Vinyylitarroja

Kourallinen telapyöriä

Vaunun pohjaosaa varten siivosin telapyörät ja kasasin niistä syvyyssuunnassa keskimmäiset, kahdeksan kappaletta. Koska en malttanut ruveta maalaamaan niitä erikseen, siirryin vaunun rakentelussa seuraavaan osaan, takapanssariin romuineen.

Tunkin jätin myöhemmäksi ongelmaksi lähinnä sen takia, että haluan räimiä naamiokuvion ilman, että tunkki olisi typerästi tiellä. Takalevyyn ei tullut mitään kovin kummallista, pakoputket suojapaloineen ja romulaatikot. Vaan sitten pääsin itselleni upouuden asian kimppuun.

Zimmeritiä pintaan

Paketissa oli arkillinen tarroja, julistin aiemmin hieman virheellisesti. Vinyylitarra-arkki olikin yksi suuri tarra, johon oli merkitty "leikkaa tästä"-kohdat. Onneksi vaikeimman näköinen pala tuli kohdalle heti ensimmäisenä, niin en tuudittautunut turhaan mihinkään "tää on helppoo"-mieliharhaan.
Näh, helppoa se oli. Leikkasin pääosan irti saksilla ja mengelöin pienet aukot auki askarteluveitselläni. Tahallisesti viipaloin erinäisistä kohdista isompia lohkoja irti, koska täydellinen pinta on tylsä.

Täysin odottamattomasti laatikot olivat suuria paloja, joihin piti vain laittaa päälle kansi koristeeksi. Ehkä kaikki Panther-mallit ovat samanlaisia, tai sitten juuri tällaisista vedoista Tamiya on ansainnut maineensa "ravista laatikkoa ja ota valmis malli ulos"-valmistajana. Ei minua haittaa, kaiken ei tarvitse olla aina ihan hirveän säätämisen takana.

Myös nämä laatikot kansineen saivat Zimmerit-tarrat pinnoilleen. Ei tuo minusta mitenkään huonolta näytä, eikä se ole myöskään vaivalloista käyttää. Vaan väliäkö tällaisilla välimielipiteillä on, tulikoehan koetaan sitten, kun maalien kanssa ruvetaan riehumaan.

Rupesin läiskimään uusia tarroja kannen päälle eilisaamuna, mutten saanut kuvia purettua puhelimestani, joten mutisen siitä sitten seuraavaksi. Tarjolla on isoja paloja ja vain muutamia pieniä aukileikeltäviä kolosia. Torni tulee olemaan aika vekkuli, luulen minä.