Migin kevyttä kustomointia

Hulluus on tarttuvaa

Olen varmaan lukenut ihan liikaa artikkeleita Pienoismallissa ja netissä noin ylipäätään, kun aina vähän naureskelemani ihan hysteeriset "tää on ihan väärin, tein siis kilotonnin detaljeja itse lisää"-kuviot eivät olekaan enää ihan niin kaukaa haettuja. Ensimmäinen esimerkki: ohjaamon kojelaudan päällä oli joku lähinnä legopaketeista tutun cheese-slopen näköinen kalikka, joka oli ilmeisesti olevinaan tähtäinlasi. Veistin järkäleen oitis mäkeen ja metsästin läpinäkyvää ohutta muovilevyä ulottuville, jotta saan fiksumman näköisen lirpakkeen tarjolle.

Ei tuo vielä mitään, luulen minä. Pahempaa on luvassa.

Pilotti työasemineen

Lentäjähahmo oli ilmiselvästi hassu Avaruusboltseista karannut hiippari pallokypärässä. Kojelauta oli ainakin erinäisiin referenssikuviin verrattuna ihan väärin. Kaikkea en meinannut uusia, en minä ole mikään scratchbuilderi millään mittarilla, mutta jotain oli kuitenkin tehtävä! Ensimmäisenä maalasin yksinkertaisesti kutakuinkin oikeanmalliset mustanharmaat alueet mittaritauluun niihin paikkoihin, missä on jotain ylimääräistä. Suunnilleen.

Kaivoin pienen pätkän greenstuffia kaapin perukoilta ja pyörittelin sitä tovin. Iskin ukkelin naamalle pökäleen ja koetin vähän muotoilla sitä happinaamarimaiseksi. Naamari ei yksinään riitä, joten vetäisin pätkän jekkulankaa happiletkuksi ja iskin toisen pään naamariin ja toisen ukon jalkojen väliin. Lopusta greenstuffista leikkelin sitten pari pientä lättyä, jotka asettelin yo. linkin esittämän kuvan henkisesti mittaritaulun pintaan. Kai niistä kaukaa katsottuna voisi olettaa näkevän jotain muotoja, jopa 1/72-mittakaavassa.

Sekavan askartelutuokion päätyttyä jäljellä oli tietysti enää Ivanin ja monitoiminäyttöjen maalaus. Ukon letkuineen sudin vihreällä, kypärän vaaleanharmaalla ja silmikko-osan mustalla. Samalla mustalla sipaisin myös lisäämäni ohjaamomokkulat. Kun heittoistuin on valmis ja äijä istumassa, lisään penkkiin vielä laukaisukahvat jekkulangasta. Kirkkaanpunaisina ne erottunevat näppärästi ulkopuolelle asti. Niin ja pitäähän tuolle ne vyötkin vetää, jos mopo on kerran lähtenyt lapasesta!

Vähän aikaa mietin, pitäisikö tuohon ohjaamo-osan kylkeen vetää sisäpuolellekin vähän johtoja tai jotain, mutten vielä ole saanut päätettyä. Ehkä. Lentäjän ammeenkin reunat ovat kovin askeettiset, mutten luota omiin taitoihini niin paljon, että tohtisin ruveta arpomaan kaikkia noita sisätiloja uusiksi pelkkien nettikuvien perusteella. Ehkä tuosta tulee kuitenkin vielä jotain siedettävää, kun koetan sutia jonkunlaiset näkymät noihin monitoiminäyttöihin ja jotain epämääräisiä suttuja mittareiksi sun muiksi. Kaasukahva tuohon nyt on ainakin vielä lisättävä!

Projekti I/13

Mig-29 Fulcrum

Viimevuotinen ostokseni Model Exposta on vihdoin viimein päätynyt jonon keulille. Välistä on jäänyt kasa Iron Wind Metalsin OmniMechejä, jotka ovat tainneet kykkiä limbossaan jo useamman vuoden. Jestas. Oli miten oli, tämä retale on nyt vuorossa ja ihan vaihtelun vuoksi kuljetaan sekä ilmassa, suihkumoottoreilla ja vieläpä toisen maailmansodan jälkeen, mutta silti todellisessa maailmassa.
Perin harvinaista tällainen, kaikenkaikkiaan.

