Valmista: IV/16

Viime hetken mielenmuutos

Projektiassistentti oli jo valikoinut siirtokuvia paikkoineen, kun päättikin yht'äkkiä, ettei niitä sitten laitettaisikaan. Sama se minulle, artisti valitkoon omansa. Liimasin kaikki kolme puuttunutta ohjaamolasia kiinni (kysymykseen "suora vai kuplakuomu" sain tietysti vastauksen "kupla!"). Spitfire oli siis valmis heti liiman kuivuttua.

Supermarine Spitfire mk V C

Lopputulos oli aika värikäs, mutta Challengerin tavoin se olisi varmaan superhelppo kätkeä syksyiseen metsään. Saas nähdä, jaksaako assistentin mielenkiinto vielä kolmanteenkin malliin. Aika näyttää. Ennemmin tai myöhemmin, aika näyttää.

Kesäisen toimistonparantelumikroprojektin kosto

Yllätys!

Työkavereiden ja oman sairaan mieleni lievä painostus johti kai aika oletetusti juuri tähän. Päätin jatkaa toimistotuulettimeni muokkaamista. Jätin potkurin toimistolle ja kannoin tähän asti koskemattoman osan kotiin vähän työstettäväksi.

Turhat irti ja menoksi

Leikkelin muovisen kiinteän takaritilän pois sivuleikkureilla. Onnekseni muovi oli heppoista eikä siis pistänyt hanttiin oikeastaan yhtään. Jäljelle jääneet tyngät leikkelin pois askarteluveitsellä ja aiempaan malliin hioin kaiken maalattavan hiekkapaperilla. Tässä vaiheessa vekotin näytti aika hoopolta... Mutta maalauksellahan se toivottavasti korjautuisi.

Yksi työkaverini oli ehdottanut, että liimailisin siihen kaikenmaailman härpäkkeitä tuomaan siihen moottorimaisuutta. Harkitsin sitä kyllä, mutta en ollut ihan luottavainen rakentelukykyyni niin, että olisin ruvennut tekemään muovisuirosta jotain  uutta. Eikä minun miljoonalaatikossani ollut juuri muita kuin telakenkiä ja erinäisiä tela-, palautus- ja vetopyöriä. Jätin sitten koheltamatta.

Maalaus

Innokkaana unohdin ottaa kaikki "työn alla"-kuvat, joten joudutte tyytymään sepustuksiini. Teippasin moottorikotelon reiät umpeen, oli se välttämätöntä tai ei. Käytin taas harmaata pohjamaalia, joka erottuisi valkoisesta muovista. Kynäruiskuttelun jälkeen sudin vielä käsipelillä ilmanottoaukkojen ympäristöt heti suojateipit poistettuani.

Tämän jälkeen valkkasin muutaman maaliputelin käsille ja varmaan aika ennalta-arvattavasti olin Luftwaffe-linjalla RLM-väreineen. Toisin sanoen, tekisin jotain aiemman Fw-190 -projektin sävyissä.

Yksi ainoa asia, minkä olin hahmottanut päässäni kristallinkirkkaasti oli se, että halusin mokkulan leukaan itärintamamerkinnän eli maalaisin sen keltaiseksi. Maskasin mielestäni sopivan alueen suojaan ja rupesin maalaamaan keskikeltaisella. Ajoin tuohon useamman peräkkäisen kerroksen, perinteikkäästi.

Luftwaffe-kuviota

Tuulettimen jalustan maalasin haalealla harmaalla, kuten lentokoneen pohjan. Valtaosan moottorimokkulasta maalasin tummemmalla harmaalla, mutta jätin epämääräisen alueen lähinnä yläpuolelta auki violetinharmaalle. Maalailin näitä ruiskulla aika suurpiirteisesti ja sallin epätasaisenkin peiton. En nyt suoraan muista, mikä "mottling" olisi fiksuimmin suomeksi, mutta koetin suhautella jalustan yläpäähän tummanharmaita täplämäisyyksiä sitä ilmentämään. Mokkulan alareunasta olin tietysti unohtanut vastaavat vaaleanharmaat epmääräiset täplät tässä vaiheessa.

Jälkikäteen korjailin maalauksen ohuimpia kohtia pensselillä ja maalasin etu- ja takaosan reikäiset alueet kokonaan, sillä olin vältellyt niitä ruiskun kanssa. Enkä tosiaan jaksanut vaivautua yksittäisten aukkojen umpeenteippaamiseen (tai muuhun väliaikaistukkimiseen), sillä olisin kuitenkin joutunut korjaamaan niitä käsin.

