Rakettimaastopohja

Dioraamaidea

Niin mitä ihmettä minä tuon viisiukkoisen heittimen kanssa oikein tekisin? Ei noita nyt ihan noinkaan voinut pitää ja jättää irralleen. Mietin vähän, josko koettaisin arpoa styreenilevyistä jonkunlaisen karttatopografiajäljitelmän, mutta se nyt tuntui aika riskialttiilta pohjan kulmien suoruuden kannalta.

Muistelisin että minulla oli vielä jonkunlainen kalikka finnfoamia jäljellä vuodelta 2011 kun kyhäsin Keisarillisen Incom T-65 -prototyypin asteroidilevyn. Jämäpala, jos se oli vielä tallessa, olisi tyhmän muotoinen mutta sen kanssa voisi työskennellä.

Pohjalevy

No olihan se tallessa ja vähän isompi kuin mitä tarvitsin. Pudotin ukkelit jotenkin asemiin ja merkkasin viivottimen ja lyijykynän avulla reunat leikeltäviksi.

Mitään XPS:n leikkelyyn erityisesti soveltuvaa minulla ei ollut, enkä ruvennut sahaamaankaan, joten nirhesin laidat askarteluveitsellä. Lopputulos ei ollut turhan kaunis.

Asetelma

Aloitin tekeleeni lukkoonlyönnin arpomalla ensimmäisenä pyörittelemällä A-raamin kulman semmoiseksi kuin halusin. Ylemmästä kuvasta poiketen päätin sen olevan kierrettynä noin 90° vasemmalle. Piirsin lyijykynällä etujalan vaatiman tilan ja levitin aukkoa nitkuttamalla viivottimen päätä siinä. Sitten iskin etujalan uraansa ja merkkasin takajalan samalla tavalla, toistin myös viivotinnitkutuksen. Laukaisin istui hyvin paikalleen, yksi kriisi oli jo vältetty.

 

Maastonmuokkausta aloitin viiltelemällä lavetin takakulmilta laatan reunoja loivemmiksi. Mielikuvitusköyhänä sain aikaan melkolailla ympyrän kaaren, mitä koetin epämääräistää leikkelemällä säteittäisen uran yhteen kohtaan.

Testasin myös tilankäyttöä pistämällä ukot paikoilleen raketteineen päivineen. Piirsin loivennettua reunaa vastaavalle kulmalle jonkunlaisen mäennyppyläkaaren, joka tietysti oli aikalailla kaarenmuotoinen sekin. Tässä välissä mietin hetken, haluaisinko sittenkin tehdä tästä jonkunlaisen tien tai peräti mukulakivitorin. Vallankaan puoliurbaani tila ei kuitenkaan sopinut mielikuvalleni vuodesta 1941, joten maaseudulla saivat riekkua.

Vähän turhana askeleena merkkasin palikoiden paikat ja yhtään sen enempää ajattelematta samalla tavalla kuin mitä aikanaan Doom-karttoja suunnitellessamme. Nämäkään eivät tietenkään jääneet näkyviin pidemmäksi aikaa, kunhan testailin.

Peitin mäkikulmani erikeepperillä ja asettelin irtopalaseni täyttämään suunnilleen koko alueen.

Minulla oli tuossa hetken aikaa myös kivenpala, jolla olin painellut vähän kuhmuja ympäri levyä. Jollei projektiassistenteilla olisi tapana yrittää säästää hienoja kiviä pienelle armeijalle, olisin varmaan tehnyt alumiinifoliosta palleron ja käyttänyt sitä pintateksturointiin.

Pinnan alustus

Liiman kuivuessa käytin kaiken lopun Mr White -kitistäni ja levittelin sitä ensin laatan ulkolaidoille ja sitten myös yläpinnoille. Jätin liimaiset kohdat odottamaan seuraavaa päivää ja käsittelyä Tamiya Putty (Basic Type) -tökötillä.

Suunnitelmani oli peittää finnfoam-levy kitillä niin ettei tarvitsisi panikoida jos käyttäisin öljymaaleja maaston säistämiseen. Abteilungin kura ja teollinen maa nimittäin tuntuivat sopivilta tähän teemaan.

