Oikeita maalisävyjä
Testasin ensimmäisenä punaruskeaa (VMA 71271 German Red Brown) takarungon isoihin tankkeihin. Näissä määrissä ja ensimmäisen maalikierroksen perusteella ero ei ollut vielä mitenkään valtava.
Jatkotöhötyksen ohjasin taistelutilan sisään ja käytin valtaosan maalausajastani varmistamaan, että vallankin kaikki lukuisat katvealueet tulivat maalattua kunnolla. Tässä punainen pohja auttoi, kun se ei hyppäisi silmille ihan samalla karulla tavalla kuin joku valkoinen tai harmaa pohjamaali. Olinpas minä ollut fiksu.
Punaruskea oli kuivuttuaan syvemmin ruskeaa kuin olin mielessäni kuvitellut. Tuosta tietenkin uupui vielä yksityiskohtia ja kaikki mahdollinen säistys. Noin suuri määrä tummahkoa sisämaalia oli silti vähän hämmentävä, olin kuvitellut valkean olevan pääväri ainakin kaikissa sisäseinissä.
Kun minulla oli vielä tuokio aikaa käytettävissäni, maalasin ensimmäisen kierroksen verran myös veto- ja telapyöriä, moottorin oheispaloja (välitankkeja, pumppuja, mitä olivatkaan) sekä jäähdytinlaitteistoa. Kuten aina, nämä vaativat pari maalaussessiota eri puolilta.
Ensimaskaus
Seuraavan iltani aloitin maskiteippauksilla. Rajasin vaunun sisätiloista punaruskeat pois maalatakseni ohjeen perusteella palomuurin/tuliseinän ihmispuolen sekä ammushyllyjen lattiat valkoisiksi.
Kermanvalkoisella (VMA 71119 White Grey (grauweiss)) räimityt vaunun sisätilat olivat lähes säihkyvän kirkkaat verrattuna aiempaan luupohjamaaliin. Kontrasti punaruskeaan oli myös valtava. Vauhtiin päästyäni maalasin myös ylärungon ja tornin sisäosat alustavasti.
Takaseinän lisäksi maalasin myös kuskin ja radistin välissä sijaitsevan laitteistoin pikaisesti valkoiseksi. Tämä oli lähinnä kevyt muistutus itselleni siitä, että radiot sun muut pitäisi muistaa maalata myöhemmin kunnolla eikä unohtaa punaruskeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti