SdKfz 161/1 - Panzer IV 7,5 cm KwK 40 (L/48)
"Ketjut kalisevat, moottori möyrii, vaunut ne mylläävät Afrikassa" lauleskelivat kanttipäät oman väännökseni mukaan iloisesti joskus kun sotaonni vielä oli heidän puolellaan. Kesän verran aikaa syönyt DAK Panzer IV Ausf. F2 oli valmis yllättävän nopeasti, vaikka koko kulunut kouluvuosi on ollut aikamoinen esimerkki pahamaineisista ruuhkavuosista. Näpersin vaununi parissa pätkiä silloin kun ehdin ja nautiskelin askartelusta.
Border Model
Hörisin rakennussarjan paloista ja ohjeista jo projektin edetessä, mutta lätistäköön näistä vielä kun kyseessä oli itselleni ihan uusi valmistaja. Kuten aloittaessani höpisin, nappasin lootan mukaani Tieto-Nikkarista myyjien kanssa yleisiä juteltuani.
Ohjeet olivat pääsääntöisesti ihan hyvät, joistain kuvista oli vähän hankala sanoa, mitä ihmettä niissä oikein ajettiin takaa. Samaa olen rutissut joidenkin muidenkin valmistajien ohjeista, joten nämä eivät olleet ainoat. Yhtenä esimerkkinä "jaaniinmitä"-hetkistä tuli noiden tornin kulmissa olevien koukkujen kanssa - rakennuskuva ei selventänyt yhtään mitään, mutta muutamia rakennusaskeleita myöhempi kuva jossa valmis pala näkyi, kertoi suoraan mitä piti saada aikaan.
Toinen rutina ohjeista liittyi valinnaisiin osiin. Erilaisia lisäpaloja oli ihan hervoton määrä, ohjeissa juuri vaihtoehtoisten osien kanssa oli isoimmat epämääräisyydet. Tai sitten tämä rakennussarja oli suunnattu niille, jotka elivät ja hengittivät tämmöisiä detaljeja. Minä en ilmiselvästi ollut sellainen, joten päädyin siihen palakasaan, mikä ohjeissa ensimmäisenä tuli vastaan. Ainoat tietoisesti poisjätetyt yksityiskohdat olivat irtotelakejtut, koska en halunnut sotkea sarjan omia telakenkiä ja Panzerwerkin telakenkiä, ja jotkut ketjupanssaripätkät kyljissä olivat T-34:n palasia ja niitä en kuvitellut Pohjois-Afrikasta löytyvän.
Rakennuspalikat vaativat putsaamista (ja kuvissa näkyi, miten olin epäonnistunut siellä sun täällä vaikka omien silmieni ja sormieni mukaan olin saanut röpelöt pois), jotkut enemmän kuin toiset. Pääsääntöisesti valusaumat olivat kätevästi asemoituja ja osien sopivuus oli loistava. Kuivasovittelu oli lähinnä omaa totuttua vainoharhaisuuttani.
Kalikat myös näyttivät mainioilta, olin useampaan kertaan ihastellut miten hienoja ja yksityiskohtaisia käikäleet olivat. Tosin, en ole tunnettu kultaisista silmistäni tai suuresta asiantuntijuudestani, joten kehuni hyödyllisyydestä voisi olla montaa mieltä.
Jos Border Modelilta tulisi vastaan kiinnostava malli niin voisin napata mukaan ilman sen suurempia arpomisia. Tämä oli vallan mainio, peukkua ylöspäin.
Panzerwerk design
Nämä olivat toiset kolmannen osapuolen tarviketelaketjuni, edellinen kokemukseni näistä oli ihan 2000-luvun alusta (Königstigeriä puljatessani mietin että siitä oli kaksi vuotta sitten melkein 17 vuotta, joten...) kun räpelsin Friulmodelin ATL-22 -ketjujen kanssa.
Printtiketjut olivat näppärät ja nopeat rakentaa kunhan löysi itselleen sopivan metodin. Maalia ketjut nappasivat oikein nätisti, eikä maalaus haitannut liikettä pätkän vertaa. Olin niistä jatkuvasti oikein innoissani ja tilaisin tulevaisuudessa johonkin vielävalitsemattomaan malliin ketjut.
Metoditesti n+1
Sileiden muovipalojen tunkkaaminen röpelöisemmiksi liimalla pehmentämällä teki juuri sitä mitä Yövuorosetä lupasi. Pinta näytti oikein paljon paremmalta. Tässä mallissa kokeilin myös sen pidemmälle viemistä liimalla ohennetun kitin kanssa mutta toteutukseni kärsi käyttämästäni kitistä. Tätäkin pitäisi testata uudemman kerran.
En kytännyt sen tarkemmin, miten paljon eroa paremmin onnistuneilla kittipinnoilla ja kitittömillä pinnoilla oli, appelsiinipintaisien kanssa ongelma oli ilmiselvä ja mömmöni liian paksua. Ostin jälkikäteen Tamiyan kittiä mutta sen kokeileminen olisi taas uusi käkätin työpöydälle.
Maalaus
Yksivärisen aavikonkeltaisen maalikuvion kanssa tylsyys oli yksi riski, samoin kuin pelkällä 4BO:lla maalatun vaunun kanssa. Pelkät työkalut eivät tuoneet siihen paljoa vaihtelua, joten öljypesulla oli ihan mielettömän suuri vaikutus siihen, miltä laitos näytti. En ollut myöskään aiemmin korostanut kohollaolevia paloja litkutuksen jälkeen, tässä kävin pultteja ja yläreunoja läpi. Olin kai odottanut, että lopputulos olisi liian sarjakuvamainen mutta olinpas taas olettanut vähän mitä sattuu.
Toisin kuin edellinen yksivärinen vaununi, tämä ei ollut suunnitelmissani pahasti kolhittu, joten chippaukset eivät olleet samalla tavalla reseptilistalla vaihtelua tuomassa. Toki minä lisäsin muutaman, mutta todellakin vain muutaman ja mielestäni avainkohtiin. Öljylitkut ja paljon pienemmissä määrin myös vaalea hiekkapigmentti saivat ison vastuun niskoilleen.
Litkuttamaton:
Perinpohjaisesti sörkitty:
Oli tuossa tietysti pari muutakin vaihetta välissä, minkä lisäksi kuvat napsittiin eri valaistuksessa, eri kameroilla (puhelin vs DSLR) ja mitä vielä. Mutta kai tuosta idea selvisi.
Ajankäyttö
Aiemmin manaamastani ruuhkaisuudesta johtuen menin sekaisin jo heti alkuun sekä dokumentaationi että kuvieni nimeämisen kanssa, joten en tiennyt yhtään, miten kauan olin mihinkin käyttänyt edes suunnilleen. Valtaosa mallailusessioistani kesti 30-45min, joten keskimääräisellä 40min per askarointi en olisi kaukana todellisuudesta. 270 rakentelukuvaani oli jakanut kuuteentoista osaan eli noin yhdeksitoista tunniksi, mutta en minä niin nopeasti tuota tehnyt alusta loppuun.
Tuohon voisi pudottaa kourallisen tunteja ihan turvallisesti ja olettaa, että reilut kaksi täyttä työpäivää saattaisi kattaa rävellykseni aika hyvin. Ajankäytön sirpaleisuus tietysti oli epäoptimaalista, kun alustus- ja purkuoperaatiot söivät kokonaisuudesta kohtuuttoman suuren osan. Kontekstinvaihto, kuten tunnettua, oli kallista.
Kuvia
Taas on kokeiltu uutta valmistajaa, uutta maalikuviota ja yksityiskohtakikkaa. Olin taas kerran omituisen tyytyväinen tekosiini ja se oli vähän outoa. Kuvissa sentään oli valittamisen aihetta pariinkin kitinään, joten ihan suuruudenhulluksi tässä ei vielä päässyt.
Seuraavaksi sitten taas vuoden 3050 maisemiin. Mutta sota. Sota se ei koskaan muutu.