Korjailin lopuksi sienenpalalla töpöttelemällä naamiokuvion värien rajoja, jotka olivat jotenkin jääneet vähän turhan teräviksi siellä täällä. Samalla vaivalla töpöttelin myös tuulettimen yläkomponentin alareunaan vaaleanharmaalla epämääräisiä täplämuotoja, jotka olin aiemmin onnistunut unohtamaan.

Säätimet

Nopeusvalitsimen ympäristön maskasin kun sen maalaus oli kuivunut. Sitten kynäruiskutin mustalla sekä valitsimen että kallistuksenlukitsimen. Jäin  miettimään, pitäisikö niihin myöhemmin koettaa tuhrata jotain merkkejä, kuten sijainti-indikaattoreita, kiertonuolia tjsp ja auki/kiinni -tekstejä.

Molemmat osakokonaisuudet kuivaharjasin taas gunmetalilla ja tuhrasin samaa maalia ympäriinsä sinne tänne noin muutenkin. Koetin silti jättää yleisilmeen aika siistiksi, koska tässä mittakaavassa mieletön kolhuilu saattaisi näyttää pöljältä. Lopuksi litkutin yläkalikan ruskealla ja mattalakkasin koko rotjakkeen ympäriinsä.

Yksityiskohtia

Nopeussäätimen alkuperäiset merkinnät 0 - 1 - 2 olivat tylsät. Mietimme yhden työkaverini kanssa, miten ne voisi uudelleennimetä. Pienen ja levottomahkon mietintäsession perusteella päädyimme lopputulokseen "Aus - Achtung - Gefahr" voisi toimia. Jouduin kuitenkin pian toteamaan, ettei kaikelle olisi tilaa, joten "Aus - Ein - Achtung" olisi vielä lukukelpoinen. Huumoriveikkona keksin myöhemmin kotona, että varoituksen sijasta kielto ("Verboten") voisi olla riemukkaampi, joten julistin, että rakkine olisi joko päällä tai pois, tehokkaamman puhalluksen käyttö olisi suoraan kielletty vaarallisena. Mukamas.

Vehje kaipasi tietysti myös itselleen nimen. Kuukkelikäännin yritti tarjota jotain niinkin banaalia kuin Fan, eikä semmoisesta mitään iloa olisi. Väänsin siis vähän väkivalloin rakkauden kielen sanoja yhteen. Samoin kun Matsuin halkaisija oli kuusi tuumaa, suomeksi 152mm niin ideani kirkastui. Tästähän tulisi 152-millinen ilmanläpipuhalluslaite vuosimallia 2016. Kuten todettua, vähän väkisin se asettui muotoon 152Luftdurchblasengerät16 ja siihen olin tyytyväinen.

Printtasin itselleni viimeistä toimenpidettäni varten oleelliset sanat jollain sopivan goottihenkisellä, mutta silti lukukelpoisella fontilla (löysin jostain tällaisen: Canterbury). Tuosta ei olisi saanut millään ilveellä askarreltua kynäruiskuttelumaskia, joten tein itse omin käsineni sen, mihin pystyin. Kuulemma siitä sai ihan selvääkin. Tuherteluni jälkeen sipaisin vielä kerroksen mattalakkaa tekstieni päälle, jotta ne eivät tuhoutuisi ihan alkuunsa.

Kuvatuksia

Ennen potkurin asentamista nappasin pari "tältä se nyt sitten näytti"-kuvaa. Jos tuo jalustan alareunan keltainen ihmetyttää, niin olin ihan alunperin kuvitellut tekeväni siihen caution-raidat, mutta onneksi tulin järkiini ja tajusin, ettei se nyt sopinut ideanakaan yhtään mihinkään. Nyt se toi mieleen lentokoneen takarungon nauhan. Toivottavasti.

Kuten odotettua, potkurin kanssa aika iso osa kaikesta jäi piiloon. Mutta tutusti pääasia olikin se, että tiesin asioiden olevan tehtynä, vaikkei niitä kukaan välttämättä ikinä näkisikään.

Revin vielä huvikseni yhden koskemattoman Matsuin tuohon viereen näyttämään, mistä tämä oikein lähti liikkeelle. Ero oli huomattava ja ainakin omasta puolueellisesta mielestäni oman versioni eduksi ;)

Materiaalit

* VSP Grey Primer
* VMA 71002 Medium Yellow
* VMA 71103 Grey RLM84
* VMA 71054 Dark Grey Blue
* VMA 71128 Grey Violet
* VMA 71046 Pale Blue Grey
* VMA 71057 Black
* VMA 71065 Steel
* VMC 70863 Gunmetal Grey
* VMA 71001 White
* VMW 765135 Brown
* 70520 Matt Varnish

Kustomoitu maalikuvio

Päästin projektiassistenttini valloilleen heti, kun malli oli valmis maalattavaksi. Väripaletti oli edelliskeikalta tuttu puna-sini-viher-oranssi, mutta nyt hän pyysi lisäksi metalliväriä (VMA 71064 Chrome). Ensin maalattiin koneen pohja ja vähän kylkiä, sitten heti puolentoista kuukauden päästä loputkin. Onneksi ei ollut kiire.

