Käsitöissä
Kun kynäruiskuni oli ammattilaisten käsiteltävänä, halusin silti saada tekelettäni edistettyä. Sudin siis valkoista pohjamaalia tykin tähän mennessä kasaamieni pääosien pintaan.
Aloitin putken ulostulopäästä, sen eri ympärysosista sekä lavetista itsestään. Näin työskentely oli sekä naurettavan hidasta että paljon rumempaa kuin kynäruiskulla. Edelleen pohjamaalini oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta enhän minä hoksannut ostaa uutta purtiloa (ja sopivaa vihreää) kun olin sopivanlaisessa puodissa jo valmiiksi.
En minä ole koskaan itseäni fiksuksi kai väittänytkään.
Pari ensimmäistä iltaa
En muuten muistanut, miten hidasta ja tässä tapauksessa rumaa hommaa pohjamaalin sutiminen olikaan! Allaolevassa kuvassa näkyi kahden session pensselöimisen tulokset. Suojasin liimattavien osien paikat ja liikkuvien osien paikat mahdollisimman tarkasti ikään kuin olisin ollut kynäruiskun kanssa liikkeellä.
Tuo oli hommana jotenkin epämotivoivaa, joten edistyminen oli tuskallisen hidasta. Osasyy oli myös siinä, että tosimaailma söi ilta-aikaa hyväsäisinä kesäiltoina omalla tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti