Projekti VIII/17

[edit] Tiedän kyllä, että tämä postaussetti tulee ulos melkein vuosi sen jälkeen kun se toteutettiin ja kirjoitettiin, en vain halunnut sekoittaa näitä lätinöitä T-35 -postauksien sekaan. Enkä myöskään ollut varma, miten pitkään mutinamatskua riittäisi senhetkisellä työtahdillani. 'Mutinoitten 2018 on oleva poikkeava.

Futulabsista päivää

Kuulin ja näin jo pari kuukautta ennen ensimmäistä työpäivääni, että uudessa paikassa oli jokunen 3d-tulostin. Ensimmäinen ideani oli tietenkin Nemesis - Velhon Tulivaarna Seth, mutta eihän siitä löytynyt mallia (tai yksi, joka maksoi 80 USD, vähän liikaa silkkaa testailua varten), enkä minä osannut sellaisia luoda. Farscapesta tutut Moya ja Talyn kiinnostivat, mutta muistinpa sitten jatkuvat kitinäni siitä, miten TIE Bombereita ei vain ole mallisarjoina...

Tuumasta toimeen

Pistimme näissä touhuissa enemmän vaikuttavan työkaverini Nathanin kanssa pommikoneen tulostumaan eräänä puolisateisena torstaipäivänä. Mallinnin mietti pyörittelyn, asettelun sekä asetusten säätämisen jälkeen, että puoli vuorokautta menisi.

Tämä siis single extruderilla, masiinassa vielä edellisperjantaina ollut moarxtruder oli huomattavasti nopeampi, mutta ei voinut mitään. Tarkkuusasetuksiksi valitsimme normaalin, emme nopeaa tai tarkkaa jälkeä tekeviä presettejä. Hassujen muotojen takia tuo tarvitsi päälle "kaikki tukirakenteet" ja niistäkin vielä "helmalliset" tai miksi tuota kutsuisikaan, vähän tulivuorimaisesti levenevät muodot, koska aluksen itsensä jalanjälki oli niin pieni.

Nettikameraviritelmästä sai kurkkia, lähtikö se edes tekemään mitään. Kyllä vain, kyllä vain.

Jep. Kolmisen tuntia myöhemmin jäljellä oli edelleen reilut 12 tuntia tulostusaikaa.

Neljän tunnin tarkistuspiste

Kävin kotimatkalla toimiston kautta katsomassa, miten tuo eteni. Hissukseen, onneksi sitä ei tarvinnut jäädä vahtimaan.

Perjantaiaamun elämys

Olin seuraavana aamuna normaalin aikaisin töissä. En aloittanut kahvinkeitolla, vaan menin kurkkimaan koneeltani printterin webcam-feediä - turhaan. Masiina väitti olevansa valmis, lämpötilat olivat nollilla ja koska printterihuone oli pimeä, kameran kuvasta ei oikein erottanut mitään. Ravasin siis sinne, jälleen kahvimasiinan ripeästi ja peräti luonnottomasti ohittaen.

Saatoin päästää jonkunlaisen muahahahaaa-henkisen naurahduksen, kun löysin tulosteeni. Se oli sekä odottamaani paljon suurempi että kokoonsa nähden yllättävän kevyt. Tuon tukirihmaston siivoaminen kyllä pisti miettimään.