Toukokuun alku

Kesäkuun loppu

Lopputulos

Kromimaalin ja noiden muiden suloinen sekasotku jätti aika kiehtovan väriskaalan koneeseen. Pohjaa katsoessa voisi melkein kuvitella katsovansa puolikasta punaisesta paronista tai jotain muuta yhtä erikoista. Mutta kuten aiemminkin mietiskelin, pääasia oli, että artisti oli itse teokseensa tyytyväinen.

Kesäinen toimistonparantelumikroprojekti

Toimistopotkuri

Minulla oli töissä pöydän kulmassa pieni tuuletin. Tuollainen pieni rimpula (Matsui MF152W) muovisella potkurilla. Sain jostain inspiraation sen muokkaamiseksi, nappasin potkurin irti rakkineesta toissapäivänä kotiin lähtiessäni ja roudasin sen mukanani.

Alkutyöt

Hioin laitoksen kauttaaltaan hiekkapaperilla sekä pientä pintaefektiä antamaan että tarjoamaan hippasen parempaa tarttumapintaa pohjamaalille. Oletin suoraan, ettei kiiltävä muovi ehkä nappaisi maalia kaikken parhaiten.

Ruiskuttelin ensin harmaan pohjamaalin ja sen päälle saksalaista harmaata. Tumma harmaa tuntui jotenkin mainiolta ratkaisulta tähän tarkoitukseen. Myöhemmin samana iltana vedin vielä käsipelillä erinäisiä kerroksia keskikeltaista lapojen ulkolaidoille. En lähtenyt millekään maskaus-kynäruiskulinjalle, vaan maalasin aika kapean raidan ulkoreunan muotojen mukaan. Sekä etu- että takapuolelle tietenkin.

Seuraavana aamuna tärväsin viisi minuuttia ennen töihinlähtöä kuivaharjaussiveltimen ja Gunmetal Greyn parissa. Keskityin lähinnä keskikalikkaan sekä lapojen etureunoihin.

Spinnerin kierre

Olin vakavasti aikeissa maalata tähän Messerschmitt 109 -henkisen spiraalikierteen. Mutta kun tuon tötterön muoto oli typerä, enkä löytänyt kotoa niin mitään sopivanmuotoista* jatkopalaa, totesin, etten millään saisi spiraalia maalattua tuohon niin, ettei se näyttäisi jotenkin väärältä. Googlettelin taas ja päätin maalata valkoisen sektorin, mutta en kuitenkaan neljäsosaa tai puolikasta.

Arvoin teipillä kivan kulman ja suojasin lavat ylivalumilta. En vaivautunut kaivamaan kynäruiskua ja kompuraa tätä varten vaan sudin siveltimellä.

*) Keksin tietysti liian myöhään, että olisin voinut vaikka ostaa Kinder-jättimunan (koska normaaleissa yllätysmunissa on tylppä kapseli) tai vastaavan ja käyttää sellaisen osaa tässä. Kenties tulevaisuudessa näemme Toimistopotkurin paranteluprojektin osan II

Viimeistely

Annoin koko laitokselle, erityisesti tuolle turhan puhtaalle valkoiselle osiolle uuden Gunmetal Grey -käsittelyn yleisilmettä muuttaakseni. Sitten litkutin käikäleen harmaalla litkulla ja loppuillasta lisäsin mattalakkakerroksen suojatakseni tätä hulluutta.

Materiaalilista

Käytin taas tuttuja Vallejo-matskuja, päätin listata ne tällä kertaa näin. Hassua, millainen määrä noitakin kertyi johonkin näin yksinkertaiseen...

VSP 73601 Grey Primer
VMA 71052 German Grey
VMA 71002 Medium Yellow
VMC 70863 Gunmetal Grey
VMA 71001 White
VMA 71057 Black
VMW 76516 Grey
70520 Matt Varnish

Toimistolla

Perjantaiaamuna löin potkurin kiinni akseliinsa ja väänsin nupit kaakkoon. Projekti oli menestyksekäs, mikään ei hajonnut!

P.S. Kirjoitin kaiken etukäteen torstaina, napsin ja lisäsin vain nämä kaksi viimeistä kuvaa kahvia hörppiessäni eli menetetty työaika oli laskettavissa minuuteissa ja sokean sirkkelinkäyttäjän vasemman käden sormilla ;)

Kittiä, hiomista ja pohjamaalia

Railojen paikkausta

Räimin mehevän määrän kittiä (Tamiya putty) koneenrohjon eri koloja tukkimaan. Juuri tästä syystä olen aina pitänyt lentokonemalleja vähän luotaantyöntävinä, jos jokin menee vinoon niin kaikki on ihan päin honkia. En arvosta.

