Megatron

Jaloista se lähtee

Muutamasta vyöni alla olevasta MEM-sarjan mallista ehkä lievästi viisaastuneena en taitellut kaikkia palikoita heti ohjeen mukaisesti, vaan kiinnitin lisäkilkkeet mahdollisimman helpossa asennossa ja suljin kotelot vasta sitten. Tuollainen lähestymistapa oli huomattavasti hermojasäästävämpi, kunhan maltoin katsoa osien asennot huolella niin, etten joutuisi irrottelemaan 90° tai 180° -asennuksia.

Noita reisipalasiin tulevia polviniveliä (nuo kiekot) rakentaessani onnistuin telomaan vähän itseäni. Paksuushan tuli rullalle väännetystä liuskasta, jonka sulkeuduttua siitä törötti kaksi kiinnityslirpaketta ylös ja alas. Pidin tuota "seisomassa" peukaloani vasten samalla kun puristin tuota pyöreää kantta kiinni niin, että sain väännettyä ensimmäisen kiinnityskielen kiinni. Painoin sitten vähän turhankin voimakkaasti, kun yht'äkkiä tunsin toisen kielekkeistä painuvan mehevästi peukaloni sisään.

Ensimmäisen koiven kasaamiseen meni aikalailla 40 minuuttia. Toinen valmistui samaan pisteeseen asti kotvasen nopeammin, vaikken sen kummemmin väijynytkään aikarautaani.

Joskus jo rakennettu palikasto oli sen verran tilaavievä, ettei kaikkien kiinnityskielekkeiden kiinnitaittaminen ollut ihan niin siistiä kuin olisi saattanut toivoa. Pääsääntöisesti taitoin kielekkeet litteäksi, mutta muutamassa paikassa aavistelin, että kiertämällä suljettu olisi tiukempi ja parempi. Parissa kohdassa ei ollut tilaakaan kuin kiertoon ja silloinkin piti varoa naarmuttamasta naapuripintoja.

Lantiokompleksiin kiinnitetyt jalat tulivat aika miehekkääseen haara-asentoon ihan itsestään. Jouduin vääntämään niitä kiinni aikalailla, kun löin jalat kiinni jalustaan. Mikään ei natissut, joten en  huolestunut turhaan.

Allaolevan kuvan perusteella olisi voinut kuvitella, että tässä oltiin Rifleman-BattleMechin kimpussa. Jostain syystä rakennusohje käski tämän alatorso-osan jälkeen siirtymään johonkin aivan muuhun.

Aseistus

Pääsin rakentamaan Megatronin asemuodon piippua. Tuubin rullaaminen onnistui aika siististi, se jopa jäi pyöreäksi. Pyssykän päätypalan taittaminen meinasi mennä mönkään, kun rupesin kääntämään sitä ensin nurinpäin, mutta tajusin sentään ajoissa. Suurin ongelma oli saada tuo tekele pujotettua putken yli kaikista töröttävistä lirpakkeista huolimatta.

Torso

Yllättävästi seuraavaksi siirryttiin rakentamaan torsoa ja päätä. Megatronin kuuppa osoittautui odotettua huomattavasti monimutkaisemmaksi kyhättäväksi. Ongelmia se ei silti aiheuttanut ja valmistui nätisti.

Pään jälkeen kasasin piipulle jonkinsorttisen pidikkeen ja asensin sen Megatronin vasempaan lapaan. Tämän jälkeen sain iskeä pään paikoilleen ja rintakehän kiinni lanteisiin. Aika ripeää ja ongelmatonta touhua kaikenkaikkiaan.

Aseistus, osa II

No nyt. Asemuodon tähtäin oli robottimuodon mahtava käsivarsitykki. Onnistuin jotenkin, täpinöissäni tietysti, koheltamaan vähän. Käänsin tuon suppilon muotoisen osan väärin päin eli pinnoitetun puolen ulospäin. Hassu juttu sinänsä, että lopuksi kaikki putkilot sinetöitiin umpeen, eikä ulkopuolisia tekstuureja ollut ensinkään.

Päätin taas ottaa ja soveltaa ohjeita vähän itselleni sopivampaan muotoon. Lirpake kun ehdotti, että taittelisin boksin kutakuinkin kiinni ennen noiden tötteröiden ja putkien kiinnittämistä (ahtaassa tilassa se on aina vaikeampaa, siksi olen tupannut jättämään askit auki, kunnes niihin on saatu kaikki oleellinen kiinnitettyä).

Käpälät

Käsien rakentelu söi mehevästi aikaa, kiitos kaikkien yksityiskohtien. Nyrkkien kasaaminen oli pelkäämääni paljon helpompi osavaihe, melkeinpä suoraviivaisin kohta koko käsipalikassa. Ensin rakentamani oikea käsi oli puolestaan paljon simppelimpi kuin vasen, ehkä juuri sen takia, että koska tykki oli tulossa oikeaan käsivarteen, se ei kaivannut niin paljon muuta koristelua.

Tässäkin kohdassa poikkesin ohjeen rakennusjärjestyksestä oman etuni nimissä. Asensin tykin ensin oikeaan kyynärvarteen ja sitten vasta koko käden kiinni torson kylkiluukkuun, joka tietysti suljettiin viimeisenä. Ainakin minusta se kuulosti helpommalta ja vähävaivaisemmalta järjestykseltä. Vasemman käden asentaminen oli ihan yhtä ripeää kuin oikeankin. Ja kas vain, Megatron oli valmis.

Siitähän tuli aika siisti. Sormenjälkiä en jättänyt kovin paljoa, mistä taas sopi kai kiittää pintakuviointia, joka ei ollut yhtä altis sotkulle kuin kiiltävä tasapinta. Robo oli aika kookas, asia, jonka hahmottamista varten nappasin taas pari kuvaa perinteisen viisikymmensenttisen kanssa.