kyllä.