Vauhtia näppeihin
Räpellysinnostus puraisi mehevästi, joten olen askaroinnut vaununkuvatuksen parissa vähän joka päivä. Kun sain rungonpuolikkaat kutakuinkin hyvään kuosiin, jäljelle jäi enää sekä jo toissaviikolla miettimäni kustomoidut hantaakit ja rakkineen kasaanlyönti. Luonnollisestikaan en ikinä malttanut kaivaa jekkulankojani mistään, vaan kahvat loistavat edelleen poissaolollaan. Kyllä minä ne joku päivä saan väänneltyä paikoilleen.
Telahäkkyrät
Kun vaunun runko oli kutakuinkin siinä kunnossa, että työkaluja lukuunottamatta mitään ei enää uupunut, käänsin ahnaat sormeni kohti telakoneistoa. Vetopyörät iskin kasaan ja löin paikoilleen, ajatuksenani oli jättää idler wheel (suomenkielinen termi hakusessa, johtopyöräksi sitä jossain pienoismallit.net-rutinoissa kutsuttiin) irralleen ja kiinnittää se sitten samaan aikaan lakujen kanssa. Näinpä seuraavaksi askareeksi nousikin telapyörien ja niiden kiikuttimien kasaaminen.
Taidan toteuttaa noiden maalaamisen erikseen ja kiinnittää ne sitten myöhemmin (erikseen maalattuun) runkoon. Saan samalla ehkä sotkettua nämä kiikut ja alarungon vähän hienommin kuin jos rupeaisin säistämään vasta sitten, kun koko sekamelska on nipussa ja osaset varjostavat toisiaan ikävästi.
Amme umpeen ja menoksi
Mitäs tässä enää arpomaan, kun kaikki on melkeinpä valmista siinä määrin, jossa on tarkoituskin? Pienen kuivasovittelun jälkeen paiskasin kannen kiinni ja jätin kuivumaan. Kuvat ovat kiireestä johtuen karmeat, pahoittelen mitä syvimmin. Vaiheessa-kuviahan ne ovat, joten pidätän oikeuden rakeisen sotkun jakamiseen, valmiista tekeleestä sitten otan vähän huolellisempaa todistusmateriaalia.
Näin. Joudun toki roiskimaan korjauskerroksen pohjamaalia, mutta se vaihe oli tiedossa jo iäisyys sitten. Taidan kyllä siirtyä seuraavaksi tornin kimppuun ja hoitaa maalailun vasta ihan lopuksi. Takarungosta puuttuvat kaikensorttiset työkalut eli lapiot, moukarit ja rautakanget - ne pääsevät paikoilleen kun runko on britti-imperiumin hengessä vihertävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti