Öljyväripesu

Seepia

 

Ensimmäinen tunti

Aloitin yhtenä iltana sotkemalla ohutta seepialitkua (ABT002). Dire Wolf oli ollut jonojen keulilla muutenkin, joten aloitin sillä ja mitenkäs muutenkaan kuin tuuttaamalla mömmöä keskelle suurinta ohjaamolasia. Olin mietiskellyt kierossa mielessäni, josko saisin tehtyä ovelia ohjaamolasiefektejä öljyväreillä mutta tuskinpa kumminkaan.

Kävin miniatyyrin läpi ylhäältä alas, litkutin joka ikisen paneelirajan ja reunan. Nyt tiesin olla vähemmän huolissani ylivalumista, mutta en myöskään uittanut koko laitosta litkussani.

Kun olin saanut Dire Wolfin ominaisuuksia korostettua, päätin että minulla oli vielä aikaa ainakin aloittaa Mad Dog. Kävin sen samalla tavalla läpi, korostin maalin vähän häivyttämiä yksityiskohtia litkullani.

Jotenkin tämän jälkeen minulla oli vielä aikaa käytettävissäni, joten rupesin siivoamaan Dire Wolfin paneelien ylivuotoja. Tiedän kehuneeni viimeksi sitä miten naurettavan kätevää öljymaalien undoaminen olikaan, mutta voi hyvää päivää, tämä oli kivaa.

Nappasin kuvan kahdesta litkutetusta ja sitten putsatusta Sakarasta kolmen vielä odottavan toverinsa edessä. Tämä näytti paljon paremmalta, katsottakoon mitä kaavailemani kevyt buff-puljaus yläpinnoilla tekisi tälle konkkaronkalle. Tietysti sitä ennen näiden pitäisi antaa kuivua päivä tai pari, jotten sotkisi ihan liian aikaisin.

 Dire Wolfin ja Mad Dogin vihreiden ero oli huomattava, Mad Dogilla oli paljon parempi vihreän sävy.

Toinen ja kolmaskin tunti

Kävin kaikki kolme takarivin Sakaraa litkulla läpi, aloittaen aina ohjaamon laseista ja jatkaen siitä korkeimmasta kohdasta aina varpaisiin asti. Paneelirajat, kulmat, koloset ja yleensäkin keinotekoista varjoa kaipaavat paikat saivat litkua.

Aikaahan tuo söi kuin mikä, joten kun olin saanut kolme nappulaa litkutettua, ehdin aloittaa vain vähän Gargoylen irokeesin putsaamista kun jouduin lopettamaan. Sitten tulikin pakollinen kolmen päivän tauko kun aika meni kiireellisempiin asioihin. Olin taas kovin, kovin tyytyväinen siitä että ohentimessa kastetun siveltimen kanssa pystyi vain hyppäämään takaisin ja levittelemään liiallisia litkuja pois.

Näitä kuvia katsellessa huomasin, että ainakin Dire Wolfin tuulilasia pitäisi vielä putsailla lisää, paremmassa valossa. Olin vain valinnut huonon paikan edelliskerralla, joten niiden lopputulos ei ollut ihan mitä kaipasin. Olin haihatellut aiemmin mielessäni, josko öljyväreillä saisi tehtyä oivallisia heijastusefektejä, mutta ei minun taidoillani tässä mittakaavassa.

Summonerin ohjuslavetin päältä (tuosta ohjaamon viereiseltä puolelta) voisin maalata tuon letkunnäköisen osan jollain tummanharmaalla. En ehkä ihan saksalaisella harmaalla, jottei se menisi tykkien sun muiden kanssa sekaisin, mutta jollain, jotta se erottuisi vähän erilaisena.

Gargoyle näytti aina vaan entistä rujommalta. Ehkä paneelierot korostivat mörssärifiilistä.

Mad Dog tuntui hyötyneen huomattavasti korostuksista. Senkin ohjaamon lasia pitäisi siivota vielä ennen lopun julistusta, mutta pikkujuttuja nämä olivat. Hoksasin jossain välissä, että tässä Mad Dogin versiossa LRM-laveteista ei pilkottanut ohjuksenkärkiä toisin kuin IWM:n huomattavasti hoikemmassa mallissa. Jos olisin ihan hullu, saattaisin koettaa maalata punakärjet noihin kolosiin mutta tuskin uskaltaisin.

Hellbringerin torso tienasi eniten kun nyt CASE-paneelit ja muut koloset erottuivat paljon selvemmin. Ohjuslavetin tämä versio piilotti ohjusten kärjet, joten en päässyt suoraan niihinkään käsiksi, enkä uskonut että olisin saamassa myöskään SSRM:iä nätisti maalattua punaisiksi valkoisilla nokilla.

Kyllä näistä nyt erotti enemmän yksityiskohtia, eikä kokonaisvärityskään tuntunut synkentyvän kamalan paljoa.