Tähtituhoojan valkoinen -pohjamaali

Keisarillisten tähtituhoojien klassisin väriteema oli Tähtituhoojan valkoinen (Star Destroyer White, ei vielä tarjolla VMA-sarjassa(kaan)) ja sitenhän minä tämän pohjamaalasin. Nopeaa ja helppoa, olisi tietysti ollut selkeämpää, jos materiaali ei olisi ollut valkoista jo alunperin...

Nyt olimmekin valmiita ottamaan taiteilijan vapauksia epätodellisten maalipintojen hohtaessa silmissämme painajaismaisesti. Hurraa!

Kuatin avaruustelakoilla

Avaruuslaiva kasaan

Aloitin rakentamisen neljän palan komentotornista ja jatkoin oitis moottoriosastolle. Sillan palojen reunat eivät asettuneet ihan niin kauniisti kuin olin toivonut. Ionimoottorien suuttimien asetustappien kanssa jouduin myös askartelemaan vähän, mutta ulospäin näkyviin osiin se ei vaikuttanut.

Purtilon runko koostui neljästä osasta. Alarunkoon liimattiin reaktorikupu ja moottoriosasto. Sitten rungon yläosa lyötiin vastapuolelta kiinni ja puristelin saumoja vähän tiiviimmäksi.

Eipä tuohon muuta enää jäänyt tehtäväksi kuin komentosillan ja ylärungon väliin jäävän rakenteen ja komentotornin kiinniliimaaminen. Niin ja kahden palan jalusta, jonka jätin liimaamatta tähtituhoojaan, ihan vain maalauksen helpottamiseksi.

Aika nätti siitä tuli. Koolla tuota ei oltu pilattu, muistinvaraisesti sanoisin, että Metal Earth Models - tähtituhoojani oli hippasen pienempi kuin tämä rakennelma. Aikaa kului ehkä puoli tuntia palojen siistimisineen kaikkineen.

Projekti VI/17

Revellin ISD

Tämä 1:12300 -skaalan Keisarillinen tähtituhooja oli, kuten aiemmin mainitsin, projektiassistenttini joululahja. En ollut saanut vielä hänen Ka-50:täkään vielä edes pohjamaalattua, kun hän tuli pyytämään, että rakentaisin tämän. Ideana oli maalata se ruskeaksi tai pinkiksi. Uhkauksista huolimatta otin tämän seuraavaksi työn alle.
Kyllä vain, tiedän, että nämä tietyt postaukset eivät ole olleet läheskään tosiajan kanssa tekemisissä, ei voi mitään :D

Ohjeet

Rakennusohjeet olivat ultrasimppelit. En nyt ihan katsomalla keksinyt, miksi tämä oli merkitty vaikeustasoksi 3/5, mutta ehkä näissä oli joku syvällinen viisaus takana.

Huvituin ihan, kun paketissa oli myös siirtokuvia. Tai siis siirtokuva. Sekin tulisi liiskata jalustan etuosaan.

Osaset

Mallin palat mahtuivat kahteen pieneen valurankaan. Osat olivat sangen suuret ja ainakin ensikatsomalta aika mukavan yksityiskohtaiset, vallankin rungon pääosat olivat oikein nätit. Nyt kun joku tekisi modernin version siitä MPC/ERTL:n kitistä...

Valmista: Projekti V/17

Viime hetken rutinat

Jep jep. Kevät meni, kuten jossain välissä mutisinkin, vähän eri tahtiin kuin olin kuvitellut. Samoin pienoismallailuaika oli ns vähissä kun aika hävisi kaikkialle muualle. Samasta syystä tämä postaus, jonka olin alunperin ajastanut toukokuun toiseksi viimeiselle viikolle, jäi viimeistelemättä ja siten myös postaamatta. Se on nyt tässä.

Aiemmista saman teeman alla olleista postauksista ainoa oleellinen muutos olikin se, että maalasin laukaisualustan uudestaan Dunkelgelbillä (Tamiya XF-60), koska töhkäiset ihmehärpäkkeet eivät kuitenkaan tuntuneet oikeilta. Nyt ne näkyvät siis loppukuvissa "puhtaina". Niin ja loppukuvatkin otin vasta nyt, vaikka koko tekele oli ollut valmiina jo erinäisiä viikoja (vaiko peräti pari kuukautta?), kiitos ennakointini, joka ei sekään sitten riittänyt. Vaan minkäs elämälle teet :)

Ohjeen legenda

Kopioin alle uskollisesti ohjelapun tekstipätkän muotoiluineen päivineen. En lähtenyt suomentamaan kun en usko, että olisin voinut tehdä sille näin oikeutta.

"At the end of 1944 the Germans started to occupy themselves with the possibility of a rocket attack against the territory of the USA.

Initially the possibility of launching A-4 rockets with the help of class XXI submarines was considered but the development was in January 1945 interrupted and based on the requirement of the forces the development of a double stage so called "American Rocket" started.

The A-9 rocket had to be lifted to an altitude of 160km by the A-10 booster rocket and then it was able to cover up to 5000 km in 45 minutes. Before reaching the target the pilot had to catapult from A-9. During the flight th epilot had to be guided by submarines on the surface of the Atlantic ocean. Before the end of the war tests of the A-9 rocket itself without the A-10 stage were carried out.

Flying weight of the A-9 itself 16 260kg. Max. speed 2800m/sec. Engine EMW with 25 400kg thrust."
// EMW: Elektromekanische Werke

Ja ne kuvat

Työpaikan vaihto

Eilen, kesäkuun 2., oli viimeinen työpäiväni tähänastisista pisimmässä työpaikassani. Ehdinhän minä siellä jo melkein yhdeksän vuotta (kolmesta kuukaudesta se jäi kiinni) ollakin. Seuraavan ovista astelenkin sisään heti ylihuomenna.

Poispotkijaisseremonian pomo-osuuden ja omien kommenttieni jälkeen työkaverini Hannis halusi sanoa pari sanaa ja päätti sen antamalla kookkaahkon muovikassin "haluttiin antaa sulle jotain, mistä ehkä muistat meidät". Sain Star Wars -pipon ja kaksi pienoismallia. Sanattomaksihan tuo veti, kun en tiennyt varautua mokomaan :D

Presaleztanin diktaattori Iiro oli saanut nakikseen valita, mitä hankkivat. T-35:n idea oli se, että kyseessä oli hyvin iso vaunu, paljon tekemistä ja että se oli sellainen vempain, jota en kovin todennäköisesti olisi itse kuitenkaan ikinä ostamassa. Näin muistaisin tuosta heidät helposti/-mmin.

Sakemannien raketinheitin oli taas kuulemma ihan ilmiselvä valinta. Puuhäkkyrät ja mielettömän kokoiset raketit herättivät meidän aiheesta innostuneempien keskuudessa eläväistä keskustelua, loppuja ei sattuneesta syystä ei ihmeemmin napannut.

Lupasin (vai pitäisikö sanoa uhkasin?)  lähettää kuvia, kun olisi valmista. Ryhdyimme myös miettimään jengillä, olisiko hassua maalata firman logomaisuus tai nimi vaunun kylkeen. Kenties tekisinkin niin, koska miksi ei? :p