Viimeisen nurkan kittaaminen oli oma operaationsa, levittelin ylimääräisiä purskeita paikkoihin jotka näyttivät siltä että ne kaipaisivat lisää peittoa tai vähemmän teräviä kulmia. Tietysti voisin vielä levitellä maastopinnan vedellä ohennetulla erikeepperillä ja ripotella jonkin määrän ballastia rikkomaan turhan tasaista pintaa.

Kahden kitin välitulos oli aika erikoinen, mutta päätin etten jää jumittamaan nyt siihen, vaan pohjamaalaisin koko palikan ja päättäisin seuraavan askeleeni sen perusteella. Jotenkin tästä tuli semmoinen olo, että tuijottaminen ei auttaisi vaan päinvastoin.

Tietenkin minä sovittelin kalikoita käikäleelle, sillä oletuksella että siitä saisi jonkinmuotoista inspiraatiota tai suuntalinjamielikuvaa. Ainakin se näytti näin jo paljon paremmalta kuin muutamaa päivää aiemmin.

Mietiskelin tässä noiden roippeiden kanssa, että pintansa takia tuo säätäjäjannun, herra X:n, allaoleva voisi olla oikein kunnon ällöttävää mutaliejua. Muilla voisi olla vähän hiekkaisempaa pohjaa. Ehkä sitä Vallejon lumiefektiäkin voisi vielä käyttää, jollei se tosiaan ollut kuivunut purkkiinsa.

Sivulevyt ja pintateksturointi

Onnistuin ärsyyntymään noista finnfoam-palan reunoista ja päätin sittenkin tuhrata aikaa reunalevyjen liittämiseen. Leikkasin ohuimmasta styreenilevystäni sopivanmittaiset palat, vain yksi jäi aavistuksen liian lyhyeksi. Erikeepperöin ne laatan kylkiin kiinni.

Suora muovi ja ei-niin-suora reuna vaativat täyttämistä. Laiskana ratkaisuna teippasin Tamiyan maskiteipillä reunat kiinni ja käytin useamman päivän noiden erikeepperillä täyttämiseen. Parin ensimmäisen liimaoperaation jälkeen uskalsin luottaa jämeryyteen ja leikkelin reunalevyjen yläreunat seuraamaan maastonmuotoja. Tämän linjanvedon perusteella jatkoin liimakittausta rajoihin asti.

Ihan lopuksi sotkin liimaa ympäri kenttää ja peitin sen ballastilla tuomaan vähän pintatekstuuria. En peittänyt koko pinta-alaa tuolla, koska olin käyttämässä säistysmutaa joissain kohdissa enemmän. Myöhemmin näkisimme, oliko ideani hyvä vai surkea.

Kun olin vihdoin tyytyväinen, tai ainakin tarpeeksi tyytyväinen, riivin teipit irti ja liimasin kulmiin pätkät L-profiilia peittämään rikoksiani. Onneksi minulla oli kahta erikokoista, koska se pienempi profiili, jonka luulin olevan paras tähän olikin vähän turhan lyhyttä.

 

Oli se parempi näin. Sitten pääsin taas maalaamaan.

Uusintamaalaus

Posotin sekä paljaat sivulevyt että kaikki ballastilla peitetyt pinnat ihan huolella Vallejon mustalla pohjamaalilla. Maastoa vähän vaalentaakseni töräytin maapinnalle vähän mustalla taitettua hiekankeltaista (VMA 71028 Sand Yellow).

 

Jostain syystä en halunnut jättää reunoja sysimustiksi. Ajattelin kai sen olevan liian synkkä, vaikka se erottaisi raamit sisällöstä aika tehokkaasti. Maalasin ulkoreunat mustanharmaiksi (VMA 71056 Black Grey).

Kuivaharjasin ballast-teksturoituja pintoja ja erinäisiä maastonkulmia kynäruiskuttamaani väriä pari astettava vaaleammalla sekoituksella. Ero ei ollut kovin erikoinen, mutta en hakenutkaan mitään dramaattista. Pikasovitus onnistui näyttämään vähän siltä kuin jannut olisivat jollain laavakentällä mutta ehkä muta ja lumi auttaisivat vähän.