Säistystä lopputoukokuun lämmössä
Aloitin säistyspuuhasteluni kuivaharjaamalla telaketjujen kulutuspinnat teräksellä (VMA Steel), niistä siirryin hivelemään erinäisiä vaunun ja sen tornien muita kuluvia kohtia, kuten ripustuslenkkien sisäkehiä, saranoita sun muita. Hellimmän pensselinkosketuksen tarjosin yleisesti vaunun lukemattomille töröttäville pultinkannoille tai ainakin valtaosalle niistä.
Pystysuoria osia suttasin Vallejon Environment-sarjan Rainmarksilla, jolla vetelin erilaisia runtuja ylhäältä alaspäin, fiiliksen mukaan. Voi olla, että päästin tuota kamaa vähän liian valloilleen, mutta pistettäköön se uutuudenviehätyksen piikkiin.
Samasta sarjasta käytin myös Mud and Grass -mömmöä, jota käytin lähinnä teleihin, etu- ja takapään alaosiin sekä ihan vähän palautuspyörien suunnalle. Koetin pitää pientä rotia ja olla käyttämättä ihan liikaa sitä. Pensselin potentiaalisen tuhoamisen pelossa käytin tops-puikkoa levittelyyn. Näin jälkikäteen miettien, se oli ehkä turhan iso tai ennemmin kömpelö applikaattori, mutta ehkä se ei haittaisi kun kyseessä ei ollut tarkkuustyö?
Viimeisestä kuvasta saattaisi nähdä, että muistin vihdoin viimein katkoa kaapelikelan langan. Ensi kerralle jäi vain nokkavalojen lasien erikeepperöinti ja pioneerivälineiden litkuttelu. Vanhan sanonnan mukaan tunnelin päässä näkyi jo valoa, ja jos muistaa, että asustelen Länsimetron hujakoilla, tunneli on tänä vuonna, varsinkin talvipuolella, ollut aika turvallinen kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti