Projekti II/23

Legenda muttei legendojentappaja

Edellisprojektin piti olla nopea välipala, mutta kylläpä siihenkin aikaa upposi. Halusin tehdä jotain vielä ripeämpää välipalaksi ennen kun hyppäisin isomman skaalan pienoismallin kimppuun.

Kaivelin Clan Invasion -lootaa ja siellä kahden Tähtilaatikon lisäksi myös koskemattomia satunnaislaatikoita. Listasta [Urbanmech, Stormcrow, Mongrel, Archer] nappasin Morgan Kellin modatun Archerin. Mies saattoi olla legendaarinen pilotti/kuski, mutta kone oli vähän tylsännäköinen verrattuna moneen muuhun, mutta oli paljon karmeampiakin, joten ehkä tämä oli ihan ok.

Ideani oli maalata vain yksi omanlaisensa 'Mechi ilman että pähkäilisin miten se sopii isompaan kokoelmaan. Olihan minulla Peitsellinen kamalasta muovista Kell Hound -'Mechiä kahdentoista vuoden takaa ([Clint, Spider, Panther, Hunchback]) jo tehtynä, joten ihan yksinäistä kulkijaa tästä ei tullut. Toisaalta taas tämän kanssa Hurttia olisikin viisi ja sitten niitä tarvittaisiin kolme lisää rivien täyttämistä varten.

Vaan eihän kaikkien palkkisyksiköiden tarvinnut kulkea aina täyteenvarusteltuina, joten en meinannut stressata tuommoisesta turhaan.

Harha-ajatuksia

Etukäteiskuvitelmani tai -kaavailuni tästä projektista oli se, että perusmaalikuvio olisi nopeasti tehty, sen tunkkaaminen ei söisi hirveästi aikaa sekään. Vähintäänkin tuplamäärä aikaa menisi yksityiskohtien kanssa (metalliosat joko metallisina tai tummanharmaina, etukäteen kallistuin metallisten puoleen; vihreät ohjaamolasit; lasertykkien (4) linssit; yksilöinti eli KH-tunnus ja mahdolliset korostelut). 

Paneelirajojen ja varjostusten öljylitkutus puhdistuksineen söisi toista tuntia aikaa, mahdollinen pistefiltteröinti ehkä vajaan tunnin, modulointiefekti kenties pyöristäisi sen ylös tuntiin. Käytännössä kaikki öljysäätö tietysti edellyttäisi kuivatusaikoja, mutta niitä en laskenut työaikaan, vaikka niin voisikin tehdä.

Heksapohja menisi kahdessa erässä: pinta ensin ja sen maalaus sitten, nopeaa joka tapauksessa. Vesiefektien kanssa puljaaminen venyttäisi projektia vähän lisää, mutta niidenkin kanssa valtaosa ajasta oli odottelua.

Kaipa tämä olisi periaatteessa tehtävissä yhden työpäivän tunteina. Tosiasia oli kuitenkin se, että kalenterini on ollut pitkään vähintäänkin hankala, joten näennäisestä yksinkertaisuudestaankin koko roska leviäisi helposti parille kuukaudelle. Jännä nähdä lopuksi, miten arvioni on osunut tai mennyt rytisten ohi.

Valmista: Projekti I/23

Rynnäkkötähdellinen rautaa

Menihän tähänkin aikaa ja taas pääsin testaamaan uudenlaisia kepposia. Tuskinpa tekisin seuraavan projektin kanssa mitään ihan uutta, tai ainakaan tätä kirjoittaessani en vielä tiennyt mitä olisin tekemässä ja mitä uutta sietäisi kokeilla.

Mietin tätä jo yli vuosi sitten, mutta minun sietäisi napata pari vertailukuvaa sekä näistä uusimmista ja ihan erilailla maalatuista nappuloista edellisen viisikon rinnalla. Jokaisesta näistä voisin ottaa kuvan myös todella kauan sitten maalatun IWM-miniatyyrin (tai useamman) vieressä, niin näkisi eron sekä maalauksessa että maalattavassa.

Dire Wolf Prime #231

Draconis Combinen väki kutsui satatonnista Dire Wolfia mahtavaksi kuolemaksi (大いなる死). Olihan tuo ihan hervoton peli, olkapäällä LRM-10 -kasetti; molemmissa käsissä keskellä UAC/5 automaattikanuunat, joiden kumpaisenkin viereen oli asennettu kahdet pidemmän kantaman isot lasertykit (ERLLas) ja kahdet keskikoon pulssilaserit (MPLas).

Summoner Prime #235

Vapaasyntyinen pikkuprinssi nimesi 70-tonnisen Summonerin norjalaisten kansantarinoiden vasaranheiluttelijan mukaan aseistuksen perusteella: salamoita (ER PPC) ja ukkosen jyrinää (LB-10X), plus LRM-15 -lavetti olkapäällä.

Gargoyle Prime #221

Rynnäkkösarjassa 80-tonninen rumilus Gargoyle räimi sisämaailmalaisia(kin) kuriin LB-5X -automaattikanuunaparin ja niiden alle asennettujen SRM-6 -laukaisimien voimalla. Rintakehässä oli myös pitkän kantaman pikkulasertykki (ERSLas) vaikkapa hävyttömyyksien kaivertamiseen vihollisten bunkkerien seiniin. Sisämaailmoissa väki kutsui tätä sotalaivatyypin mukaan, oletettavasti ihan vain koon ja kanuunoiden takia. Outoa sakkia, sano.

Mad Dog Prime #222

Lohikäärmeen seuraajat olivat antaneet Mad Dogillekin erikoisen nimen, korppikotka (ハゲタカ), koska miksi ei? Hätäisesti raskaaksi luokiteltava OmniMech on aina ollut mieleeni, tyylikäs kone kaikenkaikkiaan. Ohjaamon molemmin puolin asennetut LRM-20 -lavetit olivat jotenkin oivallisen hieno ratkaisu, käsissä taas majailivat suuri- ja keskikokoinen pulssilaseri (LPLas, MPLas), symmetrisesti samat kuolemansäteet kummassakin.

Hellbringer Prime #223

Sisarusmechinä kuudenkymmenen viiden tonnin Hellbringer oli Summonerin parina oivallinen, siitä syystä pikkuprinssin kätyri Galen Cox päätyi nimittelemään konetta Lokiksi. Aseistuksen määrä, vallankin vapaasyntyisten silmissä, oli kyllä osuvan mielipuolinen: ER PPC:t käsissä, AMS otsassa, kolmen pitkän kantaman keskitason lasertykkiä (ERMLas) yhdessä ryppäässä, SSRM-6 -lavetti, 4 AP-podia jaloissa jalkaväkeä vastaan, ja tuplakonekiväärit vielä kirsikkana kakussa. Silti panssarointia ja jäähdytysripoja riitti toimintaan asti, kuten sisaruksellaan.

Loppu

Nämä viisi eivät oikeasti kuuluneet samaan Tähteen, ainakaan tämänhetkisessä Tähtisikermäni listassa, vaan numeroidensa perusteella kakkostrinäärin kakkos- ja kolmostähtiin. Tietysti sillä ei ollut oikeasti mitään väliä, koska en ollut pelaamassa millään vakavalla systeemillä, tämä oli ihan silkkaa omaksi huvikseni keräilyä, maalailua ja organisointia. Kuten olen kai jossain välissä tai useammassa ääneenkin mietiskellyt.

Ensi keskiviikkona pitäisi sitten olla jotain muuta sanottavaa. Tällä hetkellä hyppelehdin kahden vaihtoehdon välissä, tällä menolla heittäisin vielä kolikkoa.

Viimeiset yksityiskohdat

Heksapohjat jaderaitoineen

Maalasin heksalaattojen ulkoreunat mattamustalla. Samalla vaivalla maalasin automaattikanuunoiden suuaukot myös mustiksi, ne olivat tummanharmaina vähän turhan haaleat.

Mietiskelin alunperin, josko maalaisin etummaiseen alareunaan 1/3 tai ehkä 1/2 -korkuisen jaderaidan mutta vapaalla kädellä tehdyn vedoksen perusteella se ei ollut niin toimiva kuin mitä toivoin, joten päädyin maalaamaan koko sivun vihreäksi.

Pienellä maskiteippailulla ja uudella mustalla kerroksella nuo voisi muuttaa vielä vaikka caution-raitaisiksi. Jätin nämä ajatukseni hautumaan kun energia-aseiden toinen kirkaslakkakerros kuivui.

Metallipigmentti

Tämä oli aika pieni ja ripeä operaatio. Kippasin vähän AK Interactiven Dark Steel -pigmenttiä metallipaletilleni ja lisäsin siihen ohenninta. Saatuani ohuen litkun sekoitettua maalailin sitä teräsharmaisiin osiin. Kuvat nappasin hassussa valaistuksessa, eikä teräspigmentin ero metallinharmaassa ollut yhtä huomattava kuin Jagdpanzerin naamiokuviomaalin päällä.

Aiemmista horinoistani poiketen en sitten käyttänytkään akryylivesiefektiä mutalöllöpohjiin.

Heksalevyt ja kiiltolakka

Aloitin tämän session maalaamalla eri ohjaamolaseihin uudet valkeat täplät. En ottanut niistä erikseen kuvia, ne näkyisivät kuvissa muutenkin.

Likaisia ruskeita

Maalasin kuivuneen akryylimutakokkareiston päälle ensimmäisenä likaa (VMA 71133 Dirt) ja se sai yhdistelmänä kaikki heksapohjat näyttämään siltä kuin 'Mechini olisivat tarpomassa koirapuistossa. Maalasin vähän erilaisella painotuksella päälle puunväristä maalia (VMA 71077 Wood), mikä ei sanottavasti parantanut tilannetta. Jonkun ajan maalin kuivumista odoteltuani litkutin alustat ruskealla (VMW 76513 Brown). Aika ällöttäviä näistä tuli, mutta mutapohjaa minä olin tekemässäkin. Ehkä tuohon voisi vielä myöhemmin sotkea vähän akryylivettä tai jotain.

Pienenä lisädetaljina maalasin vihdoin Summonerin LRM-15 -lavetin päältä nuo putkennäköiset osat kuminmustalla (VMA 71315 Tire Black). En suinkaan sen takia että ne olisivat olevinaan kumia vaan sillä että erottuisivat jotenkin naamiokuviosta ja muusta miniatyyristä, mutteivät hyppäisi silmille.

Kirkas lakka !lasipinnoille

Käsittelin kaikki ohjaamoikkunat ja energia-aseiden linssit kirkkaalla lakalla (Vallejo 70510 Gloss Varnish). Tuikut tarvitsisivat ainakin kolme kerrosta lakkaa, ohjaamot tulisivat pärjäämään yhdellä. Tässä välissä ehdin tietysti tehdä vain yhden kerroksen, koska niiden pitäisi antaa kuivua päivän verran per annos.

 

Nämä viisi olisivat aikalailla kasassa nyt. Lakkaleikkiin menisi vielä pari päivää mutta aktiivisessa ajassa se ei olisi edes maininnan arvoista.

Tässä vaiheessa jäljellä oli enää heksapohjien reunojen maalaus, voisin maalata etureunoihin jadekorostuksen (merkkaamaan sitä mikä oli "eteenpäin"). Saattaisin huvikseni testata, miltä tumma teräs -pigmentti näyttäisi tämän mittakaavan palikoissa, noita harmaita metallimaisia paloja kumminkin oli jokunen testialustaksi.