Valmista: Projekti VII/17

T-35 "APTEP"

Speksit

T-35 oli itsessään vuosimallia 1938 ja painoi luonnossa 45 tonnia. Pituutta masiinalla oli 9,72m, korkeutta 3,43m ja sen panssari oli 10-30 mm paksua, mikä ei suorissa levyissä tainnut olla siihenkään aikaan juuri mitään. V12-moottorillaan hirvitys pääsi maksimissaan 30 km/h vauhtiin ja tankillisella pörötteli 150km, oletettavasti vain optimiolosuhteissa. Miehistöä tarvittiin peräti 11 ukkoa. 76,2-milliseen päätykkiin oli mukana 96 kranaattia, 45-millisiin yhteensä 220 kranaattia ja 7,62-kuteja oli peräti 10 080 patruunaa (pari kiloammusta per kuularuisku).

Insinöröintiä

Vaunun taustoista ja ideasta olin mutissut jo ennen aloitusta, joten mitä niitä enää toistamaan. Korvattakoon ne insinöörimäisesti numeroilla!

Julkaisin 23 sessiopostausta, joista kukin kattoi keskimäärin 45 minuutin edestä puuhastelua. Suunnaton osa noista minuuuteista kuluikin, kuten aiemmin mutisin, kontekstinvaihtoihin eli aloitteluun ja lopetteluun, sekä satunnaisiin projektiassistenttien aiheuttamiin keskeytyksiin. 23 * 45min = 1035min / 60min = 17,25h eli... hohoh. Alun kolmatta täyttä työpäivää ilman lounastaukoja.

Yksitoikkoisesta vaunuväristä ja naamiokuviottomuudesta huolimatta vaununkuvatus söi silti reilua tusinaa eri maalia ja maalinkaltaista ainetta sekä kolmea tyyppiä liimaa. Siirtokuvia meinasin käyttää pakasta peräti kaksi (loput olivat lähinnä valkoisia raitoja), mutta jälkimmäinen rullasi niin revin molemmat mäkeen aika turhautuneena.

Jotain johtoja tuohon olisi kai voinut vedellä lamppuja varten, mutta teinpä nyt ihan oobina. Päätornin katolla oleva kohokuviotähti olisi kai voinut ottaa maalia pintaansa, mutta kun en löytänyt* tästä hirvityksestä yhtään oleellista referenssikuvaa niin annoin olla. Turhaa stressiä tuli vältettyä.

*) en tosin tuhrannut kovin pitkää aikaa etsimiseenkään vaan luovutin helpolla

Rakennussarjasta itsestään

Kaikenkaikkiaan Zvezdan T-35 oli mielenkiintoista rakennettavaa. Jotenkin paloja piti siivota ihan mielettömän paljon, mikä taas johti siihen, että rakentelu itsessään oli hitaampaa kuin jonkun Tamiyan tai Dragonin sarjan kanssa.

Palat sopivat paikoilleen mainiosti, vain vaunun kannen kanssa oli hämminkiä, mutta pelkään, että juuri sen takia sain syyttää siitä vain ja ainoastaan itseäni. Yleisesti kaikki rakentelu oli suoraviivaista, omituisin ja ehkä epästabiilein härpäke oli päätornin alaosa, joka koostui liuskoista ja kaikeksi yllätyksekseni toimi nätisti. Muille torneille olisi pitänyt rakentaa raidepala, joka olisi pitänyt ne kiinni rungossa, mutta jätin ne omaa puuhasteluani helpottaakseni tyystin pois.

Kuvatuskokoelma

Alle läiskäsin taas perinteisen ympäriämpäri-kokoelman vaunusta nyt myös virallisesti valmiina. Vaunun hassuudesta johtuen napsin epätavallisen määrän "kaikki kasassa"-kuvia, joten kokonaisuus on varmaan tullut ehkä turhankin tutuksi pitkän prosessin aikana.

Metahetki eräänä torstai-iltapäivänä

Kuvien räpsimisen aloittaessani ongelmani oli ensinnäkin, etten tiennyt, missä nappaisin kuvatukset fiksuimmin. Uuden (meille) kodin ongelmia, sano. Jalustana käyttämäni kovakantinen Jeff Smithin "Bone" One Volume Edition inspiroi ottamaan sen uudelleenluettavaksi. Sille jaettakoon tässä 'mutinoitten yleisaiheesta äärettömästi poikkeava mutta silti varaukseton suosittelu.