Maybach HL 230 P 30

Malli mallin sisällä

Teräskissan sisällä piti olla jotain mikä pisti sen kehräämään. Tämä hyrskytin oli kuin oma mallinsa, sen verran monipolvinen prosessi moottorin rakentelu oli. Ennen koko tämän projektin aloittamista olin vilkuillut, mitä sen jo rakentaneet olivat aiheesta sanoneet. Lukemani perusteella päätin, että rakentaisin ja maalaisin tämän kasaan erikseen ja asentaisin vasta sitten vaunun perään.

Keskusmötikkä

Minä en tiennyt moottoreista tai niiden erikoisuuksista oikeastaan yhtään mitään. Rakentelu alkoi tuosta päämokkulasta, jonka sisällä oli jotain sylinteripömpeleitä ja jonka läpi kampiakseli kulki. Alku ainakin oli selvä, palat kiinni toisiinsa ja seuraavaa jonoon.

Siinähän niitä nippeleitä oli, etupäästään (vai takapäästään?) laitos tuli näemmä kiinni vaunun lattiaan pienillä tassuilla. Aika heppoisilta ne näyttivät, mutta insinööriin piti luottaman.

Tämä moottorin yläpäähän asennettava ihmehimmeli näytti vähän piilonaamalta, kuin kaasunaamaripäiseltä piirretyltä hahmolta. Kokonaisuutena se taisi olla se kikkare, jossa olisin kuvitellut kaikkien polttoaine- ja pakokaasuventtilien olevan, jos kyseessä ei olisi ollut V12-moottori. Kaipa tuossa jotain mekaanisia ajastimia oli. Tai jotain semmoisia.

Vee ykkönen

Toisen veen yläpäähän tuli jonkunmoinen pönttö, jossa oli varmaankin jotain voiteluöljyntäyttöjuttuja sun muita, ulkonäön perusteella. Putkien kanssa hämmensi se, että niiden asennuskulmat eivät olleet turhan selviä minulle.

Hemmetin hienoja pikkudetaljeja, tulisiko kukaan niitä näkemään enää asennuksen jälkeen? Tuskinpa.

Toinen puoli veemoottorin yläpäästä oli nyt siinä. Pääkalikan asennuskulma oli vähän arveluttava, mutta ei siitä ollut turhan selvää merkkiä missään, eikä nappuloiden haptinen palautekaan ollut turhan selvää.

Tämä seuraava kikkare oli oletettavasti pakosarjaan (katsokaa, muistin hienon termin) liittyvä putkenpätkä. Ellei tuo sitten ollut kokonaisuudessaan vaunun sisäpuolella majaileva osa pakoputkistoa, miltä se aika vahvasti näytti.

Toinen veekulma

Epäsymmetrisenä vempeleenä moottorin toisen yläkulman kasaaminen ei ollut juuri sen nopeampaa kuin ensimmäisenkään. Tässäkin oli aivan naurettava määrä kaikenmaailman mokkuloita, putkia ja vielä kapeampia putkia. Kaikki piti asentaa hienojen 3d-kuvien ja seuraavan askeleen (sekä maalausohjeen valmiin moottorin) kuvien ja arvausfiilisten perusteella. Henkilökohtaisesti olisin arvostanut selvempiä kuvauksia tai luotettavammin oikein asentuvien palojen yhdistelmää.

Kakkospakoputki oli vinkeästi erilainen kaveriinsa verrattuna. Näiden kanssa röpöttimestä rupesi vihdoin minullekin selkiämään, mihin suuntaan ja miten päin tuon piti oikein istua.

Pakoputken alle tuli kaikenlaisia jänniä kilkkeitä. Näistä olisi ollut ihan kiva tietää, mitä varten ne oikein olivat ilman, että joutui etsimään Keisari yksin tiesi ties mistä. Sylinterinmuotoiset palikat olivat nesteiden pyörittämistä varten, sen verran minä tiesin arvata, mutta vesiin ja öljyihin liittyvät fiksuudet eivät olleet tuosta minun silmilläni ymmärrettävissä.

Valmiihko moottori

Jokusen illan syötyään moottori oli ns. valmis, kun ilmansuodattimien kotelo oli asennettu. Tässä vaiheessa kävi ilmeiseksi, että V-sakaroiden kalikat eivät olleet täydellisessä 

Tietysti laitteesta uupui vielä jokunen letku, putki ja pumppu, mutta niitä ei voinut asentaa ennen kuin moottori oli omalla paikallaan.

Vaununsa takana

En ruvennut runnomaan vielä liimauksiensa kuivumista odottavaa moottoria koloonsa, vaan jätin sen kiltisti vaunun taakse poseeraamaan. Uskomatonta mutta totta, se olisi syömässä koko tuon tilan ja varmaan vähän lisääkin. Järkyttävä mörssäri.