Königstiger sisätiloilla
Nyt kuulkaas. Ennen tämän introtekstin aloitusta kävin katsomassa #Aloitus -tägätyt postaukseni ja pöyristyin. Olen aina pitänyt itseäni ensisijaisesti panssarivaunumallarina ja siitä vielä erityisesti PzKfw-alatyypin harrastajana. Missä välissä on sitten päässyt käymään näin, että tuorein panssarivaunumallini aloitettiin kohta 3,5 vuotta sitten ja viimeisin Panzerini aloitettiin kohta seitsemän vuotta sitten?
Myönnettäköön, että tämäkin boksi on istunut odottamassa vuoroaan yli neljä vuotta. Tuntui siltä, että alati kauemmas menneisyyden horisonttiin katoava moottoroitu (ja samalla patterilla vieläkin kulkeva) PzKfw V ja tämän sisukaluineen mallinnetun PzKfw VII:n mielikuvayhdistelmä oli sen verran pelottava, että kierre on ollut vauhdissa jo pitkään.
Pelkästään ohjeen läpiselailu (valokopioituine korjauslärpäkkeideen), palamäärän äimistely olivat järkyttävää hommaa. Maalausohjeen paljastama sisätilojen monipuolisuus ei auttanut tilannetta pätkääkään. Toisaalta, tätä minä olin kaivannutkin.
Palaset
Valurankoja oli taas ties miten monta. Rankain kulmissa oli militääritekninen aakkosaukko, minkä toivoin toimivan kohokuviota paremmin ranganetsimisvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti