Valmista: Projekti II/22

Uunituore seitsikko

Ripeähköllä liukuhihnametodilla maalattu viidentoista yksilön revohka oli valmis. 11 työvaihepostausta sisälsi kuitenkin enemmän kuin vain 11 * 45min, mutta ei järkyttävän paljon enempää. Silti tähän hupeni vähintään yhdeksäisen tuntia, ehkä kymmenen yhteensä. Numeroina tuo ehkä kuulosti paljolta mutta kaiken arpomisen ja sen sellaisen kanssa (ja omaan tahtiini tottuneena) todella nopea projekti.

CGL:n miniatyyrit olivat aika mainioita, rotevampia ja asennoissaan luonnollisempia kuin IWM:n jo jokusen vuoden ikäiset mallit. Pitänee kaivaa vertailua varten kappaleet jo omistamieni metalliminiatyyrien kanssa. Listalta löytyivät ainakin Timber Wolf, Nova, Executioner ja Elementaaleja. En muistanut ainakaan omistavani yhtään Adderia mutta Grendeliä en takuulla vielä omistanut ennen tätä.

Timber Wolf Prime #201

75 tonnin raskas OmniMech, aseistus: 2xERLLas, 2xERMLas, 1xMPLas, 2xLRM20, 2xMG. Nilkkojaan myöden kuralöllössä.

 

Nova Prime #202

50 tonnin keskiraskas hyppykykyinen kone, aseistus: 12x ERMLas. Alfaiskulla 'Mechinsä sammutti poikkeuksetta, mutta voi hyvää päivää, mitä jälkeä noilla sai pahimmillaan aikaan.

Executioner Prime #203

Ruma 95-tonninen rynnäkkömechi, tämä malli sentään oli vähemmän kolho kuin vanha IWM:n ruipelo metalliversio. Aseistuskaan ei innostanut ihmeemmin: vasemman käden Gauss-kanuunan lisäksi oikeassa oli 2x ERLLas ja jossain jemmassa 2xMG. Hyppyjetit eivät kätevyydestään huolimatta tätä pelasta minun silmissäni.

Adder Prime #204

Kevyen sarjan 35-tonninen 'Mech, nopeus ja tähtäystietokoneeseen kytketyt 2xERPPC olivat aina positiivinen yhdistelmä. Liekinheitin ei ole omissa peluutteluissani päässyt pahemmin käyttöön, mutta periaatteessa lieskari oli aina oikein.

Grendel Prime #205

Sarjan ainoana täysuutuutena 45-tonninen keskiraskas Grendel oli selvästi rakennettu oikean käden ERLLas:n ympärille, oikeassa kyljessä oli SSRM-6 -lavetti, vasemmassa kädessä 2xERMLas (kolmannen sijaintia en tiennyt suoraan sanoakaan) ja oletettavasti päässä oli vielä tuo viimeinen ERSLas.

Ohi aiheen: yhdessä sotasaalislootistani oli toinen Grendel, joka väitti olevansa joku muu variantti mutta muistaakseni nappi oli fyysisesti tämä sama. Kustomointia tuli olemaan tarjolla.

 

Elementaalisakara - G9TC Elemental One 1

Väliotsikon sijoittelutieto (C-trinäärin ensimmäisen Elementaalitähden ensimmäinen sakara) oli tässä vain paikanpitäjänä, se sanottakoon heti alkuun. Näistä tuli kaiken mudassamöyrimisen ansiosta mieleeni yllätyshyökkäys pahaa ehkä aavistamattoman vihollismechin kimppuun.

Näissä kuvissa Elementaalieni hyppyefektit toimivat häkellyttävän hyvin. Hämmentävää.

 

Elementaalisakara - G9TC Elemental One 2

Kakkossakaran kaverit olivat aikalailla yhtä onnistunut setti kuin ensimmäisenkin. Jostain syystä pidin näistä hyppyrakettiefekteistä rahtusen vähemmän. Silti, karua nähtävää kun ilmestyvät naapuriheksaan ilman ennakkovaroitusta.

Perustähden heksapohjat

Viimeistelykierrokset

Viisitoista ansioitunutta taistelijaani olivat kutakuinkin valmiit. Vain heidän ympäristönsä puuttui kuvista. mustat heksapohjat olivat tylsiä ja kaikki aiemmat olivat joko hiekkapohjaisia tai vetisiä (tai yhdistelmää). Nyt kun minulla oli tuoreita ja ällöttäviä säistysmömmöjä, toki niitä piti käyttää lisää.

Mutalöllöä jalkoihin

Sotkin sekä alustoja että 'Mechien jalkoja toden teolla, koko sotkuarsenaalillani. Aloitin levittämällä euromutaa (VWE:Thick Mud 73807 European Mud) heksoihin ja jalkateriin aika hulvattomina annoksina. Ne kohdat, joihin euromutaa ei lentänyt, täyttelin mustalla mudalla (VWE:Thick mud 73812 Black Mud) ja sekoittelin niiden rajakohtia vähän, ettei lopputulos näyttäisi liian suunnitellulta.

Näiden perään sotkin sinne tänne, mutta vähän kevyemmällä otteella muta-ruohosotkua (VWE:Environment 73826 Mud and Grass). Puolisko katseli sivummalta ja sanoi, että tekeleet näyttivät rehellisesti kuvottavilta. Otin sen kehuna.

Elementaaliparkojen mudassatarpominen oli kyllä todella nuivan näköistä hommaa. Onneksi heillä oli kumminkin voimapanssarit yllään, toisin kuin perinteisillä nurmiporilla.

Kuumuusefektiyritys

Olen nähnyt vuosien saatossa jokusen tutoriaalin ja kuvasarjan siitä, miten tehdään kuumuuden kaltoinkohtelemisefekti metallipinnalle. Ajattelin, että ehkä Executioner olisi hyvä koekappale tämmöiselle testille, jonka voisi aina uudelleenmaalata piiloon tarpeen niin vaatiessa.

Käytin vuosikausia sitten ostamiani Citadelin litkuja, joista yhden olin pistänyt väärään paikkaan, joten koko settiä en käyttänyt. Noudatin yleisesti esimerkkiä: ensimmäisenä lutrasin melkein koko putken seepialla (Citadel Shade: Seraphim Sepia), sitten putken suusta alkaen vähän pienemmän alueen violetilla (Citadel Shade: Druchii Violet) ja lopuksi vielä pienemmän alueen jonkunsorttisella sinisellä (Citadel Shade: Drakenhof Nightshade). 

Aika oli tässäkin avainasemassa, jotta värikerrokset eivät kuivuneet. Sekoittelin niitä raja-alueilla keskenään, mutta aika lievästi, kun en halunnut että koko putki olisi ollut yhtä ja samaa epämääräistä värimössöä. Efekti ei ollut kovin voimakas, mutta en toisaalta hakenutkaan mitään sarjakuvamaista ja räikeää.

 

Kuravettä sekaan

Mutaefektien kuivuttua halusin lisätä pohjien kuvottavuutta kevyesti. Tein kaikille jonkunkokoiset ja -muotoiset lätäköt Vallejon akryylivedestä (Vallejo Water Texture: 26235 Still Water) ja sen kuivuttua käytin erikseen lätäköiden reunoille vesitekstuuria (Vallejo Water Texture: 26591 Transparent Water).