Askin sisältö

Kun lootan avasin, hämmennykseni oli melkoinen. Enhän minä enää muistanut, että kyseessä on rauhanomainen vekotin ilman kaikkea kivaa. Ei anneta sen häiritä itseämme, tarroihin en ollut kajoamassa muutenkaan ja maalipinnan saa arvottua ihan miten itse lystää. Pommiräkit, ohjukset sun muut koristeelliset ja hyödylliset jääkööt muiden ongelmaksi.

Hetken mietin tekeväni tästä lentävän version, mutta kuten kuvasta näkee: paloja on noin kaksikymmentä, joten laskutelineittä tekemistä olisi vielä vähemmän. Katsotaan nyt, mitä mieleen tulee, kun niin pitkälle päästään, että tämäkin on oleellista.

Valmista: projekti III/12

Loppumutinat

Valmista tuli Uuteenkin Seelantiin, vihdoin viimein. Viimeistelevänä silauksena töpöttelin Tamiya Weathering Master -setistäni sinne sun tänne vähän "mud" -pigmenttiä alarunkoon, "sand"-putua yleisemmin ja melkeinpä kaikille keski- ja ylemmille pinnoille "dry sand"-varianttia. Jotenkin tuo tuntui paremmalta idealta kuin koko romun litkuttelu kauttaaltaan.
Aikamoinen aika tähän tekeleeseen vierähti, jos silkkaa kalenteria katsotaan. Työtunteina taas malli on ihan siitä kevyemmästä päästä, vaikken tälläkään kertaa osaa vetää hatusta minkäänlaista numeroa. Jos sovitaan, että enemmän kuin yhdeksän mutta vähemmän kuin kaksikymmentä neljä. Tuo lienee ihan tarpeeksi lähellä todellisuutta. Joskus varmaan pitäisi kellottaa aika edes vartin tarkkuudella ihan vaan testimielessä.

Loppukuvat

Tuossapa noita, erinäisistä kuvakulmista, erinäisillä asetuksilla. Taustalla taas vaihteeksi pahvilaatikoiden ja työtilan asemesta Battletech-kartta. Valinnasta saa valittaa, valituksen vaikutuksia ei luonnollisestikaan taata.

Pikkuvirittelyä taas kerran

Litkua ja köysitemppuja

Kiireinen viikko on asettanut omat esteensä tai tarkemmin sanoen hidasteensa projektin etenemiselle. Lähinnä vähän litkuttelin erinäisiä palikoita ja mukaripustin jerrykannut tuohon tornin takaosaan. Ai miten niin se ei ole hyvä paikka niille? En minä väittänyt, että asemointi olisi käytännöllisesti fiksu, mutta siihen miehistö on nuo bensakanisterinsa köyttänyt. Ei siitä sovi allekirjoittanutta syyttää!

Mitä vielä?

Kurasotkua koetin vähän levitellä alarunkoon, ehkä kannelle, torniin ja keulaan voisi harkita saavansa jotain valumajälkiä aikaan. Niiden lisäksi kylkiin ja vastaaviin tarvittaisiin ehkä vielä vähän hiekkahenkistä jälkeä. Sen suurempia puutteita en muista äkänneeni, joten ehkä tämä projekti alkaa olla vähitellen paketissa.

Model Expo 2013 IV

Muut postaukset

Osa 1, Osa 2, Osa 3

Legojen kiehtova maailma

Palikkatakomon väki oli taas vauhdissa. Kaupunki oli näemmä aikalailla isompi viimevuotista ja vähintäänkin yhtä hysteerinen. Valokuvat (minun ainakaan) eivät tee luomukselle oikeutta. Oli noilla vähän muutakin tarjolla, ne ensin!
Sori vaan, takomon väki, tajusin vasta nyt unohtaneeni linkin. // 23052013

Yksittäiset rakennelmat

Tarjolla oli muutama erillinenkin rakennelma, tässä muutama:

Oletettavasti: PzKfw III, Tiger, KV-1, PzKfw II, Marder

Kaupunki

Jos nyt en ihan väärin muista, niin takomon väki julisti kompleksin olevan peräti planeetan suurin legokaupunki. En tohdi epäillä väitteen todenperäisyyttä.
Oli miten oli, tämä kokonaisuus on tyystin sairas. Hyvällä tavalla sairas, lisättäköön vielä, ennen kuin kukaan luulee, että olen moittimassa toisten harrastuksia. Päinvastoin, minä hyväksyn!

Eläkeläiset

Arkeloginen kaivuupaikka

Obelix ja taikajuomatynnyri

Hanhenmarssi

Kaksimetrinen Daily Planet -toimistokompleksi

Tavoitteena 142km/h