Panssariamme

Projektimietteet

En ollut vielä tätä kirjoitushommaa aloittaessani päättänyt, miten oikein tulisin projektin etenemisestä kirjoittamaan. Aloitin kuitenkin jälkijunassa eli kun olin saanut jotain jo rakenneltua, joten ehkä käyttäisin huomioitani päätöksen tukena.

Viime aikoina rakentelusessioni ovat olleet keskeytyksentäyteisiä, joten yhden vajaan kolmevarttisen jakaminen yhtenä postauksena ei välttämättä olisi kovin antoisaa. Tosin, jos odottaisin jonkun loogisen kokonaisuuden valmistumista siitä kirjoittaakseni, tyhjiä viikkoja saattaisi kertyä useampiakin.

Esimerkkitapaus tästä heti alusta: sain yhdellä istumalla asennettua ruhtinaalliset kolme poikkitukipalaa (G36, 35 & 30). Tietysti sitä ennen olin purkanut kaikki turhat muovit pois ja sitä rataa.

Pohjan tukihimmelit

Heti alkuun ammeen pohjalle piti asentaa nivaska tukiruotoja. Kovin heppoisilta ne tuntuivat ja sen takia oikeiden paikkojen löytäminen tuntui vähän hankalalta, kun pohjan asennuskolot ja palikoiden lirpakkeet olivat myös matalia.

Sisäkyljet

Ammeen sisäkylkiin asennettavaksi tuli panssarilaatat, joissa oli reikiä vääntösauvajousituksen vääntösauvoille, sekä asennuspaikat kaikelle sisääntulevalle röhnälle. Tuossa ensimmäisessä kuvassa oli skeemojenlukutaitoni (tai sen puutteen) perusteella yksi 145l polttoainetankeista.

Tuon megalaatan asentaminen oli lähes helppoa, vain pari kevyesti vinoon asettunutta poikittaistukipalaa koetti pistää vastaan. Tässä, jos missä, olisi ollut hyödyllistä omistaa jokunen ruuvipuristin (tai vastaava).

Seuraavat kuvatukset kertoivat saman tarinan, mutta vasemman sisäkyljen kuvakulmasta. Ensin nuo kulmaan asettuvat iskunvaimentimen näköiset vempeleet, joiden funktiosta minä en ollut kärryillä.

Näyttihän se jo hissukseen mainiolta, keulaa kohti katsottaessa. Iso osa kamppeista oli ehdottomasti semmoisia, jotka olivat mysteeri, jonka toivoin hissukseen selviävän.