Imperiumin vastaisku
Parempi puoliskoni ihmetteli, miksei ensimmäinen ideani 3d-printterin kanssa ollut itsestäänselvästi Han Solo karboniitissa. Meillä oli eri prioriteetit.Kiusasin työkaveriani Nathania taas loppuvuodesta ja puuhastelimme Formlabs-resiiniprintterin kanssa. Jotenkin nämä ideat saadaan aina liikenteeseen joskus iltapäivästä niin, että rakkineet jäävät yön yli tulostelemaan.
Perjantaiaamu
Töihin saavuttuani keittelin kahvia ja lähdin repimään tulostetta irti tulostimesta. Oli muuten aika vähiä hiuksia (lisää) harmaannuttavaa touhua, kun lastalla mätkin tuota pehmeähköä resiinimöttiä irti. Onneksi väkivalloin kohdeltu osa oli tukiosaa. Jostain jännästä syystä tulostinohjelma (vai oliko se sliceri?) tykkäsi pistää mallin tulostumaan tuollaisessa kulmassa.Ensimmäisenä kalikka piti pestä ties millä spriillä, kahteen kertaan. Se siis upotettiin ykköstankkiin hyväksi aikaa ja otettiin valumaan kuivemmaksi. Sitten se upotettiin kakkossammioon samoin omaksi ajakseen lillumaan. Toinen ajoista oli pidempi kuin toinen, mutta tätä kirjoittaessani en enää muistanut, miten. Puhuttiin kuitenkin vartista ja alle vartista. Ehkä.
Etanolihuuruissa ihmettelin yksityiskohtia. Eritoten kapteeni Solon kätöset olivat hämmentävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti