Sakarat pyörivät silmissä

"Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen"

Joku muistaakseni sanoi suunnilleen noin joskus. Tämän rundin tunnustettava fakta on se, että jos olisin jättänyt nuo valkoiset runnut sutimatta paikoilleen vaikka tiesin niiden kuuluvan mukaan, olisin kärsinyt vähintäänkin sisäisesti. Joten mitä muuta voin kuin käydä sapluunoitteni ja teipin kimppuun.

Syvä hengenveto ja työn touhuun

Tämä vaihe arvelutti mitä suurimmin. Syynä on varmaan se, että edellisyritykseni pienemmillä punatähdillä ja valkoisilla rajoilla meni niin vakavasti - onneksi todistusaineettomasti - metsään. Se ei pelaa joka pelkää, joten vetelin valkoisia viivoja pitkin mallineeni reunoja. Kuusi tähteä oli nopeasti pilattu, mutta odottaminen se vasta oli tuskaa.

Välitulos

Maalien vihdoin kuivuttua olin jostain syystä hermostuneempi kuin ennen aloittamista. Ultravarovaisesti irroitin ensimmäisen kohteeni, vasemman sivuvakaajan teippitähden. Himmel! Sehän jopa näytti joltain! Punainen sisus ja reunat vaatisivat vielä lisäkorjailua, mutta se nyt ei huolestuttanut lainkaan näin paljon.

Tonnien kivilohkare vierähti pumppuparkani päältä. Miten kummassa  tällainen harrastelu voikin olla näin hermojaraastavaa? Enkä nyt tarkoita millin murto-osien palojen metsästelyä matoilta tai pinnoilta ylipäätään - tai niiden asetteluongelmia. Ne ovat ihan eri sarjaa :p

Ei se tähän loppunut. Sörkittävää ja korjailtavaa on, mutta vihdoin ollaan taas siinä vaiheessa projektia, että maaliviiva häämöttää tuolla jossain. Mainiota, mainiota.