Moottorihehkuyritys

Hulluuden rajoilla

Ties mikä hybris minua vaivasi, mutta palasin vielä tunkkaamaan mielestäni jo valmista Shilonea. Kas kun olin onnistunut jotenkuten hyppyrakettien liekkien ja autokanuunan metalliputken kuumuusvääristymän kanssa, voisin kaivaa verta nenästäni rautakangella moottorihehkuefektin kanssa. 

Shilonen moottorisuuttimet olivat aika pienoiset, enkä halunnut ruveta säätämään kynäruiskun ja maskauksien kanssa, enkä myöskään halunnut tehdä mitään ylivedettyä valolähde-valoefektiä (engl. Object Source Lighting, OSL, ei mitään hajua mikä sen paras suomennos olisi, joten väänsin keskenäni oman ja varmaan aika surkean sellaisen) ja vetää valohehkua ympäri koneen takarunkoa. Jotenkin ne ovat näyttäneet omiin silmäparkoihini turhan ylitehokkailta.

Liukuvärit

Tuumasta toimeen siis. Tiesin jo että olin käyttämässä kahta Flankeria varten ostamaani sinistä ja niiden sekaan taitettua valkoista, joten kaivoin putelit esiin. Ensimmäinen, Citadelin Layer-maali Ahriman Blue oli vähän paksua, joten metsästin myös muovisen annosteluruiskun (mitähän korvatulehdusantibiootteja noilla oli aikanaan syötetty) veden varovaista lisäämistä varten. Toinen, Citadelin Layer-maali sekin, Temple Guard Blue, oli kuivunut möntiksi purkkiinsa ja päätyi roskikseen. Simpura. Suunnitelma muuttui vähäsen, mutta vain vähän. Sävytykseen käytin tunnusmerkkivalkoista (VMA 71290 Insignia White).

Efektitesti

Aloittaakseni valuttelin hyvän klöntin Ahrimanin sinistä ja ohensin sitä tipoittain hanavedellä, kunnes sain mönjästä enemmän maalimaista. Taisi olla viimeinen kerta kun tuota nimenomaista maalia käyttäisin, jos Citadelin laatuun oli luottaminen.

Maalasin tällä sinisellä kaikkien kolmen moottorisuuttimen sisäpinnat. Tämä olisi se tummin kerros fuusioreaktorin paahteessa.

Lisäsin sinisen maaliannokseni ulkoreunalle ison tipan valkeaa ja sekoitin siitä tipan siniseen massaan. Tätä vähän vaaleampaa maalia maalasin vähän pienemmälle alueelle moottorisuuttimissa. Sitten lisäsin vähän lisää valkeaa ja toistin jokusen kerran. Kaikenkaikkiaan sotkin kuusi alati vaalenevaa sinisen sävyä. Lopputulos olisi ollut näkyvämpi isommissa rööreissä, mutta tulipa testattua.

Näiden jälkeen maalasin vielä yksittäiset kirkkaat pisteet lähestulkoon pelkällä valkealla kuhunkin tötteröön. Ideana oli kuvata kuuminta pistettä koko roskassa. Ne eivät erottuneet viimeisistä kuvista kuvakulmien ansiosta/takia. Pienen välimatkan päästä efekti oli kumminkin ihan ovela.