Kun muju oli kuivunut sen ~24 tuntia eli ehdin taas seuraavana alkuiltana vähän askartelemaan, hioin hienolla hiekkapaperilla turhia pois, mutten ottanut turhan vauhkoa asennetta touhuun. Paras lopputulos olisi ehkä tullut, jos olisin hinkannut harmaat vielä tiukemmin pois, mutta siinä olisi sitten lähtenyt varmaan 90% pinnanmuodoistakin jo mukana. Päätin, että tässä mallissa sileä (tai ainakin ei kamalan röpelöinen) pinta olisi enemmän kuin tarpeeksi.

Laskutelinekuilujen luukkuja piti feikata kitillä kun palat eivät peittäneet kunnolla

Ilmavaivojen harmaus

Lopetin oman osuuteni koneen maalauksessa pohjamaalaamalla koko rottelon ympäriinsä. Räimin Vallejon Grey Surface Primeria myös koneen sisään ihan siltä varalta, että artisti innostuisi maalaamaan ohjaamonkin. Seuraava vaihe ei olisi missään nimessä omissa käsissäni.

Herkkä rakennusvaihe

Olin kyllä varma siitä, että olin ottanut ohjaamopaloista kuvan, pari ennen kuin liimasin koneen rungonpuolikkaat yhteen. En kuitenkaan löytänyt niitä, joten en minä sitten kai ottanut niitä. Ohjaamopuoli oli, kuten aloituspostauksessani kommentoin, vähintäänkin hämmentävän näköinen. Se koostui kahdesta laatasta: mittaritaulu+mukapoljinkuvioyhdistelmästä, johon liimattiin kiinni mieletön ohjaussauvakalikka ja tähtäinsylinteri sekä takalaatasta, johon pilotin istuin liimattiin. Lattiaa ei siis ollut erikseen.

Siipiviritelmä oli perinteinen: alaosa oli yksi iso pala, sen päälle liimattiin oikean- ja vasemmanpuoleiset yläpalat. Palojen sopivuus ei ollut ihan täydellinen, mutta kyllä ne pienellä säätämisellä asettuivat. Avainkohtien kiinniteippaus oli ehdoton pakko, koska muuten nuo irvistivät vähän joka paikasta.

Jäähdyttimen etureunaan olisi kuulunut tiiliskiven kokoinen kalikka, jossa oli jonkunlainen ritiläkuvio. Palikka oli suunnattoman suuri ja siiven aukko vaati melkoista siistimistä. Kaiversin hyvin pieniä suikaleita irti aina välillä koesovittaen, mutta silti onnistuin tuhoamaan filtteripalan ja heitin sen mäkeen. Ehkä tämä malli selviäisi siitä. Ovelasti siipien kärjet sai valita kahdesta vaihtoehdosta, joko valitusta ja kuvassakin näkyvästä isommasta (mielestäni oikeanlaisesta) tai sitten huomattavasti lyhyemmästä ja tiukemmasta kaaresta.

Erityisesti siipipalat olivat kaikenkaikkiaan ihan naurettavan ohuet ja vääntyilivät ihan miten sattuu. En uskaltanut veistellä valuranganpätkiä pois kovin ankarasti, vaan jätin jämät suosiolla myöhemmin poisviilattavaksi. Näistä jäi vähän sellainen kutina, että pienikin väärä viilto leikkaisi aivan järkyttävät reiät, joiden paikkaaminen olisi silkkaa tuskaa.

Potkurin spinneriksi valittiin teräväkärkisempi ja pidempi versio. Pakoputket olivat minusta jotenkin ihan mielettömän isot, mutta ehkä sekoitan ne vain mielessäni mersu sataysin pakoputkiin. Antennilangan palikka näytti aika heppoisesti onkaloonsa istuvalta, mutta luotin siihen, että liima pitäisi sen tarpeeksi tiukasti paikallaan.

Liimasin vielä siipien pyssyjen tuubit paikalleen, sekä renkaat kuiluihinsa ja laskutelineiden levyt suojaamaan sitä mitä ne nyt peittivät ennen siipien ja rungon yhteenliittämistä. Kun nämä oli sitten yhdistetty, jäin tuijottamaan silmät pyöreänä erityisesti yläpuolella rungon ja siipien välistä mieletöntä railoa. Kitille olisi käyttöä ennen kuin tätä päästäisiin pohjamaalaamaan.