Ohjeen järjestys oli vähän erikoinen, olisin tietysti voinut olla seuraamatta sitä ja ihan vaan tehdä nämä palautuspyörät silloin kun kasasin vetopyörätkin. Tai sitten olisin voinut jättää ne maalia odottamaan palasina, niin kuin päätin tehdä telapyörien kanssa. Kaikkien käsittely samalla tavalla oli ilmiselvästi jonkun muun tapa kuin minun.
Voimansiirto
Koska moottori majaili vaunun pyrstöpäässä ja vaihteisto etupäässä, väliin tarvittiin jotain, jotta vempeleet voisivat keskustella keskenään. Pohjaan asennettiin ensin pari telinettä (kuvassa tuossa keskivaiheilla) tuleville mekaanisille komponenteille.
Askelten 15-16 motikka oli ilmiselvästi jonkunlainen asiaankuuluva kikkare. Minä kun en edelleenkään tiennyt asiasta oikeastaan mitään, oletin tämän olevan jonkunlainen vaihteiston esiosa, joka nyt jostain syystä oli erottamassa vaihdelaatikkoa ja moottoria toisistaan.
Tässä välissä jätin seuraavan akselin odottamaan myöhempää vaihetta sillä välin, kun nyt rakenneltu oli liimautumassa. Seuraavaksi tuli rakentaa vaunun takatilaan pitkittäiset väliseinät moottorin ympärille. Ennen moottorin rakentamistakin. Huolestuttavaa.
Molempiin sivuseiniin piti rakentaa tämmöinen palautuspyörän akseliin kiinnitettävä ihmepalikka. Sen funktio ei käynyt kuvista ilmi niin ollenkaan, joten kasasin palikat, liimasin ne paikoilleen ja jätin töröttämään ohjeen osoittamalla tavalla.
Pitkittäisseinien asennot eivät näyttäneet niin preussilaisen jämäkiltä kuin mitä odotin. Tietysti tuo heppoisuus auttaisi tulevassa moottorin asennuksessa, muuten hajoaisi palasia ja saattaisipa se vähän kiroiluttaakin.
Moottorin sivuseinälevyjen asettuessa liimasin vaihteistokompleksin kiinni etulattiaan ja etummaisen kardaaniakselin sen ja välikäikäleen väliin. Asemoinnissa oli pientä häikkää, jos vaihteisto oli kiinnikkeissään kiinni niin vaihdelaatikon takapää taas ei, tai päinvastoin, ja samalla vaivalla akseli oli heikosti kiinni toisesta